Lapsenlapsi ja liikunta ovat Sikke Sumarin, 67, pirteyden salaisuus – Diagnoosi sepelvaltimotaudista yllätti: ”En koe infarktia edes varoituksena mistään, vaan pikemmin mahdollisuutena”
Sikke Sumari haluaa olla lapsenlapsensa elämässä vielä pitkään. Keväällä saatu sydäninfarkti kuitenkin muistutti, ettei kukaan ole kuolematon.
Työ on yhä osa Siken elämää eikä aviopuolisokaan vaadi jäämään kotiin. ”Tony on wind beneath my wings, tuuli siipieni alla. Hän tukee kaikessa ja auttaa siinä, missä tarvitaan.”
Hampaaton hymy on hellyttävä. Kännykkään taltioitu pienokaisen kuva saa katsojankin suupielet nousemaan ylöspäin.
Ruokakirjailija, televisiokokki ja juontaja Sikke Sumari saa joka päivä uuden otoksen lokakuussa syntyneestä pojanpojastaan Nicholaksesta.
”Tunsin pakahduttavaa rakkautta heti, kun sain hänet syliini. Hän virkistää ja antaa valtavasti energiaa tässä kohdassa elämää.”
Lapsenlapsi on myös syy pitää huolta entistä paremmin terveydestä.
Sikke on ollut hoikka aina. Hänellä ei ole ylipainoa, korkeaa verenpainetta tai hälyttäviä kolesteroliarvoja, diabetesta eikä sydän- ja verisuonitaudeille altistavia perintötekijöitä. Siitä huolimatta hän sai vajaa vuosi sitten sydäninfarktin.
Miten vaalia terveyttä, kun elämäntavat tukevat sitä jo ennestään?
Pakkopullaa
Koululiikunnan arvosana oli kymppi. Sikke osallistui myös koulujen välisiin liikuntakilpailuihin. Voittikin.
Teini-ikäisenä hän kävi balettikoulua, kunnes oli tehtävä valinta. Tie prima ballerinaksi olisi vaatinut liian suurta omistautumista.
Niinpä Sikke alkoi viettää vapaa-aikansa peilisalissa tanssimisen sijaan silloisen poikaystävän moottoripyörän kyydissä.
”Olen harrastanut jotain liikuntaa aina, mutta en ole sporttinen ihminen. Joillekin liikunta on elinehto, ja heidän on pakko päästä lenkille töiden jälkeen. Minä voin mennä ihan hyvin sohvalle.”
Se ei tarkoita, ettei Sikke edelleen liikkuisi.
”Käyn lenkillä sekä sauvojen kanssa että ilman, koska tiedän, että niin on tehtävä. Se on pakkopullaa, ei himo.”
Nautittavaa reippailussa on raikas ilma.
Lenkeillä Sikke kuuntelee äänikirjoja. Hyvän kirjan ansiosta matkasta tulee helposti puolta pidempi kuin hän alun perin on aikonut.
Vauhtiin tarinat eivät vaikuta.
”Yritän mennä kovaa täyttääkseni lenkille asetetut vaatimukset, vaikka mieluiten treenaisin ilman hikeä.”
Hyötyliikunta ja lenkkeily ovat pitäneet yllä kestävyyskuntoa. Sikke asuu kuudennessa kerroksessa ja kävelee vaivatta portaat kotiinsa.
”Aerobinen kunto ei kuitenkaan yksin riitä.”
Tasapainon tavoittelua
Joka aamu Sikke käynnistää puhelimestaan sovelluksen, jonka ohjeistamana voimistelee viidestä kymmeneen minuuttia.
”Tekemättä jäisi, jos siihen pitäisi käyttää tunti.”
Paras aika voimistella ja lähteä lenkille on nimenomaan aamulla, heti heräämisen jälkeen.
”Silloin en ehdi keksimään syitä olla tekemättä.”
Avainsana on säännöllisyys.
”Olen liittänyt päivittäiseen arkeeni pieniä tekoja. Ne tulee tehtyä, kun ei tarvitse erikseen lähteä mihinkään.”
