Laulaja Irina viihtyy kotiäitinä: ”Perheroolimme ovat ehkä turhankin erilaiset”
Laulaja Irina Saari on keikkalavalla energinen rocktähti, mutta kotona hänestä kuoriutuu lapsiaan paapova kotiäiti. Taiteilijan vahva tuki on aviomies Hemi, joka työskentelee myös musiikkibisneksessä.
Laulaja Irina Saari kokee, että musiikin tekeminen ja kappaleiden omaksi ottaminen vaatii herkkää mietintää. Hän ammentaa sanoituksiinsa kerrottavaa omasta elämästään.
Kymmenet kenkäparit ovat siistissä järjestyksessä, aurinkolasit, kypärät ja pipot paikoillaan eteisessä. Aviomies on töissä ja lapset koulussa. Valoisassa talossa vallitsee rauha.
Laulaja Irina Saaren, 46, perheen koti sijaitsee Heinolassa, aviopuolison kotikaupungissa. Irina itse on syntyisin Kauhajoelta, mutta hyvin pohjalaisnainen on kotiutunut Hämeeseen. Täällä on vierähtänyt jo 19 vuotta.
”Halusin ostaa loppuelämän kodin kerralla”, Irina sanoo asuntoa esitellessään.
Marimekon värikkäät tekstiilit ja 60-luvun huonekalut luovat tunnelmaa. Äkkiseltään vaikuttaa, että rocktähti on innokas viherpeukalo. Lukemattomat viherkasvit reunustavat ikkunaa, jokainen niistä erilaisessa ruukussa. Punaista kukkaa puskeva kiinanruusu täyttää ruokailutilan nurkan.
”Olisin toivonut puun kasvavan ylöspäin kattoa kohden, mutta se kasvaakin leveyssuunnassa. Tykkään viherkasveista, mutta en ole puutarhuri. Äidilläni on nähtävyyspuutarha.”
Isosta ikkunasta avautuu näkymä pihalle ja puistoon, jonka takana pilkehtii järvi. Pihan suuri trampoliini, kasvihuoneeseen varastoitu jalkapallomaali ja skeittiteline odottavat koulusta palaavia aktiivisia harrastajia. Iso uusi pihagrilli kertoo perheen ruuanlaittoharrastuksesta.
Asunnossa on tehty vain yksi suuri muutos. Uima-altaan kunnostaminen olisi vaatinut ison remontin, joten sen paikalle rakennettiin tilava makuuhuone ja iso vaatehuone Irinan keikkavaatteille.
”Mies totesi, että halvemmaksi minun tulee ajaa taksilla uimahalliin, jos uida haluan.”
Roudari hurmasi Irinan keikalla
Katselemme Irinan upeita esiintymisasuja, joissa värit räiskyvät ja röyhelöt heiluvat. Ne ovat Irinan luotto-ompelija Riia Lampisen käsialaa. Naista on kiittäminen myös siitä, että Irina kohtasi miehensä Henrin eli Hemin.
”Lauloin coverbändi Playassa, ja esiinnyimme Apulannan kanssa Helsingin Kaivohuoneella. Riia toi uusia vaatteita ja hänen seurassaan oli ujonoloinen Apulannan roudari, jonka olin aiemmin vilaukselta nähnyt Vaasassa.”
”Olin ollut kolme vuotta sinkkuna enkä halunnut vakavaa suhdetta. Hemillä oli blondattu tukka ja paljon lävistyksiä korvissa. Edellinen poikaystäväni oli ollut golfari, joten olihan siinä kontrastia.”
Kun Irina tivasi miehen nimeä, tämä hangoitteli vastaan perustellen, että Irina nauraisi kuullessaan sen. Ja niinhän siinä kävi. Vieläkin nimi nostaa hymyn huulille, sillä puoliso on entisen aikuisviihdetähden täyskaima.
Nyt yhdessä on oltu 23 vuotta. Kiitosta Irina antaa Hemille siitä, että mies osaa puhua hänelle kauniisti ja on rauhallinen. Mies on pysynyt rinnalla ja on Irinan elämän tukipilari.
