Petri Laaksonen jätti opettajan työn kun päätti toteuttaa sydämensä toiveen – ”Intuitioni musiikkiuran suhteen meni kaiken rationaalisuuden edelle”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Petri Laaksonen
Rakkaus herätti Petri Laaksosen luovuuden uuteen nousuun. © Jari Härkönen
Opettajan töiden lopettaminen otti niin koville henkisesti, ettei Petri Laaksonen pystynyt hyvästelemään oppilaitaan.

Petri Laaksonen opiskeli nuorena opettajaksi, mutta oli harrastanut säveltämistä vähän salassa jo ennen sitä.

”Sointumaailma alkoi avautua minulle toden teolla 16-vuotiaana, ja parikymppisenä ryhdyin säveltämään itse.

Karjalaisella sinnikkyydellä päätin osallistua Euroviisuihin, vaikka oli jotenkin liian juhlallinen ajatus, että jokin minun kappaleistani voitaisiin joskus julkaista. Olin hionut Eläköön elämä -kappaletta, mutta siihen ei ollut vielä sanoja. Katsoin puhelinluettelosta lähellä minua asuneen sanoittaja V-P Lehdon numeron, soitin ja lähdin viemään kasettia hänelle polkupyörällä keskellä joulukuuta.

Jännitin palautetta ihan hirveästi. Lopulta V-P kertoi voivansa tehdä sanat kappaleeseen. Muistan, kun hän ajoi vihreällä Volvolla Turkuun ja näytti minulle tekstin, jonka nimi oli jo komea: Eläköön elämä. Biisi pääsi Suomen finaaliin.

Olin salannut projektin kaikilta, myös omilta vanhemmiltani. Eräänä sunnuntaipäivänä soitin heille kotiin Paimioon, että pistäkäähän pöytä koreaksi, poikanne biisi on päässyt Euroviisuihin.”

Paula Koivuniemen viisuvinkki

”Opettajaksi valmistumiseni viivästyi vuodella. Intuitioni musiikkiuran suhteen meni kaiken rationaalisuuden edelle, mutta se kannatti. Vahvistusta oikeasta ammatinvalinnasta sain pian armeijasta, jonne lähdin Euroviisujen jälkeen kesäkuussa.

Ensimmäinen päivä intissä oli ihan pommi. Olin ilmatorjuntapatteristossa ja istuimme selät suorina isossa ruokalassa. Yhtäkkiä soimaan tärähti laivastosoittokunnan toimesta instrumenttiversio Eläköön elämä -kappaleesta. Minua alkoi hymyilyttää. Alikersantti huomasi ja kysyi, mitä alokas Laaksonen hymyilee. Oli pakko vastata, että en mitään, herra alikersantti. Eihän siellä olisi voinut mitään alkaa selitellä. Luulen kyllä, että he tiesivät.

Armeijavuoden jälkeen oli valinnan paikka. Minulle tarjottiin Hirvensalosta Turusta opettajan pestiä. Opintovelat painoivat niskassa. Halusin päästä musiikissa eteenpäin, ja olin hakenut sekä Oulun pop & jazz konservatorioon että Helsingin konservatorioon. Olisin päässyt viettämään kohtalaisen turvallista ja tasaista keskiluokkaista elämää, mutta päätin silti lähteä Helsinkiin. Meno oli aika matalaa.

Marraskuussa Ylen kapellimestari Ossi Runne soitti ja pyysi minua tekemään lisää Euroviisuja. Ajattelin kunnian­himoisena säveltäjänä esitellä laaja-alaisuuttani rauhallisen balladin keinoin. Joulun aikaan törmäsin onnekseni Paula Koivuniemeen Länsiterminaalissa, ja uskaltauduin esittäytymään. Kysyin neuvoa viisun tekemiseen, ja Paula vastasi, että ”sen pitää olla nopee”. Siinä kaikki.

Luotin Paulaan ja tähän siunattuun kohtaamiseen. Siitä syntyi Sata salamaa.”

In Memoriam äidin ja pikkuveljen muistolle

”Vuoden opiskelun jälkeen rahat loppuivat. Menin Laajasalon yläasteelle musiikinopettajaksi heti Sata salamaa -kevään jälkeen vuonna 1987 ja perustin 135 laulajan kuoron, joka oli varmasti Helsingin suurin. Kuoroon haluttiin mukaan, mikä ei ollut murrosikäisille ihan tavallista.

Polte päästä itse laulamaan kyti koko ajan. Halusin tehdä vähän jotain syvällisempää, ja vuonna 1992 lauloin Täällä Pohjantähden alla -biisin Ylioppilaskunnan Laulajien kanssa. Siitä tuli niin kysytty kappale, että minun oli pakko laulaa se yksin ja tehdä oma levy.

Elettiin lama-aikaa. Levyn julkaisuviikolla upposi Estonia. Lohdullinen levy myi hyvin, ja tein kipeän päätöksen jättää opettajan työt. Lopettaminen otti niin koville henkisesti, etten pystynyt hyvästelemään oppilaitani. Sitä kadun, mutta itse päätöstä en.

Olen elänyt pääosin sinkkuna. Ystävilläni on ollut suuri rooli elämässäni etenkin silloin, kun äitini kuoli syöpään yli kymmenen vuotta sitten ja pikkuveljeni yhdeksän kuukautta äidin jälkeen. Tein sen jälkeen levyn In Memoriam, jonka omistin heille. Minusta kuolleita voi rakastaa, ei vain kaivata ja surra.

Timanttia-levyni sai puolestaan inspiraation rakkaussuhteesta. En ollut rakastunut kymmeniin vuosiin, mutta niin siinä kävi. Rakkaus elävään ihmiseen avasi minut valtavalla luovuudella ja voimalla, ja sävelsin levyn biisit vain parissa kuukaudessa.

Rakkaus päättyi, mutta olen ikuisesti kiitollinen, että hän herätti luovuuteni taas eloon. Sydämen kuunteleminen kannattaa aina.”

Lue myös: Laulaja Petri Laaksonen menetti peräkkäin äitinsä ja veljensä: ”Saattohoidossa äiti oli enemmän huolissaan veljestä kuin itsestään”

Petri Laaksonen

Petri Laaksosta auttoi surussa eteenpäin oivallus siitä, ettivät hänen äitinsä ja veljensä olisi halunneet hänen lakkaavan elämästä, vaikka he kuolivat. © Tommi Tuomi/Otavamedia

X