Kolmesti aviossa ollut Lea Laven: ”Olen aina ollut huono asumaan yhdessä”

Laulaja Lea Laven haluaisi enää korkeintaan etäsuhteen. ”Molemmat asuisivat omassa kämpässään ja tavallaan kävisimme treffeillä.”

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kiireisinä keikkavuosina iskelmälaulaja Lea Laven ei ehtinyt olla kotioloissa. Nyt hän nauttii arjesta Dino-koiran kanssa.

Laulaja Lea Laven haluaisi enää korkeintaan etäsuhteen. "Molemmat asuisivat omassa kämpässään ja tavallaan kävisimme treffeillä."
Teksti: Kimmo Rantanen

Aamulenkki, päivän ruokailut, iltapissa. Niiden väliin laulaja Lea Laven, 69, on jo yhdeksän vuotta mahduttanut muut tekemisensä.

Naantalilaisessa kerrostaloasunnossa eletään Dionysoksen ehdoilla. Kiharakarvainen noutaja, tuttavallisesti Dino, tervehtii tulijaa ensin. Vasta sitten on omistajan, Lavenin vuoro.

Lea Laven ei voi kuvitella elämää ilman Dinoa, mutta ilman miestä hän pärjää loistavasti.

 

Uusi nautinto

Kymmenen vuotta sitten Laven muutti elämänsä suuntaa. Hän lopetti tupakoinnin, rakkaan harrastuksensa golfin ja alkoi valikoida menojaan. Sitten hän hankki koiran. Kaikki se tarkoitti sosiaalisten kanssakäymisten vähentymistä.

Kiteytettynä: Laven valitsi yksinolon.

”En ole erakko, mutta vapaaehtoisesti yksin. Nautin omasta olosta.”

Ei Laven ole aina viihtynyt yksin. Kun hän vuokrasi 1980-luvulla Ahvenanmaalta mökin kahdeksi viikoksi, siitä ei tullutkaan kaivattu irtiotto arjesta. Laven jaksoi mökillä kaksi yötä. Sitten oli pakko palata ihmisten ilmoille.

Maailmani on tosi pieni, mutta en kaipaa muuta

”Elämä oli niin toisenlaista silloin. Nyt nautin yksinolosta.”

Aivan yksin hänkään ei ole, hänen ympärillään on toki verkosto ihmisiä.

”Olen yksin, mutta en yksinäinen. Luulen, että yksinäisiä ovat juuri ne, joilta verkosto puuttuu. Vähintään puhelimella pitää jonkun olla tavoitettavissa. Ainahan sitä jotain pelkää, kuten esimerkiksi yksin kuolemista.”

Välillä Lavenkin haluaa jakaa asioita jonkun kanssa.

”Se on kuitenkin väliaikaista ja menee nopeasti ohi, kun mietin millaista se oikeasti olisi. Ei minusta olisi sellaiseen”, Laven sanoo ja tarkoittaa elämän jatkuvaa jakamista.

Lavenin poika Janne asuu vaimonsa kanssa Raumalla. Laven käy heillä Dinon kanssa, ja he Naantalissa.

Laven käy myös Oulussa katsomassa siskoaan ja hoitokodissa asuvaa äitiään. Äiti täytti juuri 95 vuotta. Joskus Laven piipahtaa Dinon kanssa myös Helsingissä ystävien luona.

”Maailmani on tosi pieni, mutta en kaipaa muuta.”

Viime kesänä tapahtui poikkeuksellinen irtiotto. Laven vuokrasi ystävättärensä kanssa matkailuauton ja kävi viikon reissulla Rovaniemellä.

Matka meni hyvin säätä lukuunottamatta. Kesä esitteli sadevalikoimaansa niin antaumuksella, että Laven ei enää harrasta moista matkailumuotoa.

Yksineläjän lempipuuhaa ovat ristisanatehtävät ja lukeminen. Kirjahyllystä löytyvät kaikki Agatha Christien suomennetut teokset. Niiden uusi lukukierros on menossa.

”Minusta on myös tullut intohimoinen television katsoja. Katselen sitä makuuhuoneessa. Sen takia olen joskus jo yhdeksältä sängyssä.”

Naantalissa Lea Laven on asunut vuodesta 1983. Muutto pikkukaupunkiin oli merkki siitä, että Laven ei viihdy huomion keskipisteenä.

”Täällä asun varmasti päätyyn asti”, hän sanoo.

