Laulaja Eino Grön ajaa vartissa vaimon luokse hoitokotiin: ”Työ on tärkein yksinäisyyden poistaja”

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Milla von Konow
Laulaja Eino Grönillä on nykyisin viidentoista minuutin matka vaimonsa luo. Sen hän taittaa monta kertaa viikossa. Alzheimeriin sairastunut vaimo ilahtuu vielä hänen käynneistään hoitokodissa.

Kun Eino Grön, 79, palaa vaimonsa kanssa sauvakävelylenkiltä, Marjatta-vaimo menee hoitokotiin ja Eino omaan asuntoonsa.

Lenkit ovat päättyneet näin jo kaksi ja puoli vuotta.

Hoitokotiin muutto oli seurausta Einon syvästä huolesta: miten Marjatta pärjää työmatkojeni aikana.

 

Eino ja Marjatta vihittiin Helsingin Töölön kirkossa vuonna 1962. Molemmat olivat 23-vuotiaita.

Häitä juhlittiin ravintola Kauppakillassa. Tuolloin jo laulajana tunnettu sulhanen ei esiintynyt häissään, moni kollega kylläkin. Einon oma bändi säesti.

Porilainen painijanuorukainen keskittyi laulamiseen, jossa hän oli jo teini-ikäisenä voittanut erilaisia kilpailuja. Muut kilpailijat olivat usein häntä vanhempia. Teini-iässä ikäero tuntui suurelta.

”Olihan se hienoa tulla maanantaina kouluun viikonlopun laulukilpailun voittajana.”

Marjatan Eino oli tavannut Otava-ravintolassa Porissa. Marjatta opiskeli sairaanhoito-oppilaitoksessa ja Eino aloitteli uraansa laulajana. Kuten tuohon aikaan oli tapana, opiskelijaneidot kävivät porukalla tansseissa. Esiintymislavalta Eino kiinnitti huomiota siroon ja kauniiseen Marjattaan.

”Se oli se herttainen katse. Siihen minä ihastuin. Siitä kaikki alkoi.”

Kaikeksi onneksi Einolla oli oma auto odottamassa keikkapaikalla. Hän rohkaistui pyytämään saatille pääsyä. Siitä autokyydistä alkoi pitkä yhteinen matka.

Marjatta valmistui pian sairaanhoitajaksi ja sai työpaikan Helsingistä. Myös levytuottaja Toivo Kärki patisteli aloittelevaa laulajaa Porista Helsinkiin. Helsingissä olivat levy-yhtiöt ja studiot. Myös promootion aloittaminen luonnistui Helsingissä parhaiten.

 

Avioliiton alkuaikoina Einolla meni lujaa. Hän joi liikaa.

”Alkoholista tuli tapa. Se olikin ainoa asia, joka aiheutti avioliittoomme soraääniä.”

Grönit asuivat pari ensimmäistä vuotta vuokralla Kulosaressa. Lähipiiriin kuuluivat niin Olavi Virta kuin Toivo Kärkikin. Noihin aikoihin artistit ja heidän puolisonsa pitivät tiiviisti yhtä. Usein saman kadun varrella asui muitakin laulajia puolisoineen ja perheineen.

Yksi heistä oli Juha ”Junnu” Vainio, jonka kuopuksen Katin kummeja Eino ja Marjatta ovat.

Pariskunnat viettivät yhdessä hauskoja iltoja. Marjatasta ja Juha Vainion ensimmäisestä vaimosta Tainasta tuli läheisiä ystäviä.

”Junnusta tuli minulle esimerkki. Hän lopetti juomisen vuotta aikaisemmin kuin minä. Hän oli minulle tärkeä ystävä, satamakaupungin poikiahan molemmat olimme.”

Juha Vainio teki vuonna 1966 Einolle laulun Sä kuulut päivään jokaiseen. Siinä lauletaan: ”Sä kuulut päivään jokaiseen, jokaiseen päivään ja iltaan.”

Vääräleuat ovat sanoneet kappaleen kertovan viinapullosta, mutta käsitys on väärä.

”Junnu teki sen laulun minulle Marjatasta.”

Eino Grön laittoi korkin kiinni 40 vuotta sitten, vuonna 1977. Se oli Marjatalle tärkeää.

Yksinäisyyttä Eino hälventää kavareitaan tapaamalla. Sinnikkäästi hän yrittää katsoa eteenpäin. © Milla von Konow

Äskettäin nähdyssä Tango D’Amore -musikaalissa myös Marjatalla oli osuutensa. Heikki Paavilaisen kirjoittamassa musikaalissa käytiin läpi laulajan elämä, myös mutkat. Niitä käsiteltiin kauniisti ja lohdullisesti.

Yleisö itki ja nauroi.

Tarinan kertojaksi oli kirjoitettu vaimo Marjatta, joka on kulkenut Einon rinnalla kauan.

Musikaalin lopussa oli liikuttava kohtaus, jossa Marjatta eksyy lavalla. Sen taustalla on tosi tarina siitä, kuinka Marjatan muistisairaus eteni alussa salavihkaa siten.