”Emme ole romanttisten eleiden pari. Arki rullaa hyvin. Perheroolimme ovat ehkä liiankin perinteiset. Minä siivoan ja laitan ruokaa, mies puuhaa omia juttujaan.”
Musiikki yhdistää pariskuntaa. Heillä on yhteinen yritys, ja puoliso on ollut mukana Antti Tuiskun ja Haloo Helsingin keikkatuotannoissa.
”Puolisoni on aina ymmärtänyt tätä ammattia. Minulla on käynyt kauhean hyvä munkki. Olen aina kelvannut omana itsenäni, vaikka en ole helpoin puoliso. Kumpikaan meistä ei ole elänyt toisen kautta, eikä meillä ole ollut halua kahlita toista.”
”Mietin kaikkea hyvää, mitä olen äidiltäni saanut, ja mitä positiivista haluan antaa omille lapsilleni eteenpäin.” © Mika Pollari
Irina täyttää mielellään lastensa toiveet
Ruokailutilan katseenvangitsija on tauluseinä. Maalaukset ja askartelut ovat perheen lasten taiteilemia. Jääkaapinovesta löytyvät pellavapäisen tytön ja pojan koulukuvat.
”Nuorena halusin tietysti lapsia. Kun oli uraa ja kolme levyä takana, ajattelimme mieheni kanssa, että kokeillaan. Onni suosi, meistä tuli perhe. Halusin kaksi lasta, jotta esikoisella olisi sisarus, jonka kanssa taistella vanhempia vastaan.”
Perhe puuhaa paljon yhdessä: he tekevät retkiä, pelaavat lautapelejä ja katsovat sarjoja sohvalla röhnöttäen.
Irina kokee, että jokainen lasten ikävaihe on tuntunut parhaalta ajalta. Nyt 10- ja 12-vuotiailla sisaruksilla on omat kaverimenot, ja heitä on alati vaikeampi houkutella yhteiselle metsäretkelle. Onneksi äitiä ja poikaa yhdistää golfharrastus.
Murrosikää lähestyvien lasten kanssa kasvatushaasteitakin riittää.
”Toisen lapsen kanssa väännetään pleikkarin pelaamisajoista ja nukkumaanmenosta, toisen kanssa syömisrytmistä.”
Omasta äitiydestään Irina tuumaa, että hän on ehkä liiankin palveleva. Hän täyttää mieluusti lastensa toiveita.
”Kun pyydän siivoamaan huoneen ja ei tapahdu mitään, siivoan sen itse. Kun kuulen pyynnön ’Äiti, voitko tuoda mun repun tai tuotko lasin vettä?’, minun pitäisi osata joskus kieltäytyä.”
Irina haluaa pitää heidän kotinsa ovet avoinna lasten kavereille. Koulupäivän jälkeen talo täyttyy skeittaajista, trampalla pomppijoista, rumpujen päristelijöistä ja välipalansyöjistä.
”Saan olla lasten ja lasteni kavereiden elämässä mukana. Oma lapsuudenkotini oli samanlainen.”
Irina muistelee, kuinka hänen lapsuudenkodissaan oli kova hulina omien ja veljien kavereiden tullessa ja mennessä. Eteinen täyttyi kengistä ja jääkaappi syötiin tyhjäksi.
Irinan vanhemmat erosivat, kun hän oli kahdeksan. Veljet olivat tuolloin vasta puolitoista ja puoli vuotta. Perhe oli juuri rakentanut uuden omakotitalon. Äiti ryhtyi yksinhuoltajaksi ja leipomoyrittäjänä elätti perheensä. Onneksi suku asui lähellä. Isovanhemmat omistivat maalaistalon, jossa oli koiria, kissoja ja lehmiä.
”Lapsia oli paljon, pelattiin kymmenen tikkua laudalla ja muita ulkopelejä. Rakastin barbeja. Lapsuuteni oli onnellinen maalaislapsuus.”
Noina vuosina Irinalle syntyi yhteisöllisyyden perinne, jota hän vaalii edelleen. Vuoden suuret juhlat vietetään isolla porukalla. Pääsiäisenä poltetaan yhdessä kokkoa ja joulua juhlitaan suvun kanssa.
