Laulaja Vieno Kekkonen-Sauri nauttii isoäitiydestä kakkoskodissaan Pohjois-Ruotsissa – Tällainen on hänen viehättävä kesäparatiisinsa

Lastenlapsia oli vasta kaksi – nyt heitä on neljä – kun aloimme mieheni Eeron kanssa miettiä. Kuinka mukavaa olisikaan, jos olisi paikka, johon voisimme kaikki mennä yhdessä viettämään aikaa.

Olimme käyneet Eeron kanssa vuosikaudet vaeltamassa Pohjois-Ruotsissa. Laitoimme sikäläiseen sanomalehteen ilmoituksen, jossa etsimme kesäasuntoa. Halusimme talon, jossa maitopurkkia ei tarvitsisi lähteä hakemaan kymmenen kilometrin päästä. Emme halunneet myöskään ryhtyä isoihin remontteihin.

Saimme paljon vastauksia. Teimme Pajalan-talosta kaupat vuonna 2001.

Lapsenlapset kasvavat, mutta leikkipaikat pysyvät. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Kyläilyä

Aina kun tulen Pajalaan, muistan, kuinka erilainen maailma täällä on. Kotona Helsingissä on tekemistä ja menemistä, mutta Pajalassa on rauha. Luemme paljon, mikä on kesällä helppoa, kun on koko ajan valoisaa. Tuon Helsingistä mukanani luettavaa, useimmiten historiasta kertovia paksuja kirjoja.

Ihmiset ovat Pajalassa ystävällisiä ja kaikki tervehtivät toisiaan. Kaduilla kuulee suomea, ruotsia ja meänkieltä.

Tunnemme kaikki naapurit. Tapana on, että kylään voi tulla sen suuremmin ilmoittamatta. Riittää, kun koputtaa oveen.

Täällä on kauppoja, posti ja pankkikin löytyy. On myös kalakauppa, josta saamme Akkatunturin juurelta pyydettyä tunturikalaa. Kun kutsumme ystäviä kylään, teen usein lipstikkakeittoa oman pihan antimista.

Naapuri Sune Isaksson uusi talon ulkoterassin. Keväällä viimeistään huhtikuussa siirrytään ulkoterassille juomaan kahvit. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Pajalan kakkoskodissa odottaa erilainen maailma kuin Helsingissä – rauha. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Ruotsalaista

Tulemme Pajalaan autolla, autojunalla tai lentäen. Joskus tulen tänne yksin ja nautiskelen, kun bussin ikkunasta alkaa näkyä mäkiä ja tuntureita silmänkantamattomiin.

Lapsuuden maisemissa Kuopion lähellä ei ollut ollenkaan tällaista. Näitä maisemia jää yksinkertaisesti vain tuijottamaan.

Kun kaupat talosta oli tehty, vaihdoimme tapetit kolmeen huoneeseen ja hiotutimme parketin. Sitten aloimme hankkia huonekaluja. Verhot ompelutin Pajalassa, sängyt ostimme Kalixista.

Suurin osa huonekaluista on hankittu Ruotsin puolelta. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Ruokapöydän ja tuolit teetimme Övertorneålla. Ruotsalaiset ruokapöydät olivat ainakin silloin niin kapeita, että jos laittoi kaksi lautasta vastakkain, väliin ei mahtunut mitään. Me halusimme suuren pöydän, jonka ääreen mahtuisivat kaikki: Eero ja minä sekä tyttäret Elina ja Eeva ja lastenlapset.

Jakkarat ostimme Pajalasta, samoin astiat sekä lakanat, joihin olen erityisen tyytyväinen. Nykyajan lakanat ovat niin ohuita, että ne menevät heti ryttyyn eivätkä pysy sängyssä ollenkaan. Nämä lakanat ovat ihanaa, paksua puuvillaa.

Poikien huoneeseen tuovat väriä muun muassa Marimekon Mansikkavuoret-verhot. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Toimme tänne myös kaikki Lappiin liittyvät esineemme, kuten Eeron Lappi-aiheiset kirjat ja taulut sekä raanut. Toimme myös keinutuolin, jonka ostimme 60-luvulla Tampereelta ja johon Eeron äidinäiti kutoi punaisen tuolimaton. Nyt sen päällä on myös valkoinen porontalja, jonka sain 80-vuotislahjaksi.

Laitoimme tytöille ja pojille omat huoneet ja jätimme lapsille paljon leikkitilaa. Vieläkään emme ole keränneet leluja ja legoja pois.

Lastenlapsista vanhin, Atte, oli täällä vastikään armeijakavereidensa kanssa. Jääkiekkopeli oli ollut kovassa käytössä.

