Kun muut eivät kyenneet, pikaluistelun huippu Pekka Koskela ratkaisi välineongelmat omin voimin

Jaa artikkeli
Pekka Koskela kärsi välineongelmista.
Pekka Koskelan voimantuotto oli aivan omalla tasollaan, eivätkä luistinten terät kestäneet. © Susa Junnola
2000-luvun menestynein suomalainen pikaluistelija Pekka Koskela kärsi välineongelmista kymmenkunta vuotta. Tarvittiin omaa ja läheisten tutkimustyötä ennen kuin niiden syyt saatiin selville. Omin voimin kehitettiin myös ratkaisu.

Hämmennystä, epäuskoa ja katkeruuttakin. Entinen pikaluistelija Pekka Koskela samaistui saksalaisen Johannes Vetterin tunteisiin katsoessaan Tokion olympialaisten keihäsfinaalia elokuun alussa 2021.

Johannes Vetter oli ollut lajissaan ylivoimainen ja häntä pidettiin lähes varmana kultamitalistina. Hänen mahdollisuutensa kuitenkin tuhoutuivat Tokion kansallisstadionille asennettuun uuteen, liukkaaseen ja pehmeään välinevalmistaja Mondon WSTY-alustaan.

Toisessa finaaliheitossa Vetterin tukijalka luisui heittoalustan pinnalla, hän kaatui ja karsiutui tuloksellaan kolmelta viimeiseltä kierrokselta. Kultasuosikki jäi kisan yhdeksänneksi.

Valmentaja Boris Obergföllin mukaan 105-kiloisen Johannes Vetterin painaessa tukijalkansa alustaan, siihen tulee tonnin paine ja se uppoaa siihen kuin veitsi voihin. Vetter oli yrittänyt kompensoida alustan aiheuttamia ongelmia niin tekniikallaan kuin tekemällä erityisvirityksiä piikkareihinsa. Niistä ei vain ollut apua.

”Se on kauhea tilanne, kun ei pysty suorittamaan omaa erikoistaitoaan ja yltämään lähellekään omaa parastaan”, sanoo Pekka Koskela.

Hän puhuu omasta kokemuksestaan.

Valmistajaa eivät teräongelmat kiinnostaneet

Pekan ensimmäinen kansainvälinen mitalisaavutus pikaluistelussa oli pronssi nuorten MM-kisoissa vuonna 2000. Vuonna 2004 hän voitti pikaluistelun maailmancupin osakilpailun ensimmäisenä suomalaisena.

Kaksi vuotta myöhemmin Pekka Koskela voitti maailmancupin osakilpailuissa kaksi kertaa 500 metrillä ja kerran tuhannella metrillä. Vuonna 2007 hän teki jälleen suomalaista luisteluhistoriaa tuhannen metrin maailmanennätyksellään. Välineongelmat alkoivat samana vuonna.

Hollantilaisen terävalmistaja Maplen tuotekehitys toimi Pekalla käänteisesti. Kun terien materiaali vaihtui alumiinista teräkseen, ne alkoivat pettää Pekan alta. Tuli loukkaantumisia ja lihasvaurioita. Maplea eivät Pekan ongelmat tuntuneet kiinnostaneen.

”Suomi on yritykselle olematon markkina-alue. Lisäksi luistelu on hollantilaisten ykköslaji talviolympialaisissa ja he ovat hyvin isänmaallisia”, Pekka sanoo.

Riku Korkin kirjoittamassa, 17. elokuuta julkaistussa kirjassa Jäätävä kone – Pekka Koskelan tarina todetaan, että hollantilaiset jopa epäilivät, ettei teriä hajonnut, vaan Pekka myy niitä. Suomalaiset puolestaan kuulivat huhuja, joiden mukaan tehdas toimittamien terien laatu vaihteli vastaanottajan mukaan.

