Kirjailija, runoilija, lauluntekijä Anna-Mari Kaskinen: ”Elämä voi olla ihanaa ja arvokasta iästä riippumatta”
Miten elää niin, että elämä ei menisi hukkaan? Kirjailija, runoilija, lauluntekijä Anna-Mari Kaskinen, 61, muistuttaa, että yksi tärkeä etappi elämässä on hyväksyä ihmisen elämän rajallisuus.
Anna-Mari Kaskisen mielestä ystävyyttä kannattaa vaalia.
”Mielestäni elämänarvoa ei voi katsoa CV:stä. Tärkeämpää olisi miettiä, miten voisin auttaa ja tukea muita niillä lahjoilla ja ajalla, mitä minulle on annettu.
Hyvä esimerkki on iäkäs äitini, joka kävi lukemassa sokeille ja ulkoili niiden kanssa, joiden oli vaikea päästä liikkeelle itse. On monia mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä ja vaikka soittaa yksinäiselle.
Yhteys, ystävyys ja vanhemmuus – nämä kaikki tuovat elämääni jatkuvasti merkitystä. Huomaan 86-vuotiaasta äidistäni, miten tärkeää on ystävyyden vaaliminen. Yksinäisen ”etätyön” tekijänä yritän kehittyä tässä.
Pohdimme juuri ystäväni kanssa, minkälaista vanhuutta haluaisimme elää. Totesimme, miten rikas elämänvaihe tämä onkaan! Pitää ottaa ilo irti siitä, missä nyt on, tästä hetkestä.
Olen menettänyt monta iäkästä ystävääni. He ovat opettaneet minulle paljon: elämä voi olla ihanaa ja arvokasta iästä riippumatta.
Seurasin läheltä, kuinka iäkäs isäni sairastui muistisairauteen. Äitini toimi hänen omaishoitajanaan. Kun lääkäri kysyi, rouva, kuinka kauan te oikein jaksatte, hän vastasi:
”Niin kauan kuin suinkin vain voin.” Se oli mielestäni kaunista. Ihminen on vanhanakin edelleen arvokas.
Yksi tärkeä etappi on hyväksyä se tosiasia, että ihmisen elämä on rajallinen. Meidän pitäisi hyväksyä ihmiselämän vuodenajat: ne muutokset, mitä meissä tapahtuu, kun siirrymme vuodenajasta toiseen.
Mummini kuoli lähes 90-vuotiaana. Pelkäsin jo pienenä tyttönä etukäteen hänen kuolemaansa. Mietin, miten ikinä kestäisin sen. Olin paikalla sairaalassa, kun mummini nukkui pois. Se oli ihmeellinen kokemus: siinä hetkessä olikin rauha, jännittävä levollisuus. Tuo hetki on vaikuttanut todella paljon suhtautumiseeni kuolemaan. Tämä elämä ei ole kaikki. Tuo luottamus tuo minulle turvaa: mitä vanhemmaksi tulen, sitä suurempi merkitys tuolla luottamuksella on, kun vastaan tulee luopumisia.
Perintö-runossani pohditaan, mitä haluaisi jättää perinnöksi. Toivon paremmasta. Ilon kaikesta kauneudesta, mitä tässä luomakunnassa onkaan. Uskon, joka pimeässä kaiken halki kantaa.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 4/20.
Anna-Mari Kaskinen lukee runon Sitten kun olen vanha -runoteoksestaan:
Lue myös: Anna-Mari Kaskinen: Mummin kuolema pelotti etukäteen, mutta opettikin jotain suurta
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti