Kotiliesi: Kirjailija Vigdis Hjorth sai perheensä vihat niskoilleen Perintötekijät-romaaninsa vuoksi – ”Kirjassa olemme me, mutta emme ole tuollaisia”
Norjalainen kirjailija Vigdis Hjorth sai perheensä vihat niskaansa ammennettuaan tosielämästä romaaniinsa Perintötekijät.
Vigdis Hjorth sanoo kirjailijoiden kautta aikain hyödyntäneen todellisuutta fiktiossa.
Kirjailija Vigdis Hjorth kertoo Kotilieden haastattelussa, kuinka joutui julkiseen perheriitaan kirjoitettuaa varsin omakohtaiselta vaikuttaneen kirjan.
Perintötekijät-romaanin alkuasetelmassa perheellä on neljä lasta ja kaksi merenrantamökkiä. Isä on kontrolloiva ja menestyvä, äiti taas alistuva ja kaunis. Isä kaatuu portaissa ja menehtyy, minkä jälkeen avataan vanhempien yhdessä laatima testamentti. Kaksi nuorempaa siskoa, ne, jotka ovat viettäneet aikaa kahdeksankymppisten vanhempiensa kanssa, saavat rantamökit.
Hankaliksi koetut isosisko ja isoveli jäävät ilman, mikä johtaa riitaan. Perintöriidan lisäksi kirjan päähenkilö, ilman perintöä jäänyt sisko, selvittelee terapiassa lapsuutensa traumoja. Isä on ilmeisesti käyttänyt tytärtään seksuaalisesti hyväksi, minkä koko perhe kieltää. Vanhimman tyttären tarinaa ei haluta kuunnella.
Kirjailijan julkinen perheriita
Vigdis Hjorth sai kirjalleen erittäin hyvän kansainvälisen vastaanoton. Hänen perheensä ei ollut kuitenkaan tyytyväinen. Perhe nosti ison julkisen metelin romaania vastaan. He syyttävät Hjorthia mustamaalaamisesta, sillä näkevät itsensä kirjassa kauheina, irvokkaina versioina. Hjorthin äiti esimerkiksi pyrki estämään kirjan teatterisovituksen esityksen ja vaati vahingonkorvauksia yksityiselämän loukkaamisesta.
Hjorthin sisar, ihmisoikeusjuristi Helga Hjorth julkaisi vuotta myöhemmin vastaromaanin Frie vilje (Vapaa tahto) omasta näkökulmastaan. Helga Hjorthin romaanissa perhe tulee toimeen hienosti, mutta surua aiheuttaa joutuminen siskon romaaniin henkilöksi.
”Kirjani saama vastaanotto ei ollut mitään siihen verrattuna, että olin tuntenut itseni koko perheen torjumaksi eikä kukaan halunnut kuulla, mitä minulla oli sanottavaa”, Vigdis Hjorth kommentoi vastareaktiota Kotiliedessä.
Mikä on totta Perintötekijät-romaanissa?
Vigdis Hjorthin Perintötekijät-romaanissa perhe jakautuu. Yksi suljetaan ulos, sillä hänen tarinansa ei sovi perheen yhteiseen linjaan. Tytär muistaa väärin tai keksii asioita. Kuinka paljon tarinassa on totuutta?
”Olen ammentanut omasta elämästäni aiheita, hahmoja ja näkökulmia, niin kuin kirjailijat ovat satoja vuosia tehneet”, Hrjoth sanoo.
Kirjailija on ihmetellyt perheensä voimakasta reaktiota lehtihaastatteluissa.
”Perheenjäsenet ovat itse tulleet julkisuuteen ja sanoneet, että kirjassa olemme me, mutta me emme ole tuollaisia. On itsekästä ajatella, että tässä me olemme, mutta meitä on käsitelty epäoikeudenmukaisesti”, Hjorth sanoo.
Pikkusiskon romaanissa juristin on erittäin vaikeaa hyväksyä kirjailijasiskon ilmaisunvapaus. Juristi etsii totuutta. Vastaromaani esittää äidin ahkerana, tavallisena opettajana, ei epäitsenäisenä ja lapsen kaltaisena, kuten Vigdis Hjorthin Perintötekijöissä.
Helga Hjorthin kirja sai Norjassa kostoromaanin leiman, mutta se herätti myös kirjallisuustieteilijöiden johtaman keskustelun siitä, voiko taiteilija lainata teoksessaan oikeaa elämää sähköpostikirjeenvaihtoa myöten. Voiko kirjailija kirjoittaa tunnistettavissa olevan perheen salaisimmista asioista ja syyttää perheenjäseniä jopa seksuaalisesta väkivallasta?
Perhesuhteet kuin romaanista konsanaan
Hjorthien perhe on ollut hajanainen pitkään ennen Perintötekijät-romaania. Vigdis Hjorth katkaisi jo yli 30 vuotta sitten välit vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Hän on ollut yhteydessä vain veljeensä.
Välirikon jälkeen Hjorth on käsitellyt asioita terapiassa. Alkoholiongelman ja lyhyen rattijuopumuksesta saadun vankilatuomion jälkeen hän sanoo uskovansa rehelliseen puheeseen ja aitoon läsnäoloon.
Perheestään hän ei enää edes halua puhua, niin paljon häntä kovisteltiin kertomaan, mikä romaanissa on totta ja mikä ei.
Se on Hjorthin mielestä liian vaikea kysymys. Kirjailija on ottanut vaikutteita todellisuudesta, vaihtanut sukupuolia ja yhdistellyt luonteenpiirteitä luodakseen todentuntuisen ja samaistuttavan romaanin.