Laulaja Maija Vilkkumaa, 45, aloittaa Tavastialta 20-vuotisjuhlavuotensa: ”On kiva juhlistaa, mutta en halua liikaa ripustautua siihen – pyrin katsomaan nykyhetkeen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Maija Vilkkumaa
Maija Vilkkumaa. © TIIA AHJOTULI / OTAVAMEDIA
Idols-tähtiä etsinyt muusikko Maija Vilkkumaa arvostaa tahtotilaa, koska pelkkä menestyksen tavoitteleminen ei kanna pitkälle. 20-vuotisjuhlavuottaan pian viettävä Vilkkumaa ei pode ikäkriisiä.

Millainen laulaja pärjää Idolsin tapaisessa laulukilpailussa?

Haluamme kehityskelpoisia tyyppejä, joilla on jokin oma juttu. Jokaisen pitää löytää oma työkalupakkinsa. Jotkut tarvitsevat enemmän treeniä laulutekniikassa, jotkut taas jotain muuta.

Kuka tahansa voi löytää sisältään artistin, jos vain halua on tarpeeksi. Pärjätäkseen pitää toki olla musikaalinen. Karismaakin voi kehittää.

Mikä on suurin harhaluulo tähteydessä?

Ihmiset ajattelevat tähteyden merkitsevän automaattisesti kepeää ja helppoa elämää. Yleensä se menee niin, että mitä isompi tähti, sitä isompi ahdistus.

Asko Kallonen sanoi joskus hyvin, että kun ihminen tulee tosi suosituksi, hän astuu sellaiseen maailmaan, jossa pelko asemansa menettämisestä on koko ajan läsnä. Se on raskasta.

Ainoa eteenpäin ajava voima voi olla vain rakkaus musaan ja halu itseilmaisuun. Menestyksen perässä juokseminen ei tuo onnea. Uudessa sukupolvessa näkyy myös tietynlainen someloukku.

Artisti voi saada paljon sometykkäyksiä, mutta ennen kuin hänellä on se substanssi eli ne biisit, tykkäyksistä ei ole oikeastaan mitään hyötyä.

Uusin oma biisisi on nimeltään Teini. Mistä sait idea siihen?

Pekka Ruuska ehdotti, että tekisin biisin pitkästä rakkaudesta. Olen aina ollut ihminen, joka viihtyy pitkissä suhteissa. Halusin tehdä haikean suloisesti soivan mutta tanssittavan biisin.

Biisissä on olemassa huoli, jatkuuko tämä. Mukana on kuitenkin myös se toivo ja usko jatkuvuudesta. Siihen liittyy pohdinta, että voinko minä riittää toiselle enää kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Mitä on luvassa ensi vuonna?

Ensi vuosi on 20-vuotisjuhlavuoteni. On kiva jollain tavalla juhlistaa vuotta, mutta en halua liikaa ripustautua siihen. Se on aina kuitenkin taaksepäin katsomista, ja pyrin katsomaan nykyhetkeen.

Aloitamme juhlavuoden tammikuussa Tavastian keikalla.

Täytit hiljattain 45 vuotta. Tuliko juhlittua?

Synttäripäivänä olin keikalla Turun kirjastossa. Työryhmä oli ostanut minulle samppanjaa, kukkia ja suklaata. Oli ihanaa. Vietimme synttäreitä muuten perheen kanssa.

Ikä ei tunnu oikeastaan missään. Kun täytin 30 vuotta niin minulla oli ihan hirveä ikäkriisi. Kropallisesti nyt tuntuu periaatteessa ihan samalta kuin aikaisemmin.

En tunne mitään vanhuuden merkkejä itsessäni. Kun lapsetkin on tehty, ei ole senkään puolesta mitään ahdistuksia.

X