”Aivan tarkasti en tiedä asioita, mutta niin olen kuullut, että kun hollantilaisluistelijat menivät tehtaalle, linjalta tuli eri luokan tavaraa”, Pekka kertoo kirjassaan.

Koska valmistaja oli välinpitämätön, Pekan avuksi tulivat veli Pasi ja isä Markku. Omien tutkimustensa kautta he totesivat, että vaikeudet aiheutti 188 senttimetriä pitkän ja 88 kiloa painavan Pekan poikkeuksellisen valtava voimantuotto ja osaltaan ainutlaatuinen luistelutekniikka.

”Lähdössä on 35 prosenttia enemmän tehoa kuin kenelläkään muulla pikaluisteluhuipulla. Voimantuotto per potku on hirvittävä. Hetkellinen kuormitus nousee 300–400 kiloon. Tykitys jatkuu myös 50 metriä kestävän lähtökiihdytyksen jälkeen, sillä hallussa on ulkojäiden sadan metrin epävirallinen maailmanennätys 9,49 Italiasta vuodelta 2004. Se on nopeampi kuin Usain Boltin satasen maailmanennätysaika 9,58”, kirjassa kerrotaan.

Pekan materiaalitekniikan opinnoista Otaniemen teknillisessä korkeakoulussa, nykyisessä Aalto-yliopistossa oli hyötyä, kun ongelman syiden selvittyä ryhdyttiin testaamaan materiaaleja ja kehittämään malleja terän kiinnitykseen.

Autotallissa vietettyjä työtunteja kertyi, mutta ne kannattivat. Kesällä 2011 Pekka vieraili Maplen kilpailijan, Vikingin tehtaalla Hollannissa. Hän ehdotti, että siellä ryhdyttäisiin tekemään teriä isokokoisillekin miehille, ja piirsi mallin.

Ajatus ei tuntunut ottavan tulta, kunnes lähes kuusi vuotta myöhemmin Pekka sai tehtaalta terälähetyksen. Malli on sama, jonka hän oli piirtänyt tehdasvierailullaan.

”Teräsäätö tuhosi urani kultaiset vuodet”

Pekka taisteli välineongelmien kanssa vuosikymmenen. Pahimmassa vaiheessa hän harkitsi jopa luistelu-uran lopettamista.

”Siinä tilanteessa se olisi loppunut aika surkeasti. Saavutuksia ei voi ottaa ikinä pois, mutta en halunnut lopettaa elämäntyötäni muiden ehdoilla.”

Riku Korkin kirjoittamassa kirjassa Pekka Koskela pohtii, kuinka monta maailmanennätystä jäi tekemättä ja arvokisamitalia saavuttamatta niiden vuoksi.

”Tietysti sitä tulee välillä mietittyä. Fakta on, että teräsäätö tuhosi urani kultaiset vuodet. Ilman ongelmia taso olisi ollut helppo vakiinnuttaa sinne aivan huipulle”, Pekka sanoo kirjassaan.

Silti päällimmäinen tunne ei ole katkeruus, vaan kiitollisuus.

”Aina järjestetään uudet kilpailut”

Pekka päätti urheilu-uransa Pyeongchangissa, Etelä-Koreassa pidettyjen talviolympialaisten jälkeen vuonna 2018. Katsoessaan nyt taaksepäin, hän näkee matkan tarjoamat elämykset, ei ongelmia.

”Olen hävinnyt ja voittanut ja se on siinä. Katkeruudelle ei ole paikkaa. Välillä teräongelmia ajatellessa omat tehot ja ominaispiirteet jopa naurattavat.”

Pekka toistaa nuorille urheilijoille viemäänsä sanomaa, jonka vanhemmat opettivat hänelle jo lapsena.

”Kun ei pärjää suunnitelmiensa mukaan, on muistettava, että aina järjestetään uudet kilpailut.”

Lue myös: Tero Pitkämäki ei romahtanut syviin vesiin urheilu-uran päätyttyä: ”Minulla on paljon suojaavia tekijöitä”

X