Pajala on Vienon ja Eeron hengähdyspaikka. Raanu on peräisin Inarista. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Muistoja

Parhaat muistoni Pajalasta ovat kymmenen-viidentoista vuoden takaa, jolloin Atte, Masi, Timi ja Essi olivat pieniä.

Vietimme paljon aikaa ulkoterassilla. Aurinko paistoi ja lapset leikkivät ammeessa. Oli pienet pöydät ja teltat ja liukumäki. Miten kivaa se oli! Lastenlapsista nuorin, Essi, vietti täällä vauvana koko kesän.

Tulimme yleensä Pajalaan heti, kun lasten koulu Helsingissä päättyi. Joskus olimme juhannukseen saakka, joskus heinäkuun loppuun asti.

Pohjois-Ruotsissa sijaitseva Pajala kuuluu Norrlantiin. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Otimme lastenlapset alusta asti mukaan Abiskoon ja Akkatunturille. Reppu vain selkään ja menoksi!

Päivät kävelimme ja yöt nukuimme tunturimajoissa. Vettäkin satoi. Kannoimme isoja rinkkoja ja lapset uivat joessa.

11-vuotias Essi sanoi vastikään, että ne retket olivat ihania, ja että hän haluaisi taas mennä Abiskoon vaeltamaan. Ilahduin kovasti siitä, että retket olivat jääneet hänenkin mieleensä.

Tätä nykyä minä olen se, joka pitää Pajalassa huushollia, kun muut vaeltavat. Ylöspäin käveleminen vielä menisi, mutta alaspäin tulo on hankalampaa. En haluaisi hoipuroida muiden perässä.

Luulen, että olen tainnut nyt nähdä sen homman.

Toivo Kärki löysi Vieno Kekkosen koelaulutilaisuudesta 1954. ”Neiti Kekkonen”, hän huusi Vienon perään. ”Voisimme ottaa teidät levyttämään!” © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Olen kasvattanut lastenlapsia kuin he olisivat omiani. Hoidimme heitä aina mielellämme, vaikka ei olisi tarvinnutkaan. Minusta se saakin olla niin, että isovanhemmat vähän hemmottelevat.

Mamman kala- ja lihapullat tekevät kauppansa vieläkin.

Minusta ei tunnu tippaakaan siltä, että olisin isovanhempana jotenkin uhrautunut, kun olen hoitanut heitä.

Sanoin nuorempanakin aina, että jos en ole keikalla, voin ottaa lapsia hoitoon. Lapset ovat niin tärkeitä, sekä omat että muiden. Lapsissa on tulevaisuus! Heitä kuuluukin hoitaa ja hoivata.

Vienon mukaan laulu-ura on nyt purkissa, sillä keikoille matkustaminen on väsyttävää. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Keittiössä

Kun olemme Eeron kanssa Pajalassa kahden, minä herään ensin. Teen meille smoothien, johon laitan ison kourallisen salaattia sekä banaania, vesimelonia, mustikkaa, piimää, tyrnimehua
ja kolesterolia alentavaa jugurttijuomaa. Helsingissä käyn kolmesti viikossa kuntosalilla, aina smoothien voimin.

Päivällä mietimme yhdessä, mitä syödään. Jos kalaa, minä suolaan sen, ja keitän perunat tai maissin. Eero savustaa siiat ja raudut. Hänelle kuuluu myös tiskikoneen täyttö ja tyhjennys ja kahvin keittäminen. Eero vitsailee, että siihen hänen kykynsä riittävät, perunan kuorimiseen eivät.

Tiskikoneen tyhjennys ja täyttö sekä kahvin keittäminen kuuluvat Eeron tehtäviin. ”Eero vitsailee, että siihen hänen kykynsä riittävät, perunan kuorimiseen eivät”, Vieno kertoo. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Jos olen Pajalassa yksin, vietän aikaa myös television äärellä. Lämmitän aamulla saunan, jota kutsun ruotsalaiseksi saunaksi. Ystävällisesti voin todeta, että ruotsalaiset eivät ymmärrä saunan päälle yhtään mitään. Se on liian pieni ja kiuas on liian iso. Eero on eri mieltä. Hän pitää siitä, että täällä on viipyvämpi löyly kuin kotona.

Vaikka Pajala on meille henkireikä, sen käyttö on pikkuisen vähentynyt.

Lastenlapsista Atte on pohtinut, voisiko hän tulla tänne töihin, kun valmistuu lääkäriksi. Tilaahan täällä kyllä on, mutta on myös mitä siivota.

Kaakelialusta on 50-vuotishääpäivälahja Elinan perheeltä. Sen teki vävypoika Sami. © KAISA SIRÉN / OTAVAMEDIA

Juttu on julkaistu Viva-lehdessä 8/18.