Kummeli: ”Itkettäjiä on tässä maassa ihan tarpeeksi”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Heikki Vihinen (vas.), Timo Kahilainen, Heikki Hela ja Heikki Silvennoinen ärsyttävät edelleen niin sanottuja taidepiirejä. Kuva: Pekka Nieminen.
Kummeli-huumori valloitti lama-Suomen 1990-luvun alussa. Sen tekijät ovat yhä mieluummin narreja kuin itkettäjiä.

Kummeli-huumorista on tullut suomalaisten yhteistä omaisuutta. Tekijät itse eivät edes muista keksineensä sitä kaikkea.

Millainen päivä sulla on huomenna? Ihan normipäivä.

Jokin aika sitten Heikki Silvennoinen kuuli, että tällainen hokema kulkee kansan suussa. Kukaan Kummeli-ryhmästä ei tunnistanut sitä.

”Kaverin piti lähettää se video minulle sähköpostilla. Sitten tajusin, että se oli se lentäjäsketsi Aatamista ja Beetamista”, Silvennoinen kertoo.

Kummeli löi läpi viime laman aikaan 1991–1994. Sen epäpoliittinen pöhköhuumori yhdisti eri sukupolvia ja vei ajatukset hetkeksi pois kurjasta laskukaudesta.

Olosuhteiden puolesta Kummelille olisi jälleen tilausta. Se on kuitenkin selvää, että Matti Näsä, Speedy ja Saku, Tamppaajat ja Puukon veljekset pysyvät naftaliinissa. Tekijöille nuo hahmot ovat jo historiaa, sillä he kehittelevät yhä uusia kummajaisia.

Huumoria paikalla

Kun Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela ja Heikki Vihinen kohtaavat julkisella paikalla, ihmisten päät kääntyvät. Tämä nelikko muodostaa edelleen Kummeli-ryhmän ytimen.

Nämä herrat eivät ole niitä kaikkein huomaamattomimpia. Kädet heiluvat, nauru yltyy.

Kahilainen kehottaa Silvennoista tilaamaan kahvia tarjoilijalta. Silvennoinen alkaa pärisyttää ärrää tarjoilija-sanan keskellä.

”Näemme useinkin, mutta emme läheskään aina Kummelin merkeissä”, Hela kertoo.

Hela on porukan asiallisin, hän palauttaa muut tarvittaessa maan pinnalle. Vihinen räplää uutta kännykkäänsä ja nauraa kovaan ääneen. Kahilainen heittää ironisia välikommentteja.

Silvennoinen on kymmenen vuotta muita vanhempana selvästi ryhmän henkinen johtaja. Kun hän puhuu hiljaisella äänellä, muut kuuntelevat. Kun hän pelleilee, muut innostuvat.

Miehet tekevät keskenään mökkireissuja ja muuta ”säännöllisen epäsäännöllisesti”.

”Meillä on myös paljon yhteisiä ystäviä, kun on tunnettu 1970-luvulta saakka”, Kahilainen sanoo.

Kummeli-työryhmään kuuluvat myös ainaisjäsen Olli Keskinen, ”luottopakki” Mikko Kivinen, naisvahvistukset Mari Turunen ja Miia Pajunen, ohjaaja Matti Grönberg ja puvustaja Jaana Aro.

Suunnannäyttäjä

Koko Kummeli alkoi kokeilusta. Jos ohjaaja Matti Grönberg ei olisi keväällä 1991 kiinnostunut Kahilaisen, Silvennoisen ja Olli Keskisen TV2:een lähettämästä kotivideosta, suomalaisen tv-viihteen historia näyttäisi toisenlaiselta.

Ilman Grönbergin innostusta Kahilainen ja Hela olisivat nykyään todennäköisesti opettajia. Silvennoinen kiertäisi maata blueskitaristina mutta olisi suurelle yleisölle tuntematon.

