Krista Siegfrids kaipaa äkillisesti kuollutta isäänsä ikuisesti: ”Haluan uskoa, että hän seuraa minua jostain”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Krista Siegfrids kaipaa edesmennyttä isäänsä.
Krista Siegfrids kaipaa edesmennyttä isäänsä ikuisesti. © Tommi Tuomi
Krista Siegfridsin isä menehtyi Kristan ollessa 15-vuotias. Krista peri edesmenneeltä isältään temperamentin, pelottomuuden ja kyvyn heittäytyä.

Mitä iskä sanoisi? Se on kysymys, jonka viihdetaiteilija Krista Siegfrids, 33, esittää usein äidilleen.

Krista oli 15-vuotias, kun isä yllättäen kuoli. Häneen ehti silti juurtua isän asenne elämään.

”Isän ja lapsuuteni perintöä on se, etten pelkää mitään. Maailmassani mikään ei ole mahdotonta. Uskallan kokeilla uusia asioita ja olen valmis heittäytymään”, Krista sanoo.

Ravintolakäynnit kahdenkeskinen traditio

Kristan isä John Siegfrids, Jontte, oli seuraa, maailmaa parantavia keskusteluja ja juhlia rakastava mies. Hänestä synnyinkaupunki Kaskinen oli maailman paras paikka ja jalkapallo urheilun innoittavin laji.

Isän pelitaidot olisivat voineet riittää ammattilaisuuteenkin, mutta hän tyytyi harrastamaan, koska ei ollut halukas luopumaan seurastaan Kaskö Idrottsklubbenista.

”Isä halusi myös muuta elämää kuin jalkapallon.”

Tulevan vaimonsa Lisbetin isä tapasi opiskellessaan Vaasassa. Koti perustettiin tietysti Kaskisiin. Isä halusi ison perheen. Syntyi neljä lasta, joista Krista on toiseksi nuorin.

Isä teki työtä vakuutusyhtiössä, mutta haaveili omasta ravintolasta.

Krista Siegfridsin isä piti musiikista, mutta lauloi itse vain snapsilauluja. ”Vanhemmat järjestivät usein kotona juhlia. Rakastin niitä. Ehkä sen vuoksi tykkään itsekin järjestää bileitä ja kutsua kavereita kylään.”

Krista Siegfridsin isä piti musiikista, mutta lauloi itse vain snapsilauluja. ”Vanhemmat järjestivät usein kotona juhlia. Rakastin niitä. Ehkä sen vuoksi tykkään itsekin järjestää bileitä ja kutsua kavereita kylään.”

Krista oli vielä päiväkodissa, kun isä vei hänet ensimmäisen kerran ravintolaan. Isä joi oluen ja Krista sai ison jäätelöannoksen. Sen päällä oli kinuskikastiketta, strösseleitä ja kauniita drinkkipillejä, jotka hän vei kotiin aarteikseen.

Ravintolakäynneistä tuli kahdenkeskinen traditio.

”En muista, mistä puhuimme, mutta muistan tunnelman. Ne olivat ihania hetkiä.”

Tuokion päätteeksi isä osti kotiin viemisiksi perhepitsan.

Kun Krista oli peruskoulun ala-asteella, isä toteutti unelmansa ja osti samaisen ravintolan yhdessä kaverinsa kanssa.

”Isästä yksikään idea ei ollut mahdoton toteuttaa. Olen samanlainen. Kun haluan tehdä jotain, en anna minkään estää.”

Isän avulla Krista oppi jo alle kouluikäisenä, että yrittäminen ja aktiivisuus kannattavat.

”Halusin tienata rahaa ja isä keksi asioita, joita tekemällä se onnistui. Keitin hänelle kahvia, tein tilauksesta voileivän tai pyöräilin kaupunkiin viemään kioskiin lottokupongin.”

Isä opetti Kristaa esiintymään

Krista Siegfrids löysi kutsumuksensa jo alle kouluikäisenä nähdessään televisiossa mustaan string-malliseen bodyyn ja nahkatakkiin pukeutuneen Cherin laulamassa kappaletta Turn back time. Ääni sekä tuhman ja vaarallisen oloinen tyyli lumosivat.

”Olin myyty. Halusin olla samanlainen.”

Kun kotiin tuli vieraita, Krista esitti c-kasetille taltioidun karaokeversion säestämänä Cherin laulua The Soop Soop Song. Ja usein muulloinkin. Myöhemmin hänestä tuli ehdoton Spice Girls -fani.

Koulun laulukilpailuun Krista valitsi kappaleekseen Chubby Checkerin Let’s Twist Again. Isä seurasi, kun Krista harjoitteli peilin edessä paikallaan seisten.

”Lauloit hyvin, mutta kun laulat twistaamisesta, sinun pitää myös twistata”, isä neuvoi.

”Sain ensimmäiset esiintymisneuvot iskältä. Olisipa hän nähnyt, mihin olen edennyt siitä hetkestä.”

Sitten hän opetti, miten se tapahtuu. Eläydytään ja heittäydytään.

7-vuotias Krista voitti kilpailun esityksellään.

”Sain ensimmäiset esiintymisneuvot iskältä. Olisipa hän nähnyt, mihin olen edennyt siitä hetkestä.”

Isä oli ylpeä Kristan lahjakkuudesta ja kannusti tätä aina. Hän hankki kotiin hyvän cd-soittimen, isot kaiuttimet ja paljon levyjä. Musiikkia sai kuunnella kovallakin volyymilla.

