Linda Lampenius joutui vuosien piinaan Peter Nygårdin vuoksi – Totuus on vihdoin paljastumassa: ”Oikeus voittaa rohkeille naisille”
Linda Lampenius on voittanut elämänsä hirviöt, mutta pitkään aikaan hän ei saanut kertoa näistä haluamallaan tavalla. Siksi hän kirjoitti kirjan, paljastaakseen totuuden kauniit ja rumat kasvot – sekä itsensä.
Linda Lampeniuksen äiti asuu Helsingissä hoivakodissa. “Lasteni hoitaminen helpottuu vuosi vuodelta, mutta huoli äidin voinnista kasvaa vastaavasti koko ajan.”
Kyynikko kysyisi heti, mitä paljastettavaa Linda Lampenius-Cullbergissa, 51, enää on? Hän on viime vuosina kertonut televisio- ja lehtihaastatteluissa avoimesti elämänsä voitoista ja vastoinkäymisestä.
Välistävetäneistä managereista, syömishäiriöstä, äitinsä taistelusta alkoholi- ja lääkeriippuvuutta vastaan, täydellisyyden tavoittelusta.
Viime aikoina on muistettu mainita myös siitä yhdestä kanadansuomalaisesta miljonääristä, jonka harrastamasta naisten hyväksikäytöstä Linda kertoi rehellisesti, mutta monta vuotta liian aikaisin. Mutta palataan tähän myöhemmin.
Kyllä, Lindasta on tehty mediaan paljon juttuja, ikävän suuri osa myös häneltä kysymättä ja faktoja tarkistamatta. Ja juuri siksi on vihdoinkin aika kuulla Linda Magdalenaa itseään.
Linda Lampenius on soittanut pitkään italialaisen Ferdinand Gaglianon viululla. Vuodelta 1781 oleva instrumentti on rakas työkalu, jota hän ei matkoilla mielellään jätä käsistään. ”Ei rahallisen arvon takia, vaan siksi että tarvitsen sitä.” © Marjo Tynkkynen
Lapsitähti, joka luotti muihin
Kaikilla suomalaisia viihdelehtiä 1990-luvulta asti seuranneilla tuntuu olevan varma käsitys, millainen ihminen on viulisti Linda Lampenius.
Musiikin virtuoosilapsi, joka jo alakouluikäisenä oli kiertänyt maailmaa ja ollut Radion sinfoniaorkesterin viulusolistina.
Parikymppisenä konserttimestarina Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterissa.
Tai sitten se hahmo, taiteilijanimeltään Linda Brava, nainen joka poseerasi kyykyssä viulunsa kanssa ja oli ”Suomen vastine” brittiläiselle 1990-luvun viulupopparille Vanessa-Maelle.
”Nimi Brava ei silloin tuntunut minusta aidolta”, hän sanoo nyt.
Petolliseksi osoittautunut manageriyhtiö kuitenkin patisti taitelijanimen ottamiseen ja väitti vakuuttavasti, että ”Lampenius” olisi suuren maailman esiintymisareenoille liian vaikea lausua tai muistaa. Oli pienemmän riesan tie suostua kuin pitää päänsä.
Uudessa kirjassaan Kesytön elämäni (Otava) hän tunnustaa, miten sama käytösmalli toistuu monissa, jopa 30 vuoden takaisissa hänen uransa tapahtumissa.
Joku auktoriteetti patisti tai suostutteli, ja Linda oli joko liian nuori, liian hyväuskoinen tai liian rankan harjoitteluputken ja syömishäiriöiden rasittama, jaksaakseen panna hanttiin.
”Tietysti olin lapsellinen. Minä olin vielä 27-vuotiaana ihan kypsymätön ja sosiaalisesti kyvytön näkemään, miten ihmissuhteilla pelataan pelejä ja miten ystävinäkin esiintyvät voivat samalla haluta tehdä rahaa ihmisellä.”
Itse hän halusi vain yhtä asiaa: Olla paras siinä mitä teki, musiikissa.
Ehdottomuus itseä kohtaan
Viisivuotiaana aloitetut viuluharjoitukset piti soittaa vaikka sormet haavoilla tai loukkaantuneina niin monta kertaa, että teokset menivät täydellisesti. Muu ei riittänyt hänelle itselleen.
Ja olihan ihana isäkin Börje Lampenius (1921–2016) ollut taiteilijana niin hyvä, tyttären mielestä parempi kaikessa: näyttämöllä, muusikkona, missä vain.