Kotivideossa ohjelman nimi oli Virus TV. Kummeli-nimen keksi myöhemmin Olli Keskisen vaimo. Merimerkkiin liittyvä symboliikka saattoi aikoinaan tuntua ohuelta, mutta viimeistään nyt pitää tunnustaa, että Kummelista tuli Suomi-huumorin suunnannäyttäjä.

Kummelin kolme ensimmäistä osaa näytettiin tv:ssä kesäkuussa 1991. Ne saivat niin hyvät katsojaluvut, että TV2 halusi lisää.

Seuraavan kolmen vuoden aikana Kummelista kasvoi jättiläinen. Suosion huipulla vuonna 1994 jaksot keräsivät melkein 900 000 katsojaa. ”Kyllä lähtee!” -hokemaa ja muita Kummeli-heittoja toistettiin kaikkialla.

”Aika pitkään meni, ennen kuin me tajuttiin, että tämä on niin iso juttu”, Silvennoinen sanoo.

Herätys tuli yhden ravintolaillan aikana Tampereella.

”Se oli jokin teemailta, ja koko ravintola oli täynnä Mauno Ahosia ja muita Kummeli-hahmoja! Sen jälkeen me tehtiin kiertue, ja sitten se räjähti”, Hela kertoo.

Hela muistaa kiertueelta, miten outoa oli, kun 40 000 hengen festariyleisö alkoi huutaa älämölöä esityksen aikana. Kiertue päättyi Helsingin Kaivopuistoon, jossa Silvennoinen ja Kahilainen kulkivat poliisivartiossa.

”Me oltiin Speedynä ja Sakuna siellä, mutta Kirka sai mennä vapaana, ilman vartiota. Oli tottunut, että pitää olla joku Dingo, jotta tarvitaan poliiseja”, Silvennoinen muistelee.

Vuoden 1994 lopussa Olli Keskinen jätti Kummeli-ryhmän. Hän siirtyi juontamaan lätkän MM-kisoja ja tv-visailuja. Viime vuodet Keskinen on työskennellyt valmennuskonsulttina Jari Sarasvuon Trainers’ Housessa.

Hauskoja siviilissäkin

Huumorimiehen leima istuu Kummeleissa tiukassa. Etenkin Silvennoiseen tartutaan kadulla helposti. Kokonainen bussilastillinen nuoria kävi hänen kimppuunsa äskettäin, kun mies oli tankkaamassa autoaan Oulussa. Silvennoinen vakuuttaa olevansa jo tottunut moiseen.

On kasvanut uusi sukupolvi, joka syntyi silloin, kun Kummeli aloitti televisiossa. Nuoret ovat löytäneet TV2:n pyörittämät uusinnat.

”Tuolla maakunnissa 18-vuotiaat tulevat ja sanovat, että nyt Kummeli-ukko sitä nimmaria”, Silvennoinen tokaisee ja alkaa höhöttää.

Nämä miehet ovat siitä erikoisia koomikoita, että he vaikuttavat hauskoilta myös siviilissä.

”Me ei herätetä aggressioita. Fanit eivät ole koskaan olleet uhkaavia”, Kahilainen sanoo.

Silvennoinen arvelee, että heitä pidetään kaikkien sosiaaliluokkien keskuudessa ”hyvinä jätkinä”. Helan mielestä Kummeli ärsyttää niin sanottuja kulttuuripiirejä.

Mahdetaanko näissä piireissä muistaa, että yksi Kummeleista johtaa arvostettua teatteria?

Kriisipalaveri

Heikki Vihinen on toiminut Tampereen Teatterin johdossa jo 11 vuotta. Hänen valintansa teatteripomoksi oli aikanaan muille Kummeleille vilpitön yllätys.

”Jotkut humalaiset huutelevat minullekin Kummelia tuolla Keskustorilla, kun menen töihin”, Vihinen kertoo.

”Teidän näyttelijät!” Silvennoinen iskee väliin.