”Haluaisin kysyä häneltä, että uskoiko hän jo silloin, että esiintymisestä voi tulla ammattini.”

Krista Siegfrids kaipasi isäänsä esiintyessään Euroviisuissa

Kun Krista meni naimisiin lokakuussa 2017, hänet saattoi alttarille äiti. Onneen sekoittui kaipausta. Kun liitto päättyi eroon vajaa kaksi vuotta myöhemmin, isän ikävä kasvoi.

Krista on varma, että isä olisi tukenut hänen päätöstään ja halunnut tyttärensä olevan onnellinen.

”Mutta olisi kiva kuulla hänen sanovan se ääneen.”

On monia erityisiä hetkiä, jolloin Krista on kaivannut isää. Muutto kotoa, opiskelun aloittaminen, ensimmäinen musikaalirooli, esiintyminen Eurovision laulukilpailuissa…

”Olisipa iskä ollut näkemässä. Hän olisi ollut minusta niin ylpeä.”

Lue myös: Krista Siegfrids rakastui tulisesti hollantilaismieheen – maaliskuussa hän muuttaa rakkaansa luo Amsterdamiin: ”Miksi sanoisin ei rakkaudelle?”

Illalla toivotettiin hyvää yötä – aamulla isä oli kuollut

Se oli tavallinen keskiviikko, 20.9. vuonna 2000. Krista oli aloittanut lukion, tavannut koulupäivän jälkeen kavereita ja illalla istuttiin olohuoneessa katsomassa televisiota. Isä loikoili sohvalla eikä suostunut Kristan pyynnöstä vaihtamaan kanavaa.

Illan päätteeksi he huikkasivat toisilleen hyvää yötä.

Yöllä isä heräsi ja meni keittiöön, ehkä juomaan vettä. Äiti kuuli kaatumisen äänen, ryntäsi katsomaan ja löysi isän kuolleena. Hän soitti ambulanssin ja yritti elvyttää isää, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Isä oli saanut massiivisen sydäninfarktin ja kuollut heti. Hän oli 51-vuotias.

Krista heräsi aamuyöllä, kun äiti ja isoveli seisoivat hänen sänkynsä vieressä suruviestiä kertomassa.

”En voinut uskoa, että se oli totta. Juoksin itkien ympäri taloa kuin isää etsien.”

”Jos pääsisin takaisin isän kuolemaa edeltävään iltaan, halaisin häntä ja kertoisin, kuinka paljon rakastan ja arvostan häntä.”

Kyyneleet nousevat yhä Kristan silmiin.

”Jos pääsisin takaisin isän kuolemaa edeltävään iltaan, halaisin häntä ja kertoisin, kuinka paljon rakastan ja arvostan häntä.”

Isä kuoli, kun Krista eli teinivuosiaan ja vietti aikaa mieluummin kavereiden kuin vanhempien kanssa.

Nyt olisi toisin.

”Minulla olisi niin paljon yhteistä isän kanssa. Haluaisin jutella hänen kanssaan ihan kaikesta, kysyä neuvoja ja saada hänen näkökulmansa aina, kun elämässä tapahtuu jotain merkittävää.”

Kristalla on isän silmät ja nauru

Isällä ei ollut oireita tai ainakaan hän ei niistä kertonut. Krista Siegfridsille ei tullut mieleenkään, että jonain aamuna isää ei olisikaan. ”Mutta uskon, että isä tiesi tunteeni häntä kohtaan. Minäkin tiedän, että hän rakasti minua.” © Tommi Tuomi / Otavamedia

Kiltteydestään huolimatta isä oli myös auktoriteetti ja tiukka kasvattaja. Kun hän käski olemaan hiljaa, kaikki vaikenivat.

Isän mieliala saattoi vaihtua hetkessä.

”Yritin aistia ja ennakoida isän tunnetiloja. Välillä tuntui, että kaikki pyöri hänen ympärillään.”

Isän temperamentti periytyi lapsille. Aikuisena Krista on oppinut ymmärtämään isää, sillä hänenkin elämää hallitsevat tunteet.

”Voin olla superonnellinen ja seuraavassa hetkessä romahtaa. Se ei ole kanssaeläjille aina helppoa.”

Can You See Me on balladi, jonka Krista kirjoitti isälleen. Se kertoo kaipauksesta, mutta myös siitä, että Krista pärjää.

Isä on usein mielessä, välillä päivittäinkin.

”Kun nauran, kuulostan häneltä. Ja kun katson peiliin, näen isän silmät.”

Krista, äiti ja sisarukset perheineen ovat yhä läheisiä toisilleen. Siitä isä olisi iloinen.

Isäkin kuuluu yhä joukkoon. Isäkin kuuluu yhä joukkoon. Perheen yhteisessä whats up -keskusteluryhmässä kerrataan tarinoita hänestä, mietitään, kuka lapsenlapsista muistuttaa häntä eniten ja arvellaan, mitä isä mihinkin sanoisi.

”Kaipaan isää ikuisesti. Haluan uskoa, että hän seuraa minua jostain. Elämä tuntuu silloin helpommalta ja paremmalta.”

Lue Krista Siegfridsin kansihaastattelu digilehdestä ja Seurasta nro 5/20!  Tilaa Seuran digilehti tästä. 

Lue myös: Krista Siegfrids rakastui tulisesti hollantilaismieheen – maaliskuussa hän muuttaa rakkaansa luo Amsterdamiin: ”Miksi sanoisin ei rakkaudelle?”

X