Laulaja Irina avoimena perhe- ja keikkaelämästään: ”Menin mieheni kanssa naimisiin järkisyistä”

Laulaja Irina Saari, 44, ei ole maistellut alkoholia nuoruuden kokemusten jälkeen. Maailman pauhatessa ympärillä laulaja kaipaa usein myös omaa rauhaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Irina on lavalla väriläiskä, mutta kotiarjessa tunnollinen vastuunkantaja.

Laulaja Irina Saari, 44, ei ole maistellut alkoholia nuoruuden kokemusten jälkeen. Maailman pauhatessa ympärillä laulaja kaipaa usein myös omaa rauhaa.
(Päivitetty: )
Teksti: Linda Martikainen

Irina kertoo rakastavansa metsää ja siellä lenkkeilyä.

”Metsä tarkoittaa minulle onnellista tilaa. Metsälenkit ovat jokaviikkoinen juttu.

Minulla on siinä mielessä ideaali tilanne, että kun lapset ovat päivät koulussa, on minulla aikaa urheilla. Kun vihdoin sataa lunta, teen samoja lenkkejä sukset jalassa. Asumme ihan metsän vieressä, mutta vielä lähempänä kotia on vesistö.

Olemme asuneet Heinolassa samassa paikassa jo 11 vuotta, mutta vasta tänä kesänä tajusimme poikani kanssa, että mehän voimme tepastella suoraan takapihan kautta uimaan kylpytakit päällä!”

Irina: ”Yksinolon tarve on minussa tosi vahva”

”Tunnustan, että yksinolon tarve on minussa tosi vahva. Siitä kertoo minun viimeisin kappaleenikin, Haluun olla yksin. Luonnehdin itseäni sosiaalinen erakko -termillä. Tykkään olla ihmisten kanssa, mutta vastapainoksi tarvitsen yksinoloa. Muuten pääni räjähtää.

Kuuntelin kauhulla hiljattain Sveitsiin muuttanutta ystävääni, jonka luokse on koko ajan menossa vieraita. Sosiaalinen elämä on ihanaa, mutta ei joka viikonloppu.

Tämä näkyy meillä kotonakin. Lapset saavat syödä usein aamiaisen alakerran takkahuoneessa ja katsoa telkkaria, jotta saan syödä aamiaiseni ilman hälinää.

Eniten osumaa tästä yksinolon kaipuusta on varmaan saanut aviomieheni. Hän on kuitenkin ehtinyt tulla piirteeni kanssa jo hyvin sinuiksi kaikkien näiden vuosien aikana – ja hän on onneksi myös itse aika samankaltainen tässä asiassa.”

Laulaja Irina vuonna 2010.

Laulaja Irina vuonna 2010. © Ari Heinonen / Otavamedia

Maailmanmeno huolestuttaa

”Pelkään maailmanmenoa lasten vuoksi. Millaiset mahdollisuudet heillä ja heidän ystävillään on tulevaisuudessa työllistyä. Löytävätkö he oman intohimonsa ja saavatko he toteuttaa sitä?

Maailmanlaajuisesti minua mietityttää, kestääkö meidän pallomme vielä kuinka paljon ja kuinka kauan.

Oma lapsuuteni Kauhajoella oli onnellinen. Vanhempani rakensivat talon uudelle omakotitaloalueelle 80-luvun alussa. Äitini jäi siihen kun heille tuli myöhemmin ero.”

Lue myös: Laulajat Irina ja Muska: ”Miehiltämme tarvitaan hyviä hermoja”

Ensikännit

”Vedin ensikännit Kauhajoen Kasinolla. Kerran jouduin Kasinolta myös Seinäjoen keskussairaalaan vatsahuuhteluun. Olin syvässä tajuttomuustilassa ja oksentanut tosi paljon.

Sen jälkeen join vielä ehkä pari kertaa, mutta sen koommin en ole alkoholia maistanut. Olen elämäni aikana saanut selitellä alkoholitonta valintaani aika usein.

Mietin, että tyttäreni kenties haluaa kokeilla näitä juttuja. Olemme puhuneet paljon alkoholista ja päihteistä. Jännittää, että miten tällaiset hommat sitten hanskataan.”

Hurahdus golfiin

”Hurahdin uudestaan golfiin, kun poikani hiljattain innostui siitä. Pelasin golfia aikoinaan Kauhajoella kun äitini ja enoni ostivat muiden kannustamana golf-osakkeet. Kumpikaan ei tiennyt koko lajista yhtään mitään, mutta katumukseen ei ole ollut tarvetta.

Isovanhempani hurahtivat lajiin myös ja saivat sen myötä taatusti lisävuosia. Isovanhempani ovat nyt 86- ja 87-vuotiaita. Äitini sai minut 18-vuotiaana, hän oli siis teiniäiti.

Käyn poikani kanssa pelaamassa, eli se on meidän laatuaikaamme yhdessä. Yhteistä laatuaikaa lasten kanssa ovat myös nukkumaanmenohetket. Molemmat lapseni haluavat, että luen heille iltasadun ja sen jälkeen yleensä vielä keskustelemme mieltä askarruttavista asioista.”

Naimisiin järkisyistä

”Menin mieheni kanssa naimisiin niin sanotusti järkisyistä. Olimme ajatelleet, että jos tulen raskaaksi, niin sitten menemme naimisiin. Olihan se aika epäromanttinen ajatus.

Haluan kuitenkin edelleen olla parisuhteessa vapaaehtoisuudesta, en sopimuksesta. Me teemme yhdessä myös töitä. Onneksi minulla ja miehelläni on myös omat juttumme, silloin saamme kummatkin hengähtää omissa nurkissa.

Ennustan, että saan levyn valmiiksi vielä tämän vuoden puolella. Sitäkin on taas tehty parisen vuotta. Yksi biisi puuttuu vielä ja parit lyriikat.”

X