Ruoanlaiton lomassa voi punnertaa keittiön pöytää vasten. Soutulaite on niin kaunis, että saa olla jatkuvasti esillä olohuoneessa.
”Jos se olisi sängyn alla, en kaivaisi sitä sieltä ikinä.”
Tärkeää on tasapainoaistin vaaliminen.
”Sen heikkenemistä ei välttämättä huomaa, jos kävelee jatkuvasti lenkkarit jalassa tasaisella asfaltilla. Kaatumisesta voi kuitenkin alkaa melkoinen alamäki.”
Sikke kehittää tasapainoaan useita kertoja päivässä toistuvin konstein.
”Harjaan hampaat yhdellä jalalla seisten. Kun samalla pumppaan, saan ytyä reisiiin. Pieni juttu, mutta toimii. Sen tietää, koska kyseiset lihakset kipeytyvät.”
Vaikeuskerroin kasvaa, kun harjoittelee yhdellä jalalla seisomista silmät kiinni.
”Tavoitteeni on pysyä pystyssä minuutin ajan.”
Kaikesta huolimatta Sikke on palannut myös kuntosalitreenien pariin kehittääkseen lihaskuntoa.
”Voi olla, etten kuitenkaan ole kiusannut kroppaani tarpeeksi aiemmin.”
Lapsenlapsi on antanut Sikelle ylimääräistä pontta treenata. ”En ymmärtänyt muiden hössötystä lapsenlapsistaan ennen kuin sain oman.” © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Vakavan äärellä
Äiti oli yli 90-vuotias ja sairastanut pitkään Alzheimerin tautia. Kuolema oli luonnollinen, odotettavissa ja jopa helpotus. Silti Sikke ei osannut varautua järkytykseen, joka hänet valtasi hautajaisissa huhtikuussa 2018. Itku ei loppunut, mutta sen lisäksi rintaa puristi ja niskaan nousi kylmä hiki.
Meilahden sairaalan päivystyksessä todettiin, että hän oli saanut sydäninfarktin. Sikke ei ole vieläkään ihan varma, oliko diagnoosi oikea.
”Kohtaus määriteltiin ensin särkyneen sydämen syndroomaksi ja sellaisena sen koen itse. Vasta kun varjoainekuvauksessa havaittiin tukos pienessä verisuonessa, diagnoosi vaihtui infarktiksi.”
Tukos oli niin pieni, ettei sitä tarvinnut avata pallolaajennuksella. Olisiko se voinut aiheuttaa kuoleman, ellei Sikke olisi lähtenyt hautajaisista päivystykseen? Ei, Sikelle vastattiin.
”Hoitavan lääkärin mukaan veri olisi etsinyt itselleen uuden polun.”
Muita tukoksia ei ollut, mutta potilastietoihin kirjattiin sepelvaltimotauti. Se kuulosti hurjalta, ristiriitaiseltakin. Siken kokonaiskolesteroli on ollut hieman yli viisi, korkeimmillaan 5,7. Määrätyllä lääkityksellä lukema on laskenut hieman yli neljään.
”Joka kerta, kun laitan pillerin suuhun, tuntuu oudolta. Minulla ei ole mitään sairauteen viittaavia tuntemuksia, mutta toisaalta niitä ei ollut ennen infarktiakaan. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja oli elämäni suurin yllätys.”
Kolesterolin merkityksestä sepelvaltimotautia aiheuttavana tekijänä ja sen alentamiseen käytetystä lääkityksestä keskustellaan paljon. Sikkekin on pohtinut, mihin uskoisi.
”Mutta kun ollaan vakavan paikan edessä, uskon lääketiedettä. Se on tutkittua tietoa. Syön kiltisti lääkkeen, koska minulla ei ole kanttia olla sitä syömättä. Pilleri on todella mieto enkä usko, että siitä on haittaakaan.”
Sikellä on myös nitrosuihke, jota hän toistaiseksi ei ole muistanut pitää mukanaan.
”Tuntuisi oudolta pistää se käsilaukkuun.”
Sydäninfarkti on hänestä jo taakse jäänyttä elämää.
