Laulaja Antti Paavilainen: ”Miehen koti on naisen sydämessä”

Laulaja Antti Paavilainen, 47, tiesi jo kahdeksanvuotiaana, että hänestä tulee muusikko. Näyttelijä Miia Nuutilan kanssa naimisissa olevan miehen mielestä kahden taiteilijan liitossa on vain positiivisia puolia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Antti Paavilainen liikkuu vaimonsa, näyttelijä Miia Nuutilan kanssa käytännön haasteiden kanssa samalla aaltopituudella.

Laulaja Antti Paavilainen, 47, tiesi jo kahdeksanvuotiaana, että hänestä tulee muusikko. Näyttelijä Miia Nuutilan kanssa naimisissa olevan miehen mielestä kahden taiteilijan liitossa on vain positiivisia puolia.
(Päivitetty: )
Teksti:
Virpi Valtonen

Olin kahdeksanvuotias kun päätin, että minusta tulee muusikko. Jokaisen soittajan haave on saada tehdä joskus oma levy. Minulla ajatus rupesi konkretisoitumaan, kun Jean S -yhtyeemme kanssa oli tehty jo kaikki mitä tässä maassa on tehtävissä: keikat pitserioista Olympiastadionille. Bändi on kasvanut jo niin isoksi instituutioksi, että olemme bilekone koko kansalle.

Luotaan

soololevylläni erittäin henkilökohtaisiin asioihin muun muassa suoraan avioeroni jälkeisiin tunnelmiin. Esitän aikuisille ihmisille oikeita aikuisia asioita. Onneksi ei tarvitse yrittää esittää itseään nuorempaa. Kapiaisen kakara on rakentunut muiden töiden ohessa pikkuhiljaa.

Jouduimme

viime vuonna kelaamaan, mitä teemme Jean S:n kanssa. Bändimme suuruus ja ase on siinä, että meitä on iso ryhmä samalla aaltopituudella pitämässä hauskaa. Uutena laulajanamme aloittaa nyt Nina Tapio. Usko häneen on tietysti vahva.

Olen laulanut työkseni 25 vuotta. Ääni pysyy väkisinkin vireessä, jos laulaa sata keikkaa vuodessa. Laulaminen on lähtökohtaisesti lihashommaa. Peruskunnon pitää olla hyvä, ja lihas täytyy pitää kunnossa. En usko, että laulaminen olisi henkimaailman hommia. Se on suoraan sanottuna höpöhöpöä.

Olen tehnyt

myös jonkin verran opettajantöitä, jotta pysyisin maailman syrjässä kiinni ja näkisin nuorison todellisuuden.

Nuorison kyydistä putoaa nopeasti. Jos omilta lapsiltani kysyy, niin olen heidän mielestään varmaan aivan ummikko: seniili käpy, joka ei ymmärrä mistään mitään.

Näen punaista,

jos kohtaan epäoikeudenmukaisuutta. Yritän tarttua heti siihen, jos näen, että jotakin syrjitään. Mielestäni kaikki ovat ansainneet elämään yhtäläiset mahdollisuudet.

Voin sanoa,

että miehen koti on naisen sydämessä ja siellä missä vaimo on. Edellinen avioliittoni kaatui siihen, ettei arki enää ollut juhlaa. Se kyllä syö miestä. Elämässä on tärkeää saada kiinni arjen onnesta ja onnellisista hetkistä.

Elämä tuntuu ihanalta koko ajan, kun onnistuu näkemään ihanat arjen värit harmauden läpi. Asioiden positiivisina näkeminen on pitkälti itsestä kiinni.

Liikumme

vaimoni, näyttelijä Miia Nuutilan kanssa käytännön haasteiden kanssa samalla aaltopituudella. On ehdottomasti etu, että olemme molemmat taiteilijoita. Olemme kummatkin olleet siinä tilanteessa, että pitkän työrupeaman jälkeen kotiin tullessa kassit putoavat eteisen lattialle eikä lapsille jaksa ruveta kokkaamaan ruokaa. Tärkeää on se, että ilmapiiri kotona pysyy tarpeeksi kevyenä. Viihdyn kotona suunnattoman hyvin, ja teen paljon kotihommia, koska diggaan siitä.

Olin

varuskunnan lapsi ja myös levyni nimibiisi kertoo siitä. Juuret-kappale kertoo elämästäni 10 vuotta takaperin, ja siitä, mistä olen tullut, kun en ole mistään kotoisin. En ole kuitenkaan kokenut sitä koskaan huonona asiana – päinvastoin! Jos ajan Sodankylän tai Upinniemen suunnalla, tunnen oloni kotoisaksi.

Tunnen, että minulla on vahvat siteet isäni kotipaikkaan Parkanoon ja jopa Karjalan kannakselle, mistä isäni on lähtenyt evakkoon, vaikka en ole itse koskaan edes fyysisesti ollut siellä. Koen jonkinlaista kotiseuturakkautta ehkä liiankin helpoin perustein.

Voisin kuvitella asuvani ihan missä tahansa, mutta vereni ei vedä minua mihinkään. Monethan palaavat opiskelun ja perheen perustamisen ja työelämän aloittamisen jälkeen sinne, mistä he ovat kotoisin. Minä olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen Pohjois-Tapiolassa.

Arvostan

jokaista, joka jaksaa ja pystyy tekemään muusikon hommaa. Suomi on niin pieni maa, että paljoa ei tarvitse hölmöillä ilman että se vaikuttaa toimeentuloosi. Tokihan asiat haluaa nähdä ja kokea, mutta kun ne on nähnyt, tajuaa ettei tämä ole kauhean ihmeellistä saati pitkälle kantavaa. Sen takia rupesin 15 vuotta sitten pelaamaan golfia; yksinkertaisesti kyllästyin juomaan kaljaa ja katsomaan elokuvia. Ei vaan kiinnostanut kun oli tarpeeksi sitä tehnyt.

Harrastan

monipuolista liikuntaa. Pienenä rikoin nilkat jalkapallossa, mutta nykyään lasken laudalla ja suksilla, pelaan jääkiekkoa ja uin. Golf on itseään ja siinä sivussa vähän kavereita vastaan taistelemista. Olen singelin pelaaja.

Unelmoin

auringosta, mutta perhereissuille en kehtaa lähteä golf edellä. Siellä tehdään lasten ja vaimon juttuja.

Lue myös:

Jean S. -laulajan kanssa avioitunut näyttelijä Miia Nuutila: ”Antin kanssa kaikki tuntuu oikealta”

X