Vihinen muistetaan erityisesti Vanaja-hahmostaan, joka esiintyi sarjoissa Lihaksia ja luoteja, Jurismia! ja Lääkärit tulessa. Pyörätuolissa istuva hahmo hikoili, huusi, piereskeli ja söi raakaa kalaa.

Yle järjesti ensimmäisen jakson jälkeen kriisipalaverin.

”Vain Vanajan takia! Olen siitä niin ylpeä”, Vihinen kertoo.

Hahmo on hyvä esimerkki Kummeli-huumorista. Sketsit voivat olla epäkorrekteja ja provosoivia, mutta ne eivät piikittele ketään tunnettua henkilöä.

”Emme ole koskaan puuttuneet esimerkiksi presidentin tapaan puhua”, Vihinen sanoo.

Toki Kummeli-huumori on välillä mennyt överiksi. Sketsi Ulla Mäkelä-Budweiserista aiheutti paljon hälyä. Siinä Silvennoinen esiintyy vauvana, jonka kakkavaippaan toimittajanaista näytellyt Kahilainen dippaa nakkia.

Panomies-sketsi hyllytettiin, ennen kuin se pääsi telkkariin. Ohjaaja Matti Grönberg ehti väliin.

”Grönberg on pitänyt meitä aisoissa ja katsonut päältä”, Kahilainen sanoo.

”Ei meidän tuotantoa voisi sellaisenaan edes julkaista Suomessa. Saksalaisella dvd:llä korkeintaan”, Silvennoinen toteaa.

Velassa kavereille

Kummeli-huumori syntyi muun muassa Speden, Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan rakentamille perustuksille. Kummelit ovat hyvin tietoisia henkisestä

velastaan.

”Mitä muuta komiikan ala on kuin varastamista ja kopiointia? Eniten me ollaan kuitenkin velkaa meidän kavereille”, Kahilainen sanoo.

Esimerkiksi ”Kyllä lähtee!” on Silvennoisen mukaan peräisin jostain 1960–70-luvulta. Monta hokemaa he keksivät lennossa kesken kuvausten. Ne menivät suoraan kansan suuhun.

”Arvokkaat herrat juttelivat juuri Aamu-tv:ssä musiikista ja toinen sanoi, että artisti maksaa. Se tuli sieltä ihan huomaamatta”, Silvennoinen kertoo.

Monet hahmot syntyivät nopeasti. Silvennoinen veti peruukin päähän, luurit korville ja isot silmälasit nenälle. Olli Keskinen äkkäsi, että hahmo oli nimeltään Mauno Ahonen.

Kun Keskinen lähti Kummeli-ryhmästä, Vihinen tuli mukaan. Huippuvuosien jälkeen Kummeli halusi laajentaa toimintaansa. Kummeli on sellainen tuotemerkki, että sen avulla voi myydä melkein mitä tahansa: musiikkia, elokuvia, tv-sarjoja, revyytä, dvd-bokseja, t-paitoja.

Dramaturgin koulutuksen hankkinut Vihinen käsikirjoitti Kummeli Stories -elokuvan (1995) yhdessä muun ryhmän kanssa. Sen jälkeen on tullut kolme muutakin Kummeli-leffaa, viimeisimpänä Kummeli Alivuokralainen (2008). Se sai jälleen murskakritiikit mutta huippuluokan katsojamäärät.

Kilpailijoita Kummelit eivät ympäriltään tunnista.

”Kyllä tänne viihdettä mahtuu. Kanaviakin on koko ajan enemmän”, Kahilainen sanoo.

Silvennoinen kehuu spontaanisti Subin Ketosta ja Myllyrinnettä.

”Ei meidän tarvitse miettiä, että joku veisi meiltä sketsimestarin päänahan”, Vihinen sanoo.

”Ei meidän tarvitse miettiä, että joku veisi meiltä sketsimestarin päänahan”, Heikki Vihinen (toinen vasemmalta) sanoo. Takana pullistelevat Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen ja Heikki Hela. Kuva: Pekka Nieminen.

