Kotiliesi: Elina Knihtilä ei häpeä tunteellisuuttaan – ”Itku kertoo siitä, että asialla on minulle merkitystä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Elina Knihtilä on ylpeä herkkyydestään.
© Sampo Korhonen / Otavamedia
Elina Knihtilä on feministi, vaikka opiskeluaikoinaan hän pelkäsikin sen antavan hänelle hankalan ihmisen leiman. Kyyneliään hän ei kuitenkaan ole hävennyt.

Elina Knihtilä, 47, on usein joutunut itkemään roolitöissään, mutta hän herkistyi myös esimerkiksi eräässä television keskusteluohjelmassa. Elina oli juuri kuullut kollegansa joutuneen raiskauksen uhriksi, ja häneltä pääsivät kyyneleet.

Herkistymistä puitiin lehdissä haastattelun jälkeen enemmän kuin varsinaista aihetta, seksuaalista väkivaltaa.

“Minulle ei tullut reagoinnistani nolo olo. Ennen olisi kyllä tullut. Mutta miksi omia tunteita tai kykyä empatiaan pitäisi hävetä”, Elina Knihtilä pohtii Kotiliedessä.

Elina on aina ollut herkkäitkuinen. Kun hän aloitti näyttelijätyön professorina, hän kysyi kollegaltaan, pitävätköhän opiskelijat häntä epävakaana, koska hän saattaa liikuttua herkästi.

“Hän sanoi, että anna tulla vaan. Olet esimerkki meille muille.”

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Elina vain itkeskelisi. Hän opettelee yhä suhtautumaan herkkyyteensä.

“Itku kertoo siitä, että asialla on minulle merkitystä.”

Opiskeluaikana kirjoitettu kritiikki nolottaa jälkeenpäin

Elina esitti opiskeluaikanaan usein nutturapäisiä äitejä historiallisissa draamoissa. Hän oli luonteeltaan kiltti ja sopeutuvainen eikä uskaltanut kritisoida rooliensa yksipuolisuutta.

Teatterikorkeakoulussa Elina sai pian rooleja, joissa piti itkeä. Ajan hengen mukaisesti näyttelijän piti tuoda esiin syviä tunteita, ja Elina osasi kyynelehtiä. ”Olisi minulta varmaan haluttu muutakin, mutta menin se edellä, mistä palkittiin, ja itkeminen oli ainoa asia, jonka osasin.”

Nuoren Elinan sisällä alkoi muhia pettymyksen tunteita. Opinnäytetyössään hän käsitteli epätasa-arvoista kohtelua nais- ja miesnäyttelijöiden välillä. Se sisälsi tiukkaa kritiikkiä, mutta paljasti myös sen, miten Elina oli itsekin vahvistanut huonoja asenteita.

”Nyt kun sitä lukee, niin nolottaa. Kirjoitin naiivisti, vihaisesti ja mustavalkoisesti.”

Tuore teatteritaiteen maisteri oli viimeisillään raskaana, kun häntä haastateltiin lopputyöstä mediaan.

”Silloin feminismi ei ollut trendikästä. Mietin, että en saa töitä, koska kaikki pitävät minua hankalana.”

Elina toivoo muutoksia yhteiskunnassa

Elina on halunnut opettaa pojalleen Ilmarille toisten kuuntelemisen ja erilaisuuden hyväksymisen taitoa. Perheessä kaikki tekevät kaikkea, kykyjensä ja halujensa mukaan. Kuka tahansa voi koota huonekaluja tai silittää paitoja.

Elina kannattaa myös yhteiskunnallisia muutoksia, esimerkiksi poliittisia uudistuksia perhevapaaseen.

”Muuten mikään ei muutu. Kyse on myös miesten oikeuksista. Moni nuori mies haluaisi olla nykyistä enemmän lapsensa kanssa.”

Tasa-arvoon liittyviä epäkohtia on kulttuurin rakenteissa, vaikka emme niitä aina huomaa.

Mielenkiintoinen esimerkki on tutkimus väkivallasta rikossarjoissa. Niissä murhattu on yleensä nuori kaunis nainen. Elina kysyy, miksi uhriutamme nuoren naisen kehoa, kun väkivaltatilastoissa uhreja ovat useimmiten miehet.

“Populaarikulttuuri vaikuttaa ajatteluumme. On hienoa oivaltaa, että hei, tällaista maailmankuvaa minulle nyt tarjotaan.”

Oivallus auttoi noudattamaan ohjaajan toiveita

Elina on esittänyt urallaan myös rooleja, joissa on näyteltävä aggressiota ja vihaa.

”Voimakkaat, jopa pahat henkilöt ovat olleet keino kokeilla toista puolta itsessäni.”

Tämän oivallettuaan Elinan on ollut helpompi nöyrtyä ohjaajan toiveisiin. Tällä hetkellä hän on taiteellisella vapaalla professorin virastaan ja näyttelee Q-teatterissa Saara Turusen näytelmässä Medusan huone.

Siinä Medusa on raiskattu nainen. Aihe on Elinalle tärkeä, sillä seksuaalisen väkivallan uhrit kohtaavat edelleen usein vähättelyä.

Näyttämöllä Elina haluaa altistaa itsensä samalle kuin opiskelijansa: tiputtaa suojaukset ja tuoda esille haavoittuvuuden. Kun yleisö tunnistaa ihmisen rakkauden kaipuun, pelot ja toiveet, seuraa samaistuminen. Jotakin liikahtaa, ja taiteella on voimaa muuttaa maailmaa.

X