Mauri Kunnas ei lukenut tyttärilleen kirjojaan, silti he seurasivat isänsä jalanjälkiä – Noora Kunnas omasta kirjailijan urastaan: ”Ihmiset vertaavat – mietin, kirjoittaisinko salanimellä”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Mauri Kunnas ja Noora Kunnas
Mauri Kunnas löysi hiljattain kotoaan vanhan VHS-nauhan, joka oli nauhoitettu täyteen mainoksia. Hän oli joskus sanonut pitävänsä mainoksista, ja tarkkakorvainen tytär Noora oli tallentanut niitä joululahjaksi. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Kirjailija Mauri Kunnaksen tytär Noora harkitsi jopa salanimellä kirjoittamista, sillä uran luominen menestyneen isän tyttärenä ei ole ollut aina helppoa.

”Vanha.” Se on ensimmäinen sana, jolla kirjailija Noora Kunnas, 33, kuvailee kirjailijaisäänsä. Mauri Kunnas, 70, ei jää sanattomaksi, vaan muistuttaa, että on niitä vanhempiakin.

”Ihan hauska ja lepsu”, Noora Kunnas jatkaa.

”Lepsu, mutta hyvällä tavalla lepsu! Kaiken siltä saa, mitä pyytää. Olen omia lapsiani kohtaan lepsu, se on totta”, Mauri Kunnas sanoo nauraen.

Kumpikin istuu jalat ristissä vierekkäisissä nojatuoleissa. Mauri on höpöttäjä, Noora taas punnitsee sanansa tarkemmin. Isän ja tyttären sanailu on lämminhenkistä.

Noora ja Mauri eivät juuri riitele, mutta välillä Noora saattaa Maurin mukaan motkottaa isälleen. Mauri tunnistaa asetelman omasta nuoruudestaan: hänkin on toiminut samalla tavoin vanhempiaan kohtaan. Kumpikaan ei ollut nuorena kapinallinen.

”Noora on aika vahva luonne, oman tiensä kulkija. Itse asiassa näen Noorassa paljon samoja piirteitä kuin minussa itsessäni. Noora ei välitä muiden mielipiteistä eikä seuraa välttämättä kaikkia trendejä tai valitsee ne itse.”

Isä oli aina kotona

Maurin menestyksekäs ura lastenkirjailijana alkoi yli 40 vuotta sitten. Ennen esikoistyttären Jennan syntymää Mauri Kunnas kirjoitti lastenkirjoja, oli Turun Sanomien pilapiirtäjä ja piirsi Nyrok Cityä. Lasten myötä elämänrytmi muuttui ja Mauri keskittyi lastenkirjoihin ja perhe-elämään.

Tuorein teos oli aina olohuoneen pöydällä esillä, mutta lapsille Mauri ei koskaan lukenut kirjojaan.

Kun lapset lähtivät kouluun, Mauri hiippaili työhuoneeseensa. Hän on työskennellyt aina kotona omassa työhuoneessaan ja arvelee olleensa kotona jopa häiritsevän paljon.

Noora muistaa halunneensa syödä aamulla aamiaista hiljaisuudessa, mutta pöydän toisella puolella isä selitti innokkaasti uniaan.

”Isä oli aina kotona, ja se oli teininä vähän ärsyttävää. Ei saanut ikinä rauhaa! Eikä isä osaa tehdä ruokaa. Ainoa isältä oppimani asia on, ettei nakkikastikkeeseen kuulu laittaa desilitraa jauhoja vaan ainoastaan ruokalusikallinen”, Noora heittää.

Mauri osasi ennen valmistaa kuusi ruokalajia, mutta liha-makaronilaatikko jäi repertuaarista, kun tyttäristä tuli kasvissyöjiä. Hän on tosin itsekin vähentänyt myös lihansyöntiään sen jälkeen.

Nooran ansiota on sekin, että Mauri on nykyään WWF:n kuukausilahjoittaja.

Kaikki on mahdollista

Noora Kunnas kirjoitti kirjoja jo 7-vuotiaana ja teki tuolloin perheenjäsenille ja tuttavaperheelle jopa oman joululehden.

Lapsena Noora haaveili opettajan tai kirjailijan työstä. Lukion jälkeen hän teki opettajan sijaisuuksia ja huomasi, ettei opettaminen ole häntä varten. Hän opiskeli elokuvalinjalla ja työskenteli tv-tuotannossa alkaessaan kirjoittaa ensimmäistä kirjaansa Kaheli sakki ja kauhujen kaappi, joka syntyi kuvittajasisko Jennan kanssa.

Nyt kirjoja on ilmestynyt jo kuusi. Salmanterin Terttu -sarjan kahdesta kirjasta on tehty käännössopimus Saksaan, Tanskaan ja Unkariin.

