Syöpä vei Anja Niskasen aviomiehen muutamassa päivässä – Laulaja elää surun siivittämänä hetken kerrallaan: ”Sitten päivä kerrallaan”

Anja Niskanen kohtasi kesällä suuren surun, kun hänen miehensä menehtyi. Hän jatkaa eteenpäin päivä kerrallaan ja tekee paluun Syksyn Sävel -kilpailuun, jonka voitti vuonna 1984.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Elämä on näyttänyt viime aikoina varjopuolensa Syksyn Sävelen 1984 voittaneelle Anja Niskaselle. ”Hetki kerrallaan, sitten päivä kerrallaan”, laulaja totesi.

Anja Niskanen kohtasi kesällä suuren surun, kun hänen miehensä menehtyi. Hän jatkaa eteenpäin päivä kerrallaan ja tekee paluun Syksyn Sävel -kilpailuun, jonka voitti vuonna 1984.
Teksti: Linda Martikainen

Syksyn Sävel -kilpailuun paluun tekevä, vuonna 1984 kisan 16-vuotiaana voittanut laulaja, Anja Niskanen muistelee silloista pyöritystä ristiriitaisesti.

”Olen aina tykännyt musiikista ja laulamisesta, mutta kaikki se muu. Rakastan keskustella asioista, mutta silloin nuorena tuli niin monta kertaa ne samat kysymykset. Minulla olisi pitänyt olla mielipiteitä asioista”, muisteli vuosikymmenien takaista kilpailua Anja Niskanen nyt Syksyn Sävel -ohjelman pressitilaisuudessa Helsingissä.

”Olin vähän myös sellainen tottelematon”, laulaja totesi

Laulaja Anja Niskanen

Laulaja Anja Niskanen syksyllä 1985. © FRED OHERT/SKOY

Syöpäuutiset mursivat ja surun aika koitti

Viimeiset kymmenen vuotta kehitysvammaisten ohjaajana toimineen Anja Niskasen elämässä on viime viikot ollut syvää surua, sillä hänen aviomiehensä menehtyi heinäkuussa maksan ulkoisten sappiteiden syöpään.

Anjan aviomiehen syöpä leikattiin 2019, mutta se ehti uusia kriittisen kahden vuoden sisällä. Tieto uusiutuneesta syövästä oli musertavaan kuultavaa.

”Muistan kun hän soitti ja sanoi olevansa pahoillaan. Putosin polvilleni. Siitä aloimme sitten rakentaa sitä loppuaikaa. Hoidin miestäni kotona”, Anja Niskanen kertoo surullisten käänteiden kesästään.

Laulaja oli miehensä kanssa rakentamassa Ahvenanmaalle toista kotia.

”Puran nyt sitä kotia Ahvenanmaalla. Emme ehtineet olla siellä koskaan kunnolla. Toukokuussa aloitimme rakentamisen, hän menehtyi heinäkuussa. Ihan muutamassa päivässä meni.”

Lue myös: Läheisen kuolema lähestyy – Miten tukea kuolevaa ja valaa toivoa, kun sitä ei enää ole?

X