Mutta ei lapsuus ollut pelkkää soittoa, harjoituksissa epäonnistumisen pelkoa tai kurinalaisuutta, päinvastoin. Se kaikki muu näkyy vanhoista valokuvista.
Näen myös paljon iloa. Riehakkaan tytön, joka ilmeilee ja lypsää lehmiä.
Tyttö joka alle kymmenvuotiaana rakastui oopperaan, pääsi jo 24-vuotiaana unelmiensa huipulle, Kansallisoopperan orkesterin viulistiksi.
”Oopperan vuosina olin puhtaasti onnellinen.”
Pop-uransa aikana Lampenius poseerasi Playboy-lehdessä 1998 ja soitti uimapuvussa Björn Borg -vaateyhtiön muotinäytöksessä, sai kotimaassa oheistuotteen eli nimikkosiiderinsä – vaikkei itse juonut sitä.
”En tietenkään. Siinä oli sokeria, jonka olin kieltänyt itseltäni”, Lampenius sanoo.
Vartaloa piti rääkätä, laihduttaa ja pitää kurissa, koska olihan äitikin, Ulla Eklund (1938-) niin upea, tyttären mielestä aina paljon täydellisemmän näköinen kuin hän itse.
Edes Playboy-kuvien jälkeen hän ei uskonut, jos joku kehui häntä kauniiksi.
Syömishäiriö nousi pinnalle esimerkiksi silloin, kun työasioihin ei pystynyt vaikuttamaan, koska silloinkin omaa syömistä pystyi aina säätelemään.
Kokonaan Linda selvitti välinsä bulimian kanssa vasta 2010-luvulla.
Hyväksyi, että se on ollut osa hänen elämäänsä, eivätkä repsahdukset ole maailmanloppu. Kärsivällisen miehensä Martinin kannustamana ruokailusta katosi pelon ja inhon mielikuva.
Sen jälkeen, eräänä aamuna hieman alle nelikymppisen Lindan kasvot näyttivät myös hänen omasta mielestään sellaisilta, jollaisina kaikki muutkin ne olivat nähneet: aikuisilta, normaaleilta, häneltä itseltään.
Olen viimeinkin päässyt kammottavasta pöhöttyneestä siannaamasta, jonka olen nähnyt peilistä niin monta kertaa kaikkien näiden bulimiavuosien aikana.
Alastonkuvia ylistettiin lööpeissä, ja sisäsivuilla paheksuttiin miksi viulisti poseeraa yläosattomissa. © Marjo Tynkkynen
Pakko paljastaa lähes liikaa
Uudessa kirjassa Linda Lampenius kertoo elämänsä kaaren ehkä liiankin realistisesti, kaunistelematta omia aallonpohjahetkiään.
Lukijalle tulee monta kertaa mieleen varoittaa kirjoittajaa: älä kerro niin avoimesti itsestäsi.
Älä kerro siitä lukiolaistytön kauhunhetkestä, kun kiidätitte lääketokkuraisen äitisi vatsahuuhteluun.
Hän ehtii työntää kourallisen unilääkkeitä suuhunsa ennen kuin ehdin hänen luokseen. Yritän epätoivoisesti kaivaa lääkkeet hänen suustaan, työntää sormet hänen suuhunsa ja avata hänen leukansa. Muutama pilleri putoaa suusta, mutta useimmat ehtivät sulaa sohjoksi.
Älä kerro siitä, miten olit valmis sietämään pahoinpitelevää poikaystävää, koska uskoit hänen muuttuvan.
”Tietysti kirjoitin näistä, koska haluan että asiat kerrotaan todenmukaisesti. Olen kyllästynyt siihen, että asioista juorutaan vielä vuosikymmenten jälkeen selän takana. Olen epäonnistunut ja onnistunut, muuttanut elämääni usein epäjohdonmukaisesti ja vaistolla, eikä siinä ole mitään salailtavaa.”
Mediassa Linda on alkanut saada arvostusta omana itsenään 2010-luvulla. Glamourmaailmaa kuului 1990-luvun laman jälkeisessä ilmapiirissä halveksia.
Vanhoista lehtijutuista välittyy ristiriitainen tunnelma. Alastonkuvia ylistettiin lööpeissä, ja sisäsivuilla paheksuttiin miksi viulisti poseeraa yläosattomissa.
”Esiintyy liian kalliissa tai liian halvan näköisissä vaatteissa. On outo jos ei seurustele, on paha jos poikaystäviä on liikaa. Herranen aika, enhän minä 18-vuotiaana tiennyt edes miksi pitäisi etsiä poikakaveri, minullahan oli viuluni ja musiikkini jotka olivat kaikki kaikessa.”