Joitakin vuosia sitten Eino huomasi vaimonsa elämässä selkeän muutoksen.

Marjatta saattoi eksyä tutulla reitillä ollessaan kävelyllä pariskunnan Floridan-kodin lähellä.

”Hän eksyi pari kertaa. Päätin silloin, että asia täytyy tutkia perusteellisesti ja pian.”

Testeissä todettiin Alzheimer.

Yhteinen elämä kotona jatkui aikansa ennallaan. Taudin oireiden lisääntyessä huoli vaimon pärjäämisestä kävi kuitenkin ylitsepääsemättömän raskaaksi.

Miten Marjatta pärjää, kun olen kaukana työmatkoilla, Eino pohti.

”Se tarkoitti jatkuvia kontrollisoittoja kotiin Marjatalle.”

Kun vaimon eläminen kotona kävi liian hankalaksi, Eino järjesti Marjatalle hoitopaikan, jossa hänen oli mahdollisimman hyvä olla.

”Hoitajasta tuli hoidettava.”

Marita oli ammatiltaan sairaanhoitaja, ja arvostettu työssään. Uransa aikana Marjatta tuli usein kotiin asiakkaalta saadun kukkakimpun kanssa.

Työskentely hoitoalalla ja sairaanhoitajan identiteetti olivat Marjatalle tärkeitä. Hän ei ollut ”vain” laulajan vaimo, vaikka olikin myöhemmin yhä enemmän mukana keikoilla ja miehensä seurana.

 

Nykyään jokainen päivä Marjatan kanssa on tärkeä Einolle, koska sairaus etenee vääjäämättä.

Yhteisistä hetkistä pariskunta nauttii Marjatan ehdoilla.

Usein mukana ovat pariskunnan ainut poika Ari ja hänen kaksi ”kaupan mukana” tullutta nuortansa. Biologisia lapsenlapsia ei ole.

Rutiinit ovat Marjatalle tärkeitä, eikä niitä sotketa liikaa. Niin sairastuneen mieli pysyy tasapainossa.

”Hän voi olosuhteisiin nähden hyvin. Miniä on yksi hänen hoitajistaan. Hoitokodissa luetaan lehtiä, lauletaan, tuolijumpataan ja seurustellaan.”

Eino iloitsee siitä, että Marjatan kanssa voi vielä jutella ja hän ilahtuu miehensä käynneistä. Vaimo ei ole vielä täysin lipunut pois tästä maailmasta ja perheensä elämästä.

”Lähimuisti ei toimi, mutta ulkopuolinen ei välttämättä heti edes huomaisi muistisairautta jutellessaan Marjatan kanssa.”

Vielä viime vuonna Marjatta vietti perheensä kanssa ihanan joulun. Kesäisin Eino käy Marjatan kanssa myös Hangon-mökillä.

”Marjatta on vielä hyvässä fyysisessä kunnossa. Juuri äskettäin teimme 40 minuutin sauvakävelylenkin. Enää en kuitenkaan voi ottaa häntä mukaan Floridaan. Matka olisi liian raskas.”

Se surettaa Einoa, sillä Marjatta rakasti uimista ja pitkiä lenkkejä lämpimässä ilmastossa. Silloin he juttelivat kaikesta maan ja taivaan välillä. Puhuttiin omat asiat ja käytiin läpi maailmanmenoa.

Eino Grönin vaimo Marjatta Hangossa kesällä 2010. © Milla von Konow

Aluksi yksin jääminen tuntui Einosta oudolta ja vaikealta. Mutta nykyään hän on jo hyväksynyt tilanteensa.

Tärkeintä hänelle on ollut se, että vaimo pääsi hyvään hoitoon lähelle kotia. Välimatkaa on vain 15 minuuttia. Sen Eino taittaa monta kertaa viikossa.

Floridan-kodissa Eino käy nykyään harvemmin ja viettää siellä lyhyemmän ajan.

Yksinäisyyden hän on pyrkinyt selättämään omin keinoin.

”Työ on tärkeä yksinäisyyden poistaja.”

Kaverit ovat tärkeitä, ne jäljellä olevat. Moni Einon laulajatutuista on jo kuollut.

Eino tapaa muun muassa golf-kavereitaan. Kaveriporukassa jutellaan hauskoista asioista, mutta ikä on tuonut luonnollisesti oman puheenaiheensa.

”Puhumme paljon kunnosta ja liikunnasta. Henkilökohtaiset ihmissuhdejutut ovat väistyneet taka-alalle.”

Vaikka Eino yrittää ajatella positiivisesti, hän myöntää, että vaimon sairastuminen on ollut raskasta.

Hän katsoo kuitenkin sinnikkäästi eteenpäin.

Ehkä ensi vuonna kuullaan Eino Grönin 80-vuotisjuhlakonsertti.

Jää nähtäväksi, onko vaimo vielä yleisössä.

”Elämä jatkuu, tapahtui mitä tahansa.” V

X