Klamydian laulaja Vesku Jokinen: ”Olen kaukana täydellisestä”

Jaa artikkeli
Klamydia-yhtyeen laulaja Vesku Jokinen sanoo, että elämä ilman ystäviä olisi piikkilankaa.

Klamydian laulaja Vesku Jokinen kertoo mietteitään nykyhetkestä ja tulevasta Seuran Tunnustan ja ennustan -palstalla.

Vesku Jokinen: ”Minunnäköisiäni tyyppejä katsotaan kieroon”

Tunnustan, että minunnäköisiäni tyyppejä katsotaan kieroon, että mistä lintukirjasta tuokin on revitty. Tämmöinen tukkahan on nykypäivänä joissakin piireissä hyvinkin trendikäs, mutta kun leikkasin 1980-luvulla Pohjanmaalla irokeesin, olin kyllä rotasta seuraava.

Silloin oli kaikennäköistä urpoa juoksemassa perunankuorimaveitsien kanssa perässä. Se on tuonut luonteeseeni lujuutta. Kestän kaikennäköistä haukkumista, ja osaan suhtautua siihen huumorilla.

Tunnustan, että supersankarini oli paappani Esko Olli Ylistarosta – kolmen sodan veteraani. Hän oli ollut kovissa paikoissa, ja hänen sotajuttujaan oli hieno kuunnella.

Minulla oli lapsesta asti syvä kunnioitus häntä kohtaan. Paappani oli tarinamies, hyvä kertoja ja hauskuuttaja. Niistä kaikkein pahimmista jutuista kuulin muualta, mutta hän kertoi sellaisia tarinoita, jotka sopivat pienten lasten korville.

Klamydian hommat jatkuvat niin kauan kuin terveys kestää

Ennustan, että Klamydian hommat jatkuvat niin kauan kuin terveys kestää. Olemme jääräpäisesti trendeistä piittaamatta tehneet aina tätä samaa juttua, eikä se miksikään muutu.

Olemme uskoneet omaan tekemiseemme, ja tässä ollaan. Takana on 28 vuotta ja yli 700 000 myytyä levyä. Olohuoneeni seinillä heiluu jalometallia: kulta- ja platinalevyjä on seinät täynnä.

Me olemme varmasti Suomen epätrendikkäin bändi: neljä mörköä, jotka menevät lavalle tuuttaamaan puoleksitoista tunnniksi kolmea sointua. Vai kuulostaako sukupuolitautia kantava bändi Pohjanmaalta muka kauhean myyvältä?

Löysin rantein

Tunnustan, että koetan suhtautua elämään kuten Veikko Lavi sanoi aikoinaan: löysin rantein. Isän roolia ei voi aina ottaa rennosti. Lapsella pitää olla rajat esimerkiksi siinä, milloin syödään tai mennään nukkumaan.

Tarkoitukseni on olla kahdeksanvuotiaalle pojalleni mahdollisimman hyvä isä, mutta en ole todellakaan täydellinen ihminen vaan kaukana siitä. Hyvällä omatunnolla voin kuitenkin sanoa, että annan lapselleni tilaa. Hän saa valita oman tiensä. En pane lastani mihinkään lokeroon.

Moni vanhemmista on päättänyt lastensa elämän etukäteen. Älkää viekö lapselta lapsuutta pois, vaan antakaa lapselle tilaa olla lapsi ja tehdä omat valintansa sitten myöhemmin.

Pakko kuntoilla

Tunnustan, että tässä iässä on pakko kuntoilla. Aina on pelko siitä, kestääkö terveys, sillä on tämä aika repivää hommaa. Jos vaan löhöisi kämpännurkassa, keikat jäisivät tekemättä.

Kaksikymppisenä mikään ei tuntunut missään ja krapula lähti hampaidenpesulla. Kun 50 vuotta tulee kohta täyteen, on hyväksyttävä, etten enää treenaa sen takia, että kehittyisin vaan sen takia, että pysyisi entiselläni. Tykkään käydä salilla ja uimassa. Olen hyvässä kunnossa ja täynnä virtaa.

Tunnustan, että en voi sietää jatkuvaa marinaa ja negatiivista suhtautumista. Silloin rupean näkemään nopeasti punaista.

Suomesta löytyy paljon ammattikitisijöitä, joilla ei ole koskaan asiat hyvin. Jatkuvat kitisijät saavat muidenkin mielen matalaksi. Mutta ehkä kitisijät ovat hyvinvoinnin mittari – merkki siitä, että meillä on asiat helvetin hyvin, kun he kitisevät jostain pikkuasioista.

Jos tulisi kunnon kaaos ja vähän isommat murheet, jatkuva kitinä ja valitus loppuisivat nopeasti.

Elämä on piikkilankaa, jos ei ole ystäviä

Ennustan, että jos sanon jollekin ihmiselle rakastavani häntä, myös tarkoitan sitä. Antaa muiden tehdä rakkauslauluja, meillä ei ole kauheasti semmoisia. Mieluummin laulan jostain muusta ja jätän rakkauden omiin juttuihini.

Tunnustan, että elämä on piikkilankaa, jos ei ole ystäviä. Ystävät ovat elämän suola. Itse olen onnekas, sillä minulla on ystäviä, joiden kanssa voin puhua asioista.

Joskus on tullut pettymyksiä, kun joku on osoittautunut vähemmäksi ystäväksi kuin on antanut ymmärtää. Mutta matkan varrella pitää maksaa oppirahoja.

Mitä enemmän saa silmilleen, sitä paremmin oppii tuntemaan ihmiset. Nyt uskon olevani semmoinen ihmistuntija, ettei ystävien sekaan enää eksy feikkejä.

Toivon itse olevani ystävänä rehellinen, luotettava ja hyvä keskustelukumppani. Olen aina koittanut auttaa ystäviäni kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hädässä ystävä tunnetaan.

Lue myös: Neumann, 60, on maksanut karvaasti menestyksestään

X