Joillekin musiikkikriitikoille Linda oli hukattu lahjakkuus, joka olisi voinut edetä klassisen musiikin maailmantähdeksi, ellei Hollywood-julkkisten ja kansainvälisten viihdetähtien huuruinen maailma miljoonatarjouksineen olisi ”sekoittanut hänen päätään”.
Mutta kun tämäkään ei pidä paikkaansa: ei Linda ollut nahka-asuun pakotettu ressukka, tai iltapukugaalojen vastentahtoinen tähti.
Ei, hän kertoo nauttineensa siitä, miten pystyi rikkomaan ennakkoluuloja ja olemaan välillä katseiden kohteena alastonkuvissa, välillä liikuttamaan oopperayleisöä taituruudellaan.
”Nämä kaikki roolit ovat minua. Muista että minä kasvoin teatterissa, vanhempieni työpaikalla Svenska Teaternissa”, Linda sanoo.
On hämmästyttävää, etteivät ihmiset voineet ymmärtää haluani soittaa monenlaista musiikkia, muutakin kuin klassista. Ihmiset luulivat ettei minua saatu ruotuun, koska olin niin nuori. Mutta totuus on, ettei kukaan pane minua ruotuun. Intoni ja uusien kokemusten nälkä ei sammu koskaan.
Linda Lampenius ei halunnut kaunistella edes omia virhevalintojaan purkaessaan elämäänsä omaelämäkertakirjan sivuille. © Marjo Tynkkynen
Voittaja, vihdoinkin
Pikakelaus tähän päivään. Hirviöt ovat pienentyneet ja muuttuneet voitettaviksi.
Elämä näyttää siltä kuin pitääkin. Kaksi lasta ja puoliso Ruotsissa, tunnustettu asema kysyttynä klassisen musiikin esittäjänä.
Konsertteja riittää, yleisöä samoin, eivätkä esiintymiset Ruotsin kuningasperheellekään ole loppuneet.
Mitä Linda Lampenius haluaisi sanoa nuorelle itselleen, sille 18-vuotiaalle ylitunnolliselle viulunsoittajalle?
”Luota enemmän omaan vaistoosi. Uskalla pysähtyä, uskalla tehdä vain niitä asioita jotka koet itsesi näköisiksi. Usko, että olet riittävän hyvä.”
Äidilleen hän sanoisi nyt mielellään mahdollisimman usein erään asian.
”Olen puhunut kaikkialla paljon siitä, miten tärkeä isä minulle oli ja kuinka kiitollinen olen häneltä saamastaan. Mietin, olenko muistanut kiittää äitiäni kaikista niistä hienoista elämäni hetkistä, joita hän minulle tarjosi. Kaikista niistä ajoista, jolloin hän tuki minua. Olenko muistanut sanoa kiitos, äiti, kiitos siitä mitä olet ja mitä olet minulle ollut?”
Kursivoidut kohdat ovat Lampeniuksen kirjasta.
Matka Oscar-aiheisiin julkkisjuhliin maaliskuussa 1997 tuli Lindalle kalliiksi: miljonääri-isäntä Peter Nygård (vas) ei jälkeenpäin pitänyt siitä, että joku varoittaa naisia hänen rietasteluistaan. © Ewa Zetterlund / Seura 15/1997
Miljonääri, josta totuuden puhuminen tuli kalliiksi
Amerikkalaisen päivälehden tutkivat toimittajat soittivat Linda Lampeniukselle runsas vuosi sitten, ja kyselivät tarkemmin eräästä monimiljonääristä, johon Linda oli tutustunut 1990-luvulla.
Paljon Linda ei voinut heille kertoa, hyvästä syystä.
Seura oli lähettänyt hänet keväällä 1997 matkalle Los Angelesiin, vieraaksi Oscar-gaalaan, kuten hän luuli. Perillä matkalaisia ei odottanutkaan hotelli, vaan ennestään heille tuntemattoman kanadansuomalaisen miljonäärin Peter Nygårdin (s.1941) pramea yksityisasunto. Eikä Linda päässyt Oscar-juhliin, vaan tämän järjestämiin ”Night of 100 Stars” -varjokemuihin “Kauniit ja rohkeat”-tv-sarjan tähtien pariin.
Saman reissun tuloksena Nygårdin hallinnoima manageritoimisto tunki hoitamaan Lindan kansainvälisen uran sopimuskuvioita. Myöhemmin osoittautui, että yhtiö myös veti välistä Lindalle kuuluvia rahoja.
