Laulaja Eija Kantola nauttii joukkueurheilusta ja harrastuksen aikuisiällä tuomista ystävistä – ”Ei sitä juuri muuten tutustu ihmisiin”

Eija Kantola innostui jalkapalloharrastuksesta tyttärensä vanavedessä. Rankka laji kasvatti kuntoa ja antoi jotakin arvokasta laulajan elämään.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

"Olen aina nauttinut joukkueurheilusta. Pelasin nuorempana lentopalloa, ja pelaan sitä taas", Eija Kantola kertoo.

Eija Kantola innostui jalkapalloharrastuksesta tyttärensä vanavedessä. Rankka laji kasvatti kuntoa ja antoi jotakin arvokasta laulajan elämään.
Teksti: Linda Martikainen

Kymmenisen vuotta sitten Eija Kantola päätti alkaa pelaamaan jalkapalloa.

”Taustalla oli tyttäreni Nean jalkapalloharrastus, sillä kuskasin häntä usein treeneihin ja peleihin. Jossain vaiheessa tuli idea perustaa Veikkolaan oma äitien joukkue, Team Venus.

Joukkueessa pelaamiseen ei vaadittu aiempaa kokemusta. Minähän innostuin siitä aivan valtavasti. Oli meitä muitakin innokkaita heti ensimmäisissä treeneissä, ehkä nelisenkymmentä. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti.

Porukkaan alkoi tulla mukaan myös monia sellaisia naisia, jotka olivat joskus aiemmin pelanneet ihan kunnolla. Joukkue kehittyi aika lailla sen jälkeen. Haarukka oli tason suhteen aika laaja: ainakin yksi pelaaja oli aikoinaan ollut maajoukkueessakin.

Oma roolini pelikentällä oli puolustajan paikka. Nean pelaamista katsellessani ajattelin aluksi, että ei tuo nyt niin vaikeaa voi olla. Kyllähän se sitten vähän vaikeampaa olikin!”

Kiitollinen ystävistä

”Pelaaminen oli hauskaa, mutta meillä ei ollut valmentajaa, jolta olisimme voineet saada esimerkiksi tekniikkavalmennusta. Potkin palloa miten sattui, joten paikat olivat aina vähän kipeinä. Kunto siinä kyllä kasvoi. Jalkapallo on rankka laji, jossa tulee juostua paljon.

Jos ryhmässämme olisi ollut enemmän itseni tasoisia, kokemattomia pelaajia, harrastus olisi omalla kohdallani voinut jatkua pidempäänkin. Hyvien pelaajien ansiosta pelasimme jossain vaiheessa nelosdivarissa, jossa vastustajamme olivat niin nuoria, että he tulivat otteluihin mopoilla.

Tiesin jo siinä vaiheessa, että tämä peli oli menetetty. Porukkamme keski-ikä oli 30–40 vuoden kieppeillä, itse olin vanhimmasta päästä.

Pelasin Team Venuksessa noin seitsemän vuotta. Ymmärsin itse lopettaa, kun alkoi ärsyttää, etten ollut tarpeeksi hyvä. Meillä oli kyllä tosi hyvä ryhmähenki naisten kanssa.

Kävimme yhdessä matkoilla esimerkiksi Espanjassa ja Tukholmassa. Espanjan-reissulla kävimme katsomassa jonkin futispelinkin, mutta Tukholma oli ihan hupireissu.

Tässä iässä ei ole helppoa saada uusia ystäviä. Muutin Veikkolaan vuonna 2006, ja oikeastaan kaikki kaverit ovat tulleet joko Nean jalkapalloharrastuksen kautta tai sitten omasta joukkueesta. Ei sitä juuri muuten tutustu ihmisiin, mutta jalkapalloporukasta minulle jäi pari tosi hyvää ystävää. Siitä olen kiitollinen.”

Sattuu ja tapahtuu

”Olen aina nauttinut joukkueurheilusta. Pelasin nuorempana lentopalloa, ja pelaan sitä taas. Tässä ammatissa on hyvä pitää itsensä kunnossa. Pyrin käymään lentopallotreeneissä pari kertaa viikossa, sen lisäksi käyn kolme kertaa viikossa salilla.

On tosi tärkeää pitää itsestään huolta, että jaksaa istua autossa pitkät keikkamatkat ja esiintyä joskus aika myöhäänkin. Tykkään erilaisista fyysisistä haasteista. Kun korona-aikana en päässyt tekemään mitään muuta kuin kävelemään, kyllästyin samoihin reitteihin. Korona-aika oli rankkaa, kun keikkojakaan ei tietenkään ollut.

Nyt aina oikein odotan sitä, että pääsen taas pelaamaan lentopalloa. En pelkään pieniä ruhjeita, joita lajissa saattaa tulla.

Puolisen vuotta sitten törmäsin pelatessa yhden miehen kanssa sillä seurauksella, että laitoin käteni maahan, kun kaaduin. Peukaloni on vieläkin törmäyksestä vähän kipeä, mutta kyllä minulle tuli jalkapallossa enemmän haavereita. Koska en niin hyvä kuljettamaan palloa jaloilla, lykkäsin aina pääni pallon tielle! Se ei ollut ihan järkevää.”

Jaksaminen on tärkeää

”Molemmat polveni on leikattu, joten minun on ollut hyvä pitää tukilihaksistani huolta. Olen pelannut myös sählyä, mutta siinä fyysisyys pelottaa. Sählyssä voi sattua pahastikin, enkä ole vielä ihan varma, jatkanko sitä enää tänä vuonna.

Vaikka olen joukkuelajityyppi, tykkään käydä itsekseni salilla. Minulla on personal trainer, joka on ollut joka kerta mukana. Lihaskunnon harjoittaminen on mielestäni vanhemmiten vielä tärkeämpää kuin aerobinen liikunta.

Olen ikäisekseni nyt varmaan ihan hyvässä kunnossa. Jaksan keikkailla tosi hyvin ja siedän myös valvomista. Olen tyytyväinen, että jaksan tehdä kaikenlaista.”

Lue myös: Laulaja ja kirppiskonkari Eija Kantola myy vaatteitaan ja astioita kirpputorilla: ”Pikemminkin haluan päästä tavaroista eroon kuin ostaa niitä lisää”

Eija Kantola kävi ensimmäistä kertaa Vihdin kierrätyskeskuksessa ja kehui paikan tapaa jaotella lastenvaatteet koon mukaan.

Eija Kantola kävi ensimmäistä kertaa Vihdin kierrätyskeskuksessa ja kehui paikan tapaa jaotella lastenvaatteet koon mukaan. © Tommi Tuomi / Otavamedia

X