Suomen talous on taantumassa, joten pöhköhuumorille olisi taas kova tilaus. Mitä Kummelilla on nyt tekeillä? Sitä ei kuulemma voi vielä paljastaa. Suunnitelmia on.

Kahilainen muistuttaa, että heidän tekemisiään tarkkaillaan, pitää olla varovainen puheissaan. Jos vaikka kertoisi leikillään valloittavansa Amerikan, joku kuitenkin ottaisi sen tosissaan.

”Jos Amerikkaan mentäisiin, Siperian kautta tultaisiin kotiin, ja varmasti olisi junassa lypsävän tuotetta kyydissä”, Vihinen tokaisee.

Sattumalta juuri Vihinen on käsikirjoittanut Renny Harlinin Mannerheim-elokuvan yhdessä Marko Leinon kanssa.

Jos sille ei koskaan saada rahoitusta, millainen olisi Kummelin Mannerheim?

”Kahilainen olisi Marski, Hela olisi Airo”, Vihinen heittää ja nauraa.

Monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että koko Kummeli-ryhmän pitäisi jo lopettaa. Kahilaisen mielestä siinä ei ole mitään uutta.

”Jo syksyllä 1992 oli Aamulehdessä juttu, että meidän pitäisi lopettaa. Kyllä tämä loppuu, loppu tulee väistämättä.”

Silvennoinen äityy miettimään, millainen olisi ”ensimmäinen Kummelin jäähyväiskiertue”. Hän arvelee, että aikanaan lavalla on enää pelkkä Heikki Hela, joka kaatuilee.

Helan mielestä hänen kanssaan lavalla on Vihinen. ”Minä ja Vanaja, molemmat rullatuolissa.”

He kaikki ovat valmistautuneet siihen, että pysyvät Kummeli-miehinä elämänsä loppuun asti. Silvennoinen on sinut asian kanssa.

”Ihan mielelläni olen valtakunnan narri. Itkettäjiä on tässä maassa ihan tarpeeksi.”

 

Huumoriryhmä Kummelin suosio on kestänyt 1990-luvun alusta saakka, ja myös uudet sukupolvet ovat löytäneet sen. Haastattelu ilmestyi Seuran 75-vuotisjuhlanumerossa 19/2009.

Heikki Silvennoinen

  • Kitaristi, lauluntekijä, tuottaja, näyttelijä.
  • Syntynyt 27.4.1954 Kiviapajalla.
  • Tuli tunnetuksi 1970-luvulla Tabula Rasa -yhtyeen kitaristina ja 1980-luvulla Q Stone -yhtyeen toisena perustajana. Nykyään sooloartisti.

Heikki Hela

  • Muusikko, näyttelijä. Koulutukseltaan opettaja.
  • Syntynyt 19.7.1964 Aitolahdella.
  • Esiintynyt Herra Heinämäen Lato-orkesterissa jaKarjalan kunnailla -tv-sarjassa. Keikkailee yhtyeensä kanssa.
  • Voitti parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon elokuvasta Kahlekuningas vuonna 2002.

Timo Kahilainen

  • Näyttelijä, käsikirjoittaja, muusikko, tuottaja. Koulutukseltaan luokanopettaja.
  • Syntynyt 1963. Kotoisin Kangasalta.
  • Käsikirjoittanut yhdessä Heikki Vihisen kanssa kolme näytelmää sekä Kummeli-elokuvat Kultakuume (1997), Jackpot (2006) ja Alivuokralainen (2008).

Heikki Vihinen

  • Käsikirjoittaja, näyttelijä. Koulutukseltaan dramaturgi.
  • Syntynyt 1964 Tampereella.
  • Esiintyi Heikki Silvennoisen kanssa 1980-luvulla Catwalk-yhtyeessä.
Jaa kaverilleTilaa Seura

Yhteistyössä

X