Mutta pienellä Los Angelesissa tapahtuneella episodilla oli isoimmat jälkiseuraukset.
Aikalaiskertomusten mukaan Nygård oli näyttänyt Lindalle – ja muille vierailleen – alastonkuvia Bahaman-kartanonsa irstailujuhlista, ja Linda oli kieltäytynyt kohteliaasti kutsusta moiselle paratiisisaarelle.
Vuotta myöhemmin Linda kertoi tapahtumista suomalaislehdelle, ja mainitsi toivovansa ettei vastedes enempää suomalaisnaisia vietäisi Nygårdin luo.
Vuonna 1999 tuli Nygårdin kosto: 10 miljoonan taalan vahingonkorvausvaade kunnianloukkauksesta. Linda pyristeli vastaan, mutta parin vuoden ja nykyrahassa noin puolen miljoonan euron oikeuskulujen jälkeen hän luovutti, ja sopi asian.
Hintana oli rahan lisäksi julkinen, iltapäivälehdessä julkaistu anteeksipyyntö ja vaitiolosopimus.
”Se sitoo minua edelleen”, Linda sanoo. Hän sanoo, ettei voi kertoa kaikkia yksityiskohtia jupakasta, etteivät vahingonkorvausvaateet laukea uudelleen.
Ilon kyyneleet
Nyt, kun amerikkalaistoimittajat 2020 ottivat yhteyttä, heillä oli kerrottavaa, joka vahvisti kaiken Lindan kokeman ja kuuleman todeksi. Toistasataa naista oli kertonut yhtenevästi miljonäärin tavoista.
Nygårdia vastaan oli nostettu Kanadassa joukkokanne, jossa yli 120 naista vaatii häntä tilille raiskauksista, erilaisesta seksuaalisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Viime jouluna Nygård joutui vielä vaikeampaan paikkaan: häntä vastaan nostettiin Yhdysvalloissa syytteet seksirikosten lisäksi ihmiskaupasta ja talousrikoksista. Myös Kanadassa on rikossyytteitä vireillä. Näidenkin oikeuskäsittely alkanee tänä talvena.
Paraikaa Peter Nygård odottaa kanadalaisessa vankilassa siirtämistään Yhdysvaltoihin oikeuden eteen. Hän on kiistänyt kaikki syytteet.
Nygårdin vaatekonserni on haettu selvitystilaan ja miljoonaomaisuus jäädytetty. Miehen käytöksestä tehdään yhä uusia silminnäkijöiden ja kokijoiden paljastuksia – jotka eivät ole Lindalle yllätyksiä.
Yllätys oli, että hävettäväksi koetusta asiasta löytyi näin paljon ihmisiä, jotka eivät pelänneet miljonäärin juristeja.
”Sen jälkeen olen itkenyt monta kertaa ilosta. Oikeus voittaa ainakin noille rohkeille naisille – heitä kuullaan ja heidät huomataan ihmisinä. Tieto siitä on jotain, mitä ei voi selittää. Se on huumaavaa.”
Kostonhalu ei tuntuisi oikealta
Jos meillä olisi käytössä Yhdysvaltain kaltainen oikeusjärjestelmä, Lindan juristit olisivat varmaan jo liikkeellä seuloen kaikkia Peter Nygårdin hovin täkäläisiä hännystelijöitä. Heidän tekemisensä käytäisiin läpi vastakorvausvaateiden kanssa. Mutta onneksi täällä on toisin.
”Välillä tunnen kostonhalua. Sitten tulee hetkiä kun ajattelen, etten ikinä haluaisi toimia niin kuin minulle tehtiin. Tiedän, etten halua olla sellainen ihminen.”
Eikä menneitten vuosien väärintekoja voi pyyhkiä pois tai sovittaa rahalla.
Mutta jos jotkut ”käärmeet” – kuten isä Börje Lampenius pahinta Nygårdin siipeilijää aikoinaan nimitti – edes kerran myöntäisivät luottamuksen pettämiset, ammattietiikkansa rikkomiset ja pyytäisivät niitä aidosti anteeksi, se riittäisi.
”Voisin antaa anteeksi. En unohtaisi, mutta ehkä voisin mennä eteenpäin. Ja ajatella heitä ja monia asioita ilman, että muistan aina sen vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteen.”
Päättyipä Nygårdin oikeudenkäynti aikanaan miten tahansa, Linda tietää olevansa silloin vapaa.
”Olin oikeassa. Sen kuuleminen tuntuu joka kerta ihanalta.”