Naantalissa on kavereita ja Travolta-ryhmä, joka alkoi tuttavan syntymäpäiville harjoitellusta tanssiesityksestä. Siitä muodostui porukka, joka silloin tällöin tekee jotain yhdessä, käy syömässä tai taidenäyttelyssä.

”Olen kyllä ollut mukana aika vähän, kun en raski jättää Dinoa yksin.”

 

Lea Laven nähdään tänä kesänä isoilla estradeilla, kuten Himoksen Finnhits-festivaalilla ja tangomarkkinoilla. Hänellä on selitys iskelmänostalgialle: ”Tutuista lauluista tulee mieleen kauniita muistoja.” © Tommi Tuomi

Ei joustoa

Lea Laven on ollut naimisissa kolmesti. Hän ei sulje pois uuden avio- tai avoliiton mahdollisuutta.

”Se on kuitenkin kovin epätodennäköistä, joten voin turvallisesti sellaistakin kuvitella”, Laven nauraa.

Yhdessä asuminen vaatii kykyä tehdä kompromisseja. Se ei ole Lavenin juttu.

”Olen aina ollut huono siinä. Vähän olen tasoittunut, mutta mielummin luistan koko asiasta kuin teen kompromissin. Etäsuhde kävisi. Molemmat asuisivat omassa kämpässään ja tavallaan kävisimme treffeillä. Se olisi kivaa.”

Asiaa ei ole viime aikoina tarvinnut pohtia, sillä treffikutsuja ei ole tullut.

”Ei kai niitä tule ihmiselle, joka ei niitä pyydystä. Nykyään pitäisi olla aktiivinen.”

Vaikka Laven vannookin yksin asumisen nimiin, joissakin asioissa miehinen apu oli tervetullutta.

”Keskustella voin muidenkin ihmisten ja Dinon kanssa. Miestä tarvitsisi joskus remonteissa ja autojen huolloissa, niitä en osaa tehdä.”

Keikkailua Laven alkoi vähentää jo vuosikymmen sitten. Pari keikkaa kuukaudessa on sopiva tahti. Tänä vuonna hänet nähdään usein isoilla estradeilla, Himoksen Finnhits Festivaalilla, Seinäjoen tangomarkkinoilla, tangokuninkaallisten syksyisellä Sinitaivas-kiertueella ja Fugefestissä.

Lavenilla on selkeä näkemys, miksi iskelmänostalgia puree nykyään.

”Tutuista lauluista tulee mieleen kauniita muistoja, kun niitä on elänyt vahvasti ja kauan. Laulut herättävät tunteita.”

Himoksen festivaalilla elokuussa Laven jakaa lavan ystävänsä Markku Aron kanssa.

”Makea sympatiseeraan. Hän on mukava ja hyvä laulaja, joka tekee kunnolla työt. Tarvitaan niitäkin, jotka esittävät perustanssimusiikkia. Silloin tällöin pidämme yhteyttä.”

 

 

Rakas rauha

Korkkareissa Lea Lavenia ei enää estradeilla nähdä. Vaikka niitä on kotona kaapissa, hän ei voi käyttää korkokenkiä polven tekonivelen takia.

Sekin aika on eletty, että korkkarit vain vaihtuivat toisiin kiivaina keikkavuosina.

Laven arvostaa niitä aikoja. Kodin seinällä on kunniakirjoja muun muassa Syksyn Sävel -voitoista.

Silloin ei ehtinyt, eikä voinut olla yksin. Osittain juuri siksi yksinolo maistuu nyt niin hyvälle.

Ahkera keikkailu ja Suomen kiertäminen, jatkuva esilläolo ja huomion keskipisteenä paistattelu. Enää niistä ei ole elämän sisällöksi. Yksityisyyttään Laven arvostaa nykyisin vieläpä aiempaa enemmän.

”Elämäni ei ole mikään tapahtuma tai action. En halua ympärilleni markkinoita.”

Mutta onneksi on Dino, ja rauhalliset lenkit sen kanssa. Lenkeillä puhutaan satunnaisten vastaantulijoiden kanssa vain koirista.

Laven suree jo sitä, että yhteistä aikaa Dinon kanssa ei enää ole monta vuotta.

”Kovasti mietin, olenko liian vanha ottamaan Dinon jälkeen uutta koiraa.”

Siihen asti Lavenin ja Dinon lujaa ystävyys jatkuu. Joka ilta Dino sujahtaa nivelvaivoistaan huolimatta Lean viereen sohvaperunaksi, kun on aika katsella televisiota.

 

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 5/2018

 

X