Laulaja Diandra: ”Aistini toimivat eri tavalla kuin muilla”

Diandra tarvitsee vilinää ympärilleen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Diandralla on myös mökötyspäiviä. Silloin hän haluaa olla keikalla, koska yleisö saa hänet unohtamaan mökötykset.

Diandra tarvitsee vilinää ympärilleen.
Teksti:
Marja Nyman

Tunnustan, että olen luonteeltani pirteä, iloinen ja auttavainen, mutta on minulla mökötyspäiviäkin. Olen joustava, mutta minua kiukuttaa, jos asiat eivät mene sovitusti. Suutun itselleni, jos mokaan. Saatan joskus joutua sanaharkkaan, mutta olen nopea leppymään. Kiukkupäivinä pitäisi aina olla keikka, sillä yleisöltä saan sellaista energiaa, että harmit unohtuvat. Molemmilta vanhemmiltani olen perinyt päättäväisyyden ja työmoraalin.

 

Ennustan, että pieni tyttömäisyys asuu minussa aina. Idolsin finaalissa Laura Voutilainen sanoi, että pidä aina tuo leikkimielisyytesi, ja sen pyrin muistamaan. Olen itsenäistynyt varhain. Varsinkin kaksi viimeistä vuotta ovat kasvattaneet minua todella paljon. Idolsin voiton jälkeen aloin tehdä levyä Helsingissä, keikkoja pitkin maata, opiskelin Lahden konservatoriossa ja asuin Hyvinkäällä. Opin organisointikykyä ja asioiden priorisointia.

 

Tunnustan, että rakkain lauluni on Prinsessalle. Olen saanut ihmisiltä viestejä, että sitä on esitetty heille läheisten hautajaisissa. Se on erityisen koskettavaa. Olen itse yksi Dynamiitti– sekä Paha poika -kappaleen tekijöistä, ja kun niistä tuli hittejä, oli se jännittävää ja erityisen iloista aikaa. Varsinkin Paha poika -biisistä tulee yhä tunne, että sen avulla saa aina bileet pystyyn. Kappaleiden tekeminen on hauskaa. Aina, kun astuu levytysstudioon, siinä on jotakin maagista, melkeinpä pelottavaa.

 

Ennustan, että jatkan suomenkielisellä linjalla musiikin suhteen. Jatkan myös viulunsoittoa. Sitä kuullaan levyilläni jo nyt, mutta ehkä lisään sitä vielä seuraavaan, jo suunnitteilla olevaan levyyn. Olen laulanut aina, mennyt kolmevuotiaana musiikkileikkikouluun ja aloittanut viulunsoiton viisivuotiaana. Lahden konservatoriossakin minulla oli pääaineena klassinen viulu. Lapsena olin suuri Ti-Ti Nalle -fani ja esiinnyinkin kolmevuotiaana silloin kuusivuotiaan sisareni kanssa heidän laulajissaan.

 

Ennustan, että kotimaa Suomi riittää minulle vielä pitkäksi aikaa esiintymisareenaksi. Ulkomaat ei houkuttele. Minulla on haaveena päästä pitämään konsertteja isoilla festarilavoilla. Cheekin kanssa olen saanutkin esiintyä Ruisrockissa, Jäähallissa sekä Olympiastadionilla, mutta oma keikka Ruisrockissa houkuttelee.

 

Tunnustan, että minulla on synestesia ja se tarkoittaa sitä, että aistin maailmaa eri tavalla kuin muut. Virallisesti synestesia määritellään neurologiseksi aistien sekoittumiseksi eli jokin aistiärsyke aiheuttaakin synesteetikoille toisen aistin alueelle kuuluvan tuntemuksen. Näen kirjaimet ja nimet erilaisina väreinä sekä musiikin väreinä ja muotoina. Sitä on hyvin vaikea selittää, koska se on aina ollut niin. Voi olla, että moni ei sitä edes itsessään huomaa. Jollekin sana auto saattaa olla punainen, ja se vain on niin.

 

Ennustan, että kymmenen vuoden päästä elämäni tuskin on mullistunut suuresti, jos kaikki menee hyvin, töitä riittää ja yleisö tykkää. Olen nyt 21-vuotias, en ole uhrannut vielä ajatustakaan esimerkiksi perheelle. Rakastan Helsinkiä ja haluan asua täällä. Mietin asiaa äskettäin, kun olin pohjoisessa kiertueella, ja kylät pienenivät toisensa jälkeen. Se oli viehättävää, mutta en osaa kuvitella itseäni sinne elämään. Tarvitsen ihmisvilinää ympärilläni.

 

Tunnustan, että viihdyn harvoin erilaisissa cocktailtilaisuuksissa. Minulla on julkisuudestakin tuttuja ystäviä ja saatan käydä syömässä tai bailaamassa heidän kanssaan. Meidän ei tarvitse tavata vain varta vasten järjestetyissä tilaisuuksissa. Muutenkin olen hyvin tarkka yksityisyydestäni. Säästän itseäni ja vielä enemmän minuun liittyviä läheisiä sillä, että pidän tietyt asiat, kuten seurustelu- tai perhekuvioihin liittyvät yksityiskohdat pois julkisuudesta. En halua olla epäkohtelias, mutta johonkin on vedettävä raja.

 

Ennustan, että joulustani tulee rentouttavampi kuin neljään vuoteen, jolloin olen ollut keikoilla. Olen ihan fiiliksissä. Vietämme joulun isovanhempieni luona Hyvinkäällä perinteiseen tapaan. Rakastan joulua, tykkään mieluiten antaa sellaisia lahjoja, joihin sisältyy jokin yhteinen muisto tai kokemus, esimerkiksi jotakin yhdessä nähtyyn elokuvaan liittyvää. Ystävilleni vein yllätyksenä postiluukusta joulukalenterit. Toivon lahjaksi dvd-boksia, tällä kertaa murhamysteerisarjasta Valehtelevat viettelijät.

X