Korona-aika vaikutti mullistavasti Sari Havaksen arkeen ja parisuhteeseen: ”Mietin, uskallanko sanoa tätä ääneen”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Viva-lehden kolumnisti, näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Havas.
Viva-lehden kolumnisti, näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Sari Havas. © Tommi Tuomi / Otavamedia
”Mihin ja miten haluan aikaani käyttää? Miten haluan tätä ”uutta normaalia” elää?” Sari Havas kysyy Vivan kolumnissa.

Näyttelijä Sari Havas pohtii tuoreessa Viva-lehden (nro 7/20) kolumnissaan korona-ajan vaikutuksia.

”Uusi normaali”

Kakluunissa ratisee tuli. Kohta aurinko taistelee tiensä läpi tummien pilvien ja saa tuomen terälehdet hehkumaan. Kesä on tullut takaisin!

Maailma palailee pikkuhiljaa uuteen normaaliin uomaansa. ”Uusi normaali” on uusi sanonta, koska mikään ei ole kuin ennen. Se tuttu entinen on saanut kolauksen, ja maailmankuva on vinksahtanut. Nyt sommitellaan uutta kuviota vanhan viereen.

Olen onnekas ja kiitollinen, koska olen selvinnyt korona-ajasta aika hyvin, samoin läheiseni. Toki minäkin menetin työni keväältä ja kesältä. Ja oikeastaan koko tulevaisuus on iso kysymysmerkki. Mutta freelancer-näyttelijänä olen tottunut pätkäelämään.

Tiedän vain hitusen – jos sitäkään – siitä, mitä tuleva tuo.

Korona-aika sai nauttimaan kiireettömästä elämästä

Korona-ajan alussa täytimme mieheni kanssa päivämme uutisilla ja kauhistelimme tätä pelottavaa tuntematonta, joka levisi kaikkialle.

Ajan kuluessa käännyimme enemmän kohti toisiamme. Aloimme nauttia kiireettömästä elämästä. Meillä oli vihdoin aikaa, omaa aikaa. Ei enää ollut merkitystä onko perjantai vai maanantai. Tarkkailussa oli vain se, että onko nyt aamu vai ilta.

Mihinkään ei tarvinnut laittautua. Hiukset sojottivat ja kasvattivat harmaata. Kahdet verkkarit ja kaksi teepaitaa riittivät hyvin vaihtovaatteiksi. Rintaliivit, nuo puristavat kapistukset, saivat unohtua kaappiin. Miksi ikinä käytinkään niitä?

Pyykkikasat pienenivät. Autoa tarvittiin harvoin. Ruokaa opittiin tilaamaan netin kautta, samoin viiniä. Kerrassaan ylellistä!

Mietin, uskallanko sanoa tätä ääneen: Nautin tästä kiireettömyydestä. Minähän olisin jo valmis eläkkeelle.

Mietin, uskallanko sanoa tätä ääneen: Nautin tästä kiireettömyydestä.

Kaivoimme mieheni kanssa kellarista molempien valokuvalaatikot. Kerroimme toisillemme tarinoita, joita emme olleet aikaisemmin ehtineet kuulla.

Kun tekemisen puuska tuli, saimme aikaan asioita, jotka oli siirretty tehtäväksi ”sitten kun joskus on aikaa”. Ikkunat pestiin, perustettiin yrtti- ja perunamaa, maalattiin vessa. Mies pilkkoi ahkerasti puita, vaatekaappiin tuli järjestys, kivetyksen reunatkin puhdistuivat ja piirakat paistuivat uunissa.

Monessa muussakin parisuhteessa tapahtui samoja asioita, palattiin perusasioihin. Kohdattiin. Alkusäikähdyksen jälkeen kaupasta ei loppunutkaan vessapaperi, vaan puutarha- ja remonttivälineet sekä jauhot. Elettiin niin kuin ennen vanhaan.

Mihin ja miten haluan aikaani käyttää?

Minulla on tapana olla joustava ja sopeutuva. Mutta jos olen aivan rehellinen, minullakin on ollut pelkoni. Pelko maailmantilasta, nuorista, vanhuksista, töiden loppumisesta… Varsinkin öisin, siinä kello neljän aikaan.

Kun huomasin, että minua pelottaa, jos joudun sitoutumaan pieneenkin tapahtumaan tai aikatauluun, tajusin, että ehkä elo omassa kuplassa on jo mennyt liian pitkälle. Olisi ehkä terveellistä tavoitella kohtaamisia, tapahtumia, ajatusten vaihtoa, liikkuvaa energiaa.

Nyt kuitenkin haluan miettiä tarkkaan, miten tästä eteenpäin. Mihin ja miten haluan aikaani käyttää? Miten haluan tätä ”uutta normaalia” elää?

Kakluunissamme palaa naapurin vanha kuusi, joka kaadettaessa rojahti tontillemme rikkoen vanhan omenapuumme. Hoidimme sen haavat ja istutimme lähelle omenapuuntaimen. Eläkööt vanha ja uusi symbioosissa keskenään.

Muistatteko miten Georg Ots lauloi ennen vanhaan: muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan?

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 7/20.

Seuraa Vivaa myös Facebookissa ja Instagramissa!

Lue myös: Tuore aviovaimo Sari Havas kuumentuneista sinkkumarkkinoista: ”On tunneista tai minuuteista kiinni, kun hyvä mies napataan vapaana kuljeksimasta”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X