Aika ja vaimo pehmittivät ex-tangokuningas Jaska Mäkysen: ”Vielä 15 vuotta sitten töksäyttelin ­asioita aika suoraan”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Jaska Mäkynen
Jaska Mäkynen voitti Tangokuninkuuden vuonna 1991. Tangoprinssiksi hänet valittiin vuosina 1985 ja 1987. © Tiia Ahjotuli
Ex-tangokuningas Jaska Mäkynen on aina puolustanut suorasanaisesti suurinta intohimoaan. Kielenkannat ovat sittemmin pehmentyneet. Osaltaan syynä siihen on ollut oma ukkosenjohdatin, Teija.

Laulaja Jaska Mäkynen on aina ollut utelias elämälle.

”Mitä vaikeampi asia, sitä enemmän se on minua kiinnostanut. Peräänantamattomuutta on riittänyt.

En ole koskaan ollut yllytys­hullu, mutta olen halunnut tarttua vaikeisiin asioihin, vaikka siinä ei olisi heti järkeä. Koulussa se tuotti vähän ongelmia. En häirinnyt tunnilla, mutta olin hyvin vilkas.

Kerran potkaisin kiven ­koulun vessan ikkunaan, joka meni hajalle. Opettajapariskunta, laulaja Pauli Hanhiniemen vanhemmat, asui koulun yläkerrassa. Menin kipin ­kapin portaat ylös ja koputin Airin ja Paavon oveen. Pahoittelin, että häiritsin, ja kerroin heille särkeneeni ikkunan.

Aamuhartauden jälkeen Paavo sanoi kaikille, että ottakaa oppia Jaskasta: aina pitää kantaa vastuu teoistaan. Ikkuna korjattiin yhdessä käsityötunnilla eli saimme vielä oppitunnin ikkunalasin vaihdosta.

Toimi niin, ettei kaduta

Olen perheemme kuopus, eikä meitä sisaruksia ole elossa enää kuin kaksi. Olen aina sanonut, että jos vertaa minua ja vanhempaa veljeäni, minä olen jo tehnyt, kun velipoika vielä suunnittelee. Olen aina ollut nopea liikkeissäni mutta myös suorasanainen.

Olin kymmenen, kun isäni kuoli. Isältä opin, että kun tekee jotain, se on tehtävä niin, ettei tarvitse katua.

Pitää voida kulkea eteenpäin pystypäin ja olla rehellinen omista teoistaan ja sanoistaan, mutta olla myös ylpeä omista jutuista.

Laulaminen oli suuri haaveeni jo alle ­kouluikäisenä. Olen saanut Luojalta ­lahjaksi laulun ja viihdyttämisen taidon, ja olen siitä kiitollinen joka päivä.

Laulaminen ja esiintyminen on ollut elämäni suurin intohimo, jota olen myös halunnut puolustaa, oli siinä järkeä tai ei. Vielä 15 vuotta sitten töksäyttelin ­asioita aika suoraan.

Kun voitimme Kaija Pohjolan kanssa 30 vuotta sitten tangokruunut, meitä yritettiin kaataa ja alistaa. Monella meni herne nenään, ja syntyi monenlaisia ajatuksia, joita olen korjannut elämäkerrassani.

Ohjelmatoimistosta sanottiin, että menette vaikka takapuoli edellä kuorittuun puuhun, jos niin sanotaan. Toimme heille rahaa, ja kättä väännettiin aika kauan. Verotuksellisia ongelmia tuli myös, mutta nekin selvitettiin.

Minulle on todella ­tärkeää tulla toimeen kaikkien ­kanssa, ja haluan auttaa alalle ­tulevia. Auttamisen halu tulee ­varmaan siitä, että itselläni ei aina ole ollut leipää eikä voita.

Koulussa oli isorikkaita ­ihmisiä. Saimme lämpimän ­ruuan, mutta jokaisen piti tuoda leivät ja maito.

Omassa pullossani oli piimää. Haukkasin leivästä ja piilotin sen heti pussiin, etteivät muut nähneet, ­ettei leivän päällä ollut mitään. Viimeiseksi join piimän, ­jotta siihen ei olisi tullut raitoja, koska silloin minua olisi halveksittu siitä, että olin köyhä.

Lue myös: Kiusaaminen jätti pitkän varjon tangokuningatar Heta Halosen elämään: ”Mietin pitkään, mikä minussa on vikana”

Valmis mihin vain

Olen aina luottanut korkeampaan voimaan. Äiti opetti minut rukoilemaan.

Kiitän yhä nukkumaan mennessäni kuluneesta päivästä ja aamulla siitä, että saan herätä uuteen päivään. Aina pitäisi olla kiitollinen siitä hyvästä, mitä on.

Minua on häirinnyt, että ­monia artisteja arvostetaan vasta sitten, kun he ovat kuolleet. Miksei eläviä ­artisteja ­voida kunnioittaa? Miksi ­kukat tuodaan vasta haudalle?

Koen, ettei minua ole aina arvostettu tarpeeksi urani aikana. Ehkä se on johtunut maineestani hankalana tyyppinä. Nykyään olen pehmeämpi. Minulla on ollut pitkiäkin aallonpohjia, joista on ollut hankala nousta, kuten 1994–1995, kun sairastuin vakavasti.

En ole koskaan ­luovuttanut, vaan mennyt rohkeasti ­kohti tuntematonta tietämättä, onnistunko vai en. The Voice Senior -voiton myötä ihmisten suhtautuminen on muuttunut täydellisesti. Nyt moni kysyy, vieläkö teen keikkaa.

Ympärilleni on kertynyt ­hyviä ihmisiä, jotka auttavat.

Puolisoni Teija on vienyt elämääni eteenpäin. Teija on minun ukkosenjohdattimeni, hän on sen korkeamman ja maan välillä. Teija on tasannut minua hirmuisesti. Hänen kanssaan minun on helpompi elää.

Ehdin tuntea Teijan pitkään, ennen kuin päädyimme ­yhteen. Minulla on tallessa muotokuva, jonka hän 14-vuotiaana piirsi minusta lyijy­kynällä.

En kadu menneistä mitään. En olisi sama ihminen, jos saisin vaihtaa sekunninkin. Minulla on hyvä olla. Lapset ja lapsenlapset varttuvat ja elämä menee eteenpäin.

Vastoinkäymisiäkin on ollut, mutta niistä olen ottanut opiksi.

Olen nyt 70 vuotta. Seuraavaksi minusta olisi mahtavaa päästä mukaan reality­sarjoihin. Seuraava virstanpylväs voisi olla Vain elämää tai F­armi. Olen valmis mihin vain.”

X