Tyttären ulkomaankaupat ovat olleet suuri ilon aihe myös isälle. Mauri kehuu erityisesti Nooran kirjojen räväkkää, hulvatonta huumoria ja sitä, miten hyvin lastenromaanin juoni etenee.

Isä ja tytär puhuvat paljon työasioista, esimerkiksi agenteista, kustannussopimuksista ja työskentelytavoista. Noora tunnustaa silti, että uran luominen menestyneen isän tyttärenä ei ole ollut aina helppoa.

”Ihmiset vertaavat, vaikkeivat haluaisikaan. Mietin aluksi, kirjoittaisinko salanimellä, mutta kukaan ei ollut samaa mieltä.”

Mauri nyökkää vieressä.

”Ymmärrän erinomaisesti Nooran ajatuksen. On haasteellista alkaa esiintyä isän tyttärenä, eikä se ole hänelle välttämättä kiva juttu, mutta minulle sillä ei ole väliä. Olen ylpeä tyttärestäni.”

Mauri on kannustanut Nooraa olemaan luovuttamatta. Hän muistuttaa, että Tatu ja Patu -kirjojen tekijät Aino Havukainen ja Sami Toivonen olivat kirjoittaneet seitsemän kirjaa ja olivat jo aikeissa lopettaa, kun läpimurtoa ei tuntunut tulevan. Nyt kirjasarjaa on käännetty yli 20 kielelle.

”Tämä työ vaatii sitkeyttä ja panostusta. Pitää olla valmis sitoutumaan eikä saa lannistua. Olen koettanut antaa esimerkkiä, että kaikki on mahdollista. Kuka vain voi tehdä kirjan. Ei tämä mitään avaruustiedettä ole.”

Kumpikin tekee kirjoja lapsille, mutta ennen kaikkea itselleen.

”Olen aina tykännyt lastenkirjoista. Kirjoitan siitä, mistä itse haluaisin lukea”, Noora sanoo.

Mauri on ajatellut esimerkiksi Koirien Kalevalaa tehdessään myös aikuisia lukijoita ja tunnustaa, että hänessä on kansansivistäjän vikaa. Vanhimmat lukijat ovat tiettävästi jopa yli 90-vuotiaita.

Tyttäreltä somekielto

”Saanko kertoa sen pianotarinan?” Mauri kysyy Nooraan katsoen.

Noora antaa luvan, ja Mauri alkaa kertoa. Noora kävi lapsena piano- ja viulutunneilla, mutta ei koskaan halunnut soittaa kotona muiden kuullen.

Kerran Nooran pianotunti järjestettiin Kunnaksilla. Mauri kuuli työhuoneeseensa taitavaa pianonsoittoa ja ajatteli opettajan soittavan. Hetken päästä soittaja teki pienen virheen. Vasta myöhemmin Mauri tajusi, että soittaja olikin Noora. Hän ällistyi Nooran lahjakkuudesta, mutta taidoista huolimatta Nooran soittoa ei ole sen koommin kuultu kotona.

”Tyttäreni ja kustantaja ovat kieltäneet minua menemästä someen!”

Noora kuuntelee huvittuneen näköisenä. Hän myöntää inhoavansa esiintymistä ja omien töiden markkinointi somekanavissa tuntuu pakkopullalta.

Mauri sen sijaan kertoo oivaltaneensa jo vuosikymmeniä sitten, että kirja-ala on osittain showbisnestä. Tv-kisailuissa häntä ei silti tulla näkemään eikä hänellä ole sometiliäkään – vaikka jälkimmäiseen olisi halua.

”Tyttäreni ja kustantaja ovat kieltäneet minua menemästä someen! Olen niin kauhean kova puhumaan ja heittelemään puoliälyttömiä vitsejä. Ei tarvitsisi montaa kertaa kirjoitella, kun joku kävisi jo kimppuuni!”

Musiikki yhdistää isää ja tytärtä

Nooran punaisen flanellipaidan alta pilkottavat Oasis-laulaja Liam Gallagherin kasvot.

”Liamin pitää näkyä kuvissa”, Noora tokaisee.

Nooralle ja Maurille musiikki on tärkeää, ja heillä on samankaltainen musiikkimaku. Noora tosin kuuntelee myös uudempaa musiikkia.

Yhteinen rakkaus musiikkiin syntyi perheen automatkoilla mökille Sastamalaan. Autossa luukutettiin Beach Boysia, The Supremesia tai muita 1960-luvun klassikkoja.

Isää ja tytärtä yhdistää myös rakkaus jouluun, ja heillä on tapana käydä yhdessä jouluostoksilla.