Tie laulajaksi aukesi coverhommien kautta
Irina haaveili nuorena voivansa elättää itsensä musiikilla, mutta hän pikemminkin ajautui laulajaksi.
”Toimin kaverini bändissä taustalaulajana. Aina joku pyysi johonkin. Coverhommissa oli se etu, ettei tarvinnut ottaa opintolainaa. Elätin itseni laulamalla.”
Viralliselta koulutukseltaan Irina on lastentarhanopettaja. Mutta päivääkään hän ei ole ehtinyt olla päiväkodissa töissä sitten valmistumisen. Muusikon ura on kantanut. Tosin Irina tituleeraa itseään myös ”kotirouvaksi”. Korona-aikana, kun laulukeikat loppuivat, hän harkitsi lastentarhanopettajan sijaisuuksien tekoa, jotta saisi muutakin ajateltavaa kuin päivän ruokalistan.
”Poikani hätääntyi sijaisuuspohdiskeluistani ja totesi napakasit ’Ei’. Hän tykkää, että olen kotona, kun hän tulee koulusta kotiin, ruoka on valmista ja kuskauspalvelu toimii.”
Korona-aikana Irina on löytänyt itselleen uuden harrastuksen, pipojen kutomisen. Niitä on valmistunut siihen tahtiin, että ensimmäiset Irina on jo purkanut langoiksi ja kutonut uudestaan. Erityisesti poika on pitänyt uskollisesti äidin kutomaan pipoa, mutta se onkin designpipo skeittaukseen.
”On ihana laulaa muidenkin ajatuksia. Kun saan melodian kuultavaksi, mietin mikä tämän sävelmän tarina voisi olla. Lauluissa on oltava omaa itseäni. Silloin on helpompi seisoa kappaleen takana.” © Mika Pollari
Keikat peruuntuivat
Korona-aikana Irinalta on peruuntunut tai siirtynyt myöhemmäksi sata keikkaa isoilla festareilla esiintymisestä lähtien. Ilahduttava asia oli Seinäjoen Rytmikorjaamo Elossa -klubit. Ravintolat järjestivät taloudellisista tappioista välittämättä keikkoja 20 hengen yleisöille, ja Irinalla oli kolme keikkaa, joilla hän esiintyi akustisella neljän hengen bändillä kuuden sijaan.
”Laulan autossa ja laittaessani ruokaa koko ajan. Valmistautuessani keikalle tajusin, että en ollut kuukausiin laulanut kovaa. Huolestutti, kuinka ääni kestää, mutta hyvin kaikki meni.”
Keikkapaikalla pöydät oli aseteltu harvaan ja kuulijoilla piti olla maski kasvoilla, mikä vaikeuttaa taitelijan esiintymistä, sillä yhteys yleisöön heikkenee.
”Olen lavalla energinen. Kun syöttää voimaa yleisöön eikä mitään saa takaisin, esiintymisen jälkeen on ihan näännyksissä. Tulee tunne, että täällä nyt yksin riehun.”
Irina on sosiaalinen erakko
Irina uskoo, että musiikin on kerrottava itse koetusta. Usein kappaleen syntyminen vaatii henkilökohtaisen kriisin ja kyseenalaistamisen. Harvemmin hän pystyy tekemään kappaleita auvoisesta onnesta.
Kappale Hiljaisuus on erityisen läheinen hänelle, sillä se oli hänen ensimmäinen oma sanoituksensa. Prosessi antoi uskon omaan taitoon kirjoittaa. Jälki syntyi tunteista, kun Irina tuli itse äidiksi ja mietti omaa äitiään.
”Mietin kaikkea hyvää, mitä olen äidiltäni saanut, ja mitä positiivista haluan antaa omille lapsilleni eteenpäin. Toivon, että se kantaisi heitä vielä senkin jälkeen, kun minua ei enää ole.”
Haluun olla yksin kappale kertoo Irinan kaipuusta olla yksin. Hän toteaa, että tykkää olla ihmisten kanssa, mutta sen vastakohdaksi hän tarvitsee omaa rauhaa ja kuvaa itseään termillä sosiaalinen erakko.
”Jos en saa olla yksin, ahdistun.”