”Kohtaus oli ja se meni. En ala hissuttelemaan tai kyttäämään tuntemuksiani. En koe infarktia edes varoituksena mistään, vaan pikemmin mahdollisuutena. Se kertoi, etten eh-kä olekaan kuolematon, jos olisin niin sattunut luulemaan. Sepelvaltimotauti voi olla sairaus, joka minut joskus vie.”
Sitä ennen on paljon tehtävää.
Ilman snäkkäilyä
Sikke on suosinut aina välimerellistä ruokavaliota. Sepelvaltimotaudin vuoksi ruokailutottumuksia ei tarvitse säätää, vaikka hän aluksi niin kuvitteli.
Sikke laittaa leivän päälle säästelemättä voita, jossa on suolahippuja. Infarktin jälkeen hän päätti vähentää sen määrää. Päätös piti viikon.
”Syön päivittäin vain kaksi ruisleipäviipaletta aamuisin. Niistäkö pitäisi vielä vähentää voikin? Palasin normaaliin.”
Valkoista sokeriakin hän käyttää edelleen teelusikallisen kahvissa, jota tavallisena päivänä juo yhden kupillisen aamuisin.
Kermaa kuluu ruoanlaitossa maltillisesti.
”Minulle on kauhistus esimerkiksi lohi, jonka päälle lorotetaan kermaa ennen uuniin laittoa. Rasvainen kala ja rasvainen kerma on yhdistelmä, joka maistuu pahalta.”
Sikke ei syö sipsejä eikä juo virvoitusjuomia.
”En harrasta snäkkäilyä. En tarvitse välipaloja, koska syön kunnolla aamulla, lounaalla ja illallisella.”
Heittäytymällä
Ruokakirjoja ja blogeja. Ruoka- ja matkailuyritys NamiNamaste Muhun Saarenmaalla. Marraskuussa alkoivat Siken juontamina kaikkien ruokaohjelmien äidin, Kokkisodan uudet jaksot televisiossa.
Maaliskuussa avautuu Helsingissä Siken uusi ravintola Sikke’s.
Eläkeikä täyttyi jo vuosia sitten. Miksi yhä uusia hankkeita?
”Miksi ei? Tykkään siitä hommasta enkä tunne itseäni väsyneeksi tai vanhaksi. Olen heittäytyjä.”
Stressiä Sikke ei pelkää.
”En ole stressaavaa tyyppiä. Osaan järjestää kalenterini ja delegoida. En mielelläni suostu tekemään mitään ennen aamukymmentä. Siten ei tarvitse hosua, vaan voin käydä lenkillä, syödä pitkään aamiaista tai meditoida.”
Sitä paitsi:
”Minulla on paras mahdollinen stressin poistaja.”
Tavoitteita
Sikke oli jo ehtinyt toivoa tulevansa isovanhemmaksi. Silti hän ei osannut varautua tunteeseen, joka valtasi, kun hän sai Max-poikansa vuorokauden ikäisen Nicholaksen syliinsä.
”Se oli täydellisen, pyyteettömän rakkauden hetki. Silloin tiesin, että tätä on rakkaus.”
Tunnetta ei pysty selittämään järjellä.
”Se on primitiivinen ja primääri, se tulee jostain hyvin syvältä ja kertoo ihmiseen rakennetusta jatkuvuuden merkityksestä.”
Nicholas asuu vanhempiensa kanssa Sveitsissä. Sikke lentää sinne aina, kun se on mahdollista. Hän aikoo olla osallistuva mummi.
”Kun omat lapset olivat pieniä, tein paljon töitä. Nyt on aikaa tehdä asioita, joita mummien kuuluu.”
Nicholas on suurin syy siihen, että Sikke aikoo lisätä lenkkeilyä sekä lihaskunto- ja tasapainoharjoituksia.
”Haluan elää satavuotiaaksi. Olla läsnä Nicholaksen elämässä ja opettaa hänelle pullanpaistoa. En usko, että tarvitsee tehdä mitään radikaalia tavoitteen saavuttamiseksi. Vähän hienosäätöä.”
Siken neule La Matta ja farkut Dots.