Kummeli jo 30 vuotta – Sketsisarjan Heikki Silvennoinen ja Timo Kahilainen: ”Emme anna toisillemme kamalasti armoa”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Heikki Silvennoinen jaTimo Kahilainen
Heikki Silvennoisen ja Timo Kahilaisen vuosikymmenien Kummeli-matka on vaatinut överiksi vetämistä. © Tiia Ahjotuli
Heikki Silvennoinen ja Timo Kahilainen eivät 30 vuotta sitten arvanneet, millaiseen menestykseen heidän Kummeli-sketsisarjansa johtaisi. Matka on vaatinut armottomuutta, överiksi vetämistä ja ripauksen mystiikkaa.

Kummeli on hilpeä sketsiohjelmasarja, jota ryhdyttiin esittämään Ylen TV2-kanavalla vuonna 1991. Tamperelaiset Heikki Silvennoinen, Timo Kahila ja Olli Keskinen nauhoittivat kotivideolle muutaman sketsin – ja loppu onkin Kummelin historiaa.

Timo Kahilainen: ”Kummelin menestystarinassa on enemmän kuin puolet vahinkoa”

”Minun ja Silvennoisen yhteistä tarinaa ei voi oikeastaan kertoa ilman toista Heikkiä, Heikki Helaa.

Vuonna 1979 sitten tein Helalle tarjouksen, josta hän ei voinut kieltäytyä: ilmoittauduin hänen bändinsä kosketinsoittajaksi. Aloitimme siinä sitten yhdessä Missing Link -lukiobändin, jossa soitimme monta vuotta kimpassa.

Päädyimme yhdessä vaiheessa valtakunnallisen taidetapahtuman bändikilpailuun, jonka tuomarina toimi muuan Heikki Silvennoinen. Heikkihän oli meitä vanhempi ja jo siihen aikaan kuuluisa kangasalainen idolimme.

Heikki oli itse asiassa isoveljeni kaveri. Hän oli jo ehtinyt nähdä minut pienenä sottaamassa ulosteella oman pinnasänkyni päätyä ja ajatellut siinä minua katsellessaan, että tässähän on nerokas kaveri.

Kummelin menestystarinassa on enemmän kuin puolet vahinkoa. Ei tässä ryhmässä ole koskaan suunniteltu mitään. Olemme kaikki jollain tapaa samanlaisia tyyppejä, mutta silti jokainen meistä on tuonut ryhmään jotain omaa.”

Erikoinen käsikirjoittaminen – Kummeli kehittyi kahvipöydissä ja toimistolla

”Olemme Hessun kanssa aika vaativia toistemme suhteen ja kovia sparraamaan. Överiksi pitää mennä. Jos olisimme heti alkaneet vuonna 1991 himmailemaan, niin ei siitä mitään olisi tullut. Enemmin olemme aina yllyttäneet kaveria kuin pidätelleet.

Näin pitkässä työkaveruudessa tulee tietysti vänkäämistäkin. Silloin pitää vain tietää, milloin lopettaa ja antaa asioiden mennä eteenpäin. Hessu on meistä se, joka ekana sanoo, että se on siinä. Minä olen useimmiten jotain vielä lisäilemässä tai hiomassa.

Vänkääminen on hyväksi, koska siitä tietää, että nyt tehdään tosissaan. Jos sitä ei muuten tajua lopettaa, niin kello ja verensokeri kertovat viimeistään, kun juttu on valmis.

Kummelin käsikirjoittaminen oli erikoista. Emme niinkään kirjoittaneet, vaan puhuimme sketsejä läpi kahvipöydissä ja toimistolla. Sitä kautta juttuja ei tarvinnut laittaa paperille. Jokainen toi samalla usein oman näkökulmansa sketsiin.

Pelkkä kirjoittaminen ei olisi Kummelissa edes toiminut. Moni sketseistä perustui siihen, miten sanottiin, ei niinkään että, mitä sanottiin. Hyvä merkki oli, jos kaveri muisti sketsin vielä seuraavana päivänä. Silloin se saattoi olla tekemisen arvoinen.”

Heikki Silvennoinen: ”Demovideon avustuksella saimme sopimuksen kolmesta ensimmäisestä Kummeli-jaksosta”

”Muistan 80-luvulta voimakkaasti sen, miten kunnianhimoisia kavereita Timo ja Heikki Hela olivat soittamaan ja laulamaan. He halusivat tosissaan päästä bändin kanssa eteenpäin, ja arvostin sitä tekemistä todella.

Kummeli sai alkunsa siitä, kun olin tehnyt Keskisen Ollin kanssa demovideon ja pyysimme Timoa mukaan porukkaan. Meillä oli siihen aikaan jo sen verran jalkaa oven välissä Ylellä, että Timo teki Rockstop-musiikkiohjelmaa Heli Nevankareen kanssa ja minä Q-klubia Mikko Kuustosen kanssa. Sitä kautta sitten saimme demovideon avustuksella sopimuksen kolmesta ensimmäisestä Kummeli-jaksosta, jonka ensimmäinen jakso näytettiin 30 vuotta sitten.

Emme tainneet katsoa sitä telkkarista silloin ollenkaan. Olikohan meillä silloin grillijuhlat? Oikeasti se palaute taisi sen verran jännittää, ettemme pystyneet keskittymään siihen sillä hetkellä ollenkaan.”

Lue myös: Heikki Silvennoisen suosikkisketsi Kummelista – katso video!

”Jokainen on saanut olla vuorollaan tuoli tai pöytä”

”Ehkä Kummelissa on ollut jonkinlaista mystiikkaa. Se, että tietyt kaverit kohtaavat jossain elämänvaiheessa ja alkavat tehdä jotain tällaista. Siinä täytyy osua monta piuhaa kohdalleen, että näin käy. Näitä juttuja ei vain voi suunnitella.

Olemme tehneet aina tasapuolisesti sketsihahmoja ja vuorotelleet pää- ja sivuroolien välillä. Jokainen on saanut olla vuorollaan tuoli tai pöytä.

Roolijako on ollut meillä aika automaattistakin, ja osat ovat jakaantuneet aina aika itsestään. Timo kun on ollut sellainen aika ketterä tyyppi entisenä voimistelun harrastajana, niin hänelle lankesi aika itsestäänselvyytenä muun muassa Silakan rooli. Timohan on tosin edelleen viritetty jousi, kun se painaa menemään!

Tiedämme toistemme ärsytyskynnykset ja osaamme välttää niitä tarpeen mukaan. Emme esimerkiksi pyydä Heikki Helaa tulemaan aamulla kello 7.30 minnekään, koska hän on niin aamu-uninen. Pyrimme siihen, että jokainen saisi taaplata omalla tyylillään.

Timoa pyydän kyllä tekemään ihan mitä ja milloin vain, vaikka näen, että hermo kiristyy. Emme anna toisillemme kamalasti armoa. Kriisin paikkojakin on ollut, kuten tietysti missä tahansa muussakin työympäristössä.

Luovassa työssä on aina enemmän tai vähemmän kriisejä tai pieniä ristivedon paikkoja. Se, joka lopettaa vänkäämisen ensin, on hävinnyt. Tärkeintä on aina ollut kuitenkin se, että lopputulos on tyydyttänyt kaikkia.

Erimielisyyksiäkin tulee. Viimeksi olimme Timon kanssa eri mieltä aikatauluista. Timppa on minua paljon tarkempi jätkä muutenkin. Minä olen sellainen hutilo.”

Lue myös: Kummeli-mies Heikki Silvennoinen: ”Jos on tarkoitus kuvata junttia, ei puheita pidä liikaa silotella”

X