”Huomaan heti, että Nooran silmä kirkastuu, kun kuulemme jostain joululauluja”, Mauri sanoo.

”Rehellisesti sanottuna ihmettelen, kuinka Noora jaksaa kirjoittaa noin pitkän kirjan ja onnistuu pitämään kaikki langat käsissä. Olen vanhana pilapiirtäjänä tottunut kertomaan asiat kahdella lauseella. Väsyn jo ajatuksesta kirjoittaa romaani”, Mauri sanoo.

”Rehellisesti sanottuna ihmettelen, kuinka Noora jaksaa kirjoittaa noin pitkän kirjan ja onnistuu pitämään kaikki langat käsissä. Olen vanhana pilapiirtäjänä tottunut kertomaan asiat kahdella lauseella. Väsyn jo ajatuksesta kirjoittaa romaani”, Mauri Kunnas sanoo. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Jouluna Kunnasten kotona soi Elvis, Nat King Cole, Frank Sinatra, Bing Crosby tai esimerkiksi The Beach Boysien joululevy. Noora ja Jenna perheineen muuttavat jouluna viikoksi vanhempien luo katsomaan Hitchcockin elokuvia ja syömään suklaata.

Perhe näkee muutenkin usein, sillä Mauri ja Tarja-vaimo asuvat Espoossa ja Noora ja Jenna Helsingissä.

Aikaa vietetään yhdessä myös perheen kesämökillä. Siellä Mauri ja Noora viihtyvät laiturin nokassa aurinkotuoleissa ja ihailevat ukonilmaa. Mauri on taltioinut salamointia videokamerallekin.

Mauri innostui myös sup-lautailusta Nooran ansiosta. Mauri oli tosin viimeinen, joka uskalsi nousta laudan päälle.

”Se on tällaiselle ikääntyvälle ihmiselle hyväksi, sillä siinä vaaditaan tasapainoilua ja melomista.”

”Uskoin, että isä palaa vielä kotiin”

Korona-aikana Kunnakset ovat nähneet harvemmin. Noora oli keväällä pitkään sairaana ja lääkäri uskoi hänen sairastuneen koronavirukseen, vaikka testitulos oli negatiivinen. Nooralla oli muun muassa kuumetta ja hengenahdistusta.

Mauri puolestaan oli muutaman viikon itsekseen mökillä, sillä opettajana työskentelevä Tarja-vaimo joutui palaamaan lähiopetukseen kouluun, ennen kuin jäi eläkkeelle kesällä.

Mauri ei ole aikeissa jäädä eläkkeelle, vaan pikemminkin pelkää sitä. Edellisenä iltanakin hän on piirtänyt vielä iltauutisten päätyttyä.

”Ei sitä ikinä tiedä, se on terveydestä kiinni tällä iällä. Tässä työssä silmät ja selkä ovat kovilla, mutta piirtäessä on olo, etten tee ikinä töitä. Se on niin hemmetin hauskaa!”

Vanhempien ikääntyminen ei vielä huoleta Nooraa.

”Äiti on niin nuori ja hyvinvoiva, mutta isästä olen vähän katsonut, että tuo kutistuu.”

Mauri tunnustaa jättäneensä suklaan syönnin vähemmälle sen jälkeen, kun häneltä mitattiin sokeriarvot. Ne olivat koholla, ja nytkin Mauri on pyytänyt pöytään erikseen vähäsokerista pullaa.

Keväällä 2007 synnynnäisestä sydämen läppäviasta kärsinyt Mauri joutui sydänleikkaukseen, jossa aorttaan vaihdettiin läppä. Leikkauksessa Maurille tuli komplikaatioita, ja hän oli pitkään sairaalassa.

”Diagnoosi oli huono, ja eräs huippulääkäri ennusti minulle aika huonoa jatkoa. Muistan, että suretti niin perhanasti, kun Noora soitti ja kertoi, että Rolling Stones on ensi kesänä Olympiastadionilla. Liikutuin kovasti siitä. Mietin, saadaanko minua enää siihen kuntoon, että pääsen keikalle.”

Mauri ajatteli Nooran halunneen piristää häntä uutisella Rollareiden esiintymisestä, mutta Noora sanoo, että hän soitti, koska halusi isän kanssa keikalle.

”Uskoin, että isä palaa vielä kotiin.”

Liput hankittiin, ja muutaman kuukauden päästä Noora ja Mauri seurasivat yleisön joukosta, kun Keith Richards kaatuili lavalla. Sen jälkeenkin yhteisiä keikkareissuja on riittänyt.

Lue myös: Runoilija Anna-Mari Kaskinen suhtautuu ikääntymiseen lempeästi: ”Ihmisen arvo ei pääty siihen, kun hän tulee vanhaksi”

X