Anna-lehti: Bosslady Sofi Oksanen lataa itsevarmuudestaan: ”Nuorempana yritin käyttäytyä paremmin kuin oli tarpeen - enää en jaksa sellaista”

Kirjailija Sofi Oksanen on aina ollut ahkera, kunnianhimoinen ja periksiantamaton. Sitkeys on vienyt Sofiaa eteenpäin alalla, jolla tasa-arvon toteutuminen on edelleenkin pelkkää toiveunta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kirjailija Sofi Oksanen on aina ollut ahkera, kunnianhimoinen ja periksiantamaton. Sitkeys on vienyt Sofiaa eteenpäin alalla, jolla tasa-arvon toteutuminen on edelleenkin pelkkää toiveunta.
(Päivitetty: )
Teksti:
Terhi Harper

Kirjailija Sofi Oksanen kertoo Anna-lehdessä tietävänsä tasan tarkkaan, mitä haluaa. Ikä on tuonut lisää varmuutta omasta itsestä, mikä ei ole ollut aina itsestäänselvää.

”Nuorempana yritin käyttäytyä paremmin kuin oli tarpeen. Jos esimerkiksi haastatteluissa vastaukseni ei kelvannut toimittajalle, yritin keksiä jotakin, joka kelpaisi. Enää en jaksa sellaista. Jos vastaukseni ei riitä, sanon, että lopetetaan juttelu.”

Tulossa kirja, näytelmän Suomen ensi-ilta ja oopperalibretto

Sofi suhtautuu kaikkeen tekemiseensä intohimolla, mutta kertoo, että kirjoittaminen on hänelle arkinen asia – työ siinä missä kenen tahansa ammatinharjoittajan.

Tuotteliaan kirjailijan järjestyksessään kuudes romaani, raadollista hedelmöitysbisnestä käsittelevä  Koiratarha ilmestyy 20. syyskuuta.

Muita tulevia merkkipaaluja Sofin kalenterissa ovat Rakastan sinua jo nyt -näytelmän Suomen ensi-ilta Kansallisteatterissa ensi syksynä. Ensi kesänä puolestaan kantaesitetään säveltäjä Kaija Saariahon ooppera, johon Sofi on kirjoittanut libreton.

Epätasa-arvoiset käytösnormit jylläävät alalla

Sofin mielestä rohkeiden, tekevien ja pärjäävien bossladyjen esiinmarssi viime vuosina on pelkästään hyvä asia.

”Naisia palkittiin kauan vain perinteisten naiseuteen kuuluvien määritelmien kautta, esimerkiksi ulkonäön perusteella. Naisilla ei silti edelleenkään ole samanlaiset käytösnormit kuin miehillä. Ei ole olemassa naiskirjailijoita, jotka toikkaroisivat yleisötapahtumissa humalassa. Niin ei vain tapahdu.”

Sofi pitää tärkeänä, että naisella on taloudellista valtaa siinä missä miehelläkin.  Tämä oli yksi syy, joka sai Sofin perustamaan oman Silberfeldt Oy -kustantamonsa vuonna 2011. Kustantamo julkaisee muun muassa kaikki hänen teostensa pokkariversiot.

Liian nuori tai vanha nainen – ikärasismin monet kasvot

Sofi valittelee ikärasismia, jota hänen lisäkseen on moni nainen joutunut kohtaamaan omalla alallaan.

”Keskustelin juuri 30-vuotiaan itävaltalaisen naisnäyttelijän kanssa, joka sanoi, että hänellä on viisi vuotta aikaa saada päärooleja. Sen jälkeen hän ei saa niitä ikänsä takia. Myös minä olen kohdannut ikärasismia, mutta siksi, että olen liian nuori.”

Sofi on pahoillaan siitä, että media maalittaa nuoria naistekijöitä.

”Olen etuoikeutetussa asemassa Suomen palkituimpana elävänä kirjailijana. Sellaiset asiat kuin ikä ja tunnustukset vaikuttavat. Mutta valitettavasti julkinen keskustelu kaipaa aina uutta nuorta naista uhrikseen. ”

Essee vei keskelle kohua

Vuonna 2005 Sofi tuli suuren yleisön tietoon 26-vuotiaana yleisen kirjallisuuden ja dramaturgian opiskelijana, kun hänen esikoiskirjansa Stalinin lehmät julkaistiin. Samana vuonna hän kirjoitti esseen Imageen fetisismistä ja japanilaisesta eroottisesta sidonnasta.

Essee vei Sofin keskelle kohua. Naisen seksuaalisuuden käsittely julkisuudessa oli liikaa  siitäkin huolimatta, että aihe ei ollut uusi suomalaisessa kirjallisuudessa: Sofiaa olivat edeltäneet naiskirjailijat kuten Märta Tikkanen, Eeva Kilpi ja Pirkko Saisio. 

Samassa yhteydessä Sofi kertoi joutuneensa kansanedustajan seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Tuohon aikaan kukaan ei ollut kuullutkaan Me too -liikkeestä, ja Sofi kertoo kokeneensa keskustelun syyllistävänä.

Elämä on hyvää juuri nyt

Tunnustusten ja palkintojen myötä Sofi on saavuttanut poikkeuksellisen aseman naisena suomalaisessa kirjailijagalleriassa. Hän kokee olevansa etuoikeutettu saadessaan tehdä asioita, joista hän saa itselleen hyvää mieltä ja motivaatiota.

”Koen eläväni hyvää elämää; sellaista, kuin olen toivonut ja haluan sen olevan. Tärkeää jaksamisen kannalta on se, että saa tehdä itselleen mielekkäitä asioita. Minä saan. Siksi nautin staattisuudesta, enkä kaipaa muutosta.”

Vielä kun kaiken haluamansa ehtisi tehdä yhdessä vuorokaudessa.

X