Lola Odusoga saa ulkonäöstään yhä haukkuja – Sanat eivät enää hetkauta: ”Ihminen voi valita, millaisilla asioilla itsensä ympäröi”

Lola Odusoga valittiin vuonna 1996 Suomen kauneimmaksi, mutta silti hänen reisiään parjattiin. Haukkuja tulee yhä, mutta itsevarmuutensa löytänyttä Lolaa se ei hetkauta. Nyt hän kertoo seitsemän kuolemansyntiä -juttusarjassa kehosuhteestaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Lola haluaa elää elämää, jossa hän voi lähteä jokaiseen päivään innostuneena ja odottavin mielin. Siksi hän karsii elämästään kaiken, mikä vaikuttaa häneen kielteisesti.

Lola Odusoga valittiin vuonna 1996 Suomen kauneimmaksi, mutta silti hänen reisiään parjattiin. Haukkuja tulee yhä, mutta itsevarmuutensa löytänyttä Lolaa se ei hetkauta. Nyt hän kertoo seitsemän kuolemansyntiä -juttusarjassa kehosuhteestaan.
Teksti:
Katriina Lundelin

Lola Odusoga nieli kyyneleitä, mutta kieltäytyi. Hän ei antaisi kuvata itseään alasti saunan lauteilla.

Lolan piti istua ja kietoa kädet polviensa ympäri. Hän tunsi, että rinnan kaarta näkyi liikaa. Vatsa rullaantui pienille makkaroille. Lola lähti itkien kauneus- ja terveysaiheita käsittelevän lehden kuvauksista.

Lola Odusoga oli 18-vuotias ja valittu juuri Miss Suomeksi. Takaraivossa jyskyttivät missille asetetut tiukat raamit: pitää olla siveä, lähes pyhä olento. Hänen tekemisiään tarkkailtiin. Juuri ennen Miss Suomi -kilpailun semifinaaleja missiorganisaation Eino Makunen ja Pertti Himberg olivat käyneet katsomassa mallintöitä tekevää Lolaa alusvaatenäytöksessä. Hän pelkäsi, että pitsiliiveistä kuultaa läpi.

Saunakuvissa Lolaa ahdisti kaksi asiaa: Ensinnäkin hän koki ne liian rohkeiksi. Toiseksi hänen itsevarmuutensa ei tuolloin ollut yhtä rautainen kuin nyt.

”Vatsamakkarat ovat ihan normaali asia, mutta silloin ilmapiiri oli todella tiukka. Minusta sai olla vain edustavia kuvia.”

Lolaa hävetti, ettei hän pystynyt hoitamaan luvattuja kuvauksia. Hän syytti itseään. Vasta vuosia myöhemmin hän on ymmärtänyt, että tilanteessa oli jotain väärää.

Ei Lolalta missivuotenaan kysytty, mitä hän haluaa. Sanottiin vain, että kaikki työt pitää tehdä.

”Ilmapiiri muistutti jatkuvasti, että olen erilainen ja erikoinen. Sanottiin, että olen saanut niin poikkeuksellisen tilaisuuden pienessä maassa, että siitä pitää olla kiitollinen. Menetys voisi loppua kuin seinään.”

Kateus

Lolan nuoruus oli kateutta täynnä. Hän kadehti kahden vanhemman perheitä, koska hänellä itsellään ei ollut isää. Hän kadehti varakkaampia perheitä, toisten tanssimenestystä ja suoria hiuksia – sitä, ettei valkoisten ihmisten tarvinnut erottua joukosta ja herättää niin paljon huomiota.

”Missään ei ollut mallia siihen, kuinka afrohiusta pitäisi hoitaa. Tuntui kuin minulla olisi ollut lentävä auto ilman ohjeita. Olen vasta aikuisena opetellut pitämään hiuksiani kiharana. Se vaati valtavasti opettelua.”

Enää Lola ei sorru kateuteen. Silti hän ymmärtää miksi monia hiertää, kun jotkut pääsevät kiipeämään asemaansa helpommin kuin toiset. Hän on itsekin nähnyt tilanteita, joissa työpaikkaa ei ole annettu parhaalle, vaan kulisseissa ovat vaikuttaneet esimerkiksi sukulaissuhteet.

”Jokainen voi päästä mihin tahansa, mutta toisille se on paljon helpompaa. He kohtaavat vähemmän vastoinkäymisiä ja saavat enemmän mahdollisuuksia.”

Paras lääke kateuteen on Lolan mukaan se, että elää omia unelmiaan. Vain ja ainoastaan niitä.

”Elin missivuotenani muiden unelmia. Nykyään osaan sanoa suoraan, jos joku työ tai ihminen ei sovi elämääni. Olen hyvä sulkemaan elämästäni asioita, jotka eivät tee minua onnelliseksi.”

Lola kokee tyytyväisyyttä ja ylpeyttä iästään. Hänestä on hienoa, että hän tekee yhä 45 vuotta täyttäessään samoja töitä kuin 18-vuotiaana ja on vallannut lisäksi uusia aloja. © Tommi Tuomi

Lola Odusoga kokee tyytyväisyyttä ja ylpeyttä iästään. Hänestä on hienoa, että hän tekee yhä 45 vuotta täyttäessään samoja töitä kuin 18-vuotiaana ja on vallannut lisäksi uusia aloja. © Tommi Tuomi

Laiskuus

Laiskottelu on Lolalle vaikeaa. Hän voi olla tekemättä mitään, mutta mieli ei lepää koskaan. Lomallakin rentoutuminen johtaa vain siihen, että hän inspiroituu ja keksii uusia työkuvioita.

Hengen laiskuuteen Lola suhtautuu ankarasti. Jos ihminen ei ole elämäänsä tyytyväinen, tilanteelle pitää tehdä jotain. Oli kyse työstä, ihmissuhteista tai mistä tahansa. Narinaa hän ei jaksa kuunnella.

”Jos et aio tehdä asialle mitään, suu suppuun ja kestät sen.”

Omaan elämäänsä Lola ei valittajia päästä. Hän haluaa elää elämäänsä energisenä omana itsenään – toisten marinat vain imisivät hänet tyhjiin.

”Kaikki elämässäni tähtää onnellisuuteen. Ihminen voi valita, millaisilla asioilla itsensä ympäröi. Minä valitsen vain töitä ja ihmisiä, joista inspiroidun ja saan iloa.”

Ylpeys

Seitsemännellä luokalla koulussa Lolaa moitittiin ylpeäksi. Hän käveli kuulemma selkä liian suorassa. Lola tanssi kilpaa ja teki mallintöitä, joten kyllä, hänellä oli hyvä ryhti. Mutta kertoiko se ylpeydestä? Ei todellakaan.

”En ole koskaan asettanut itseäni muiden yläpuolelle. Minulla nousee karvat pystyyn, jos joku väittää niin. En halua koskaan sortua ylimielisyyteen.”

Lola tuntee kyllä ylpeyttä menestyksestään: Hän on viimeinen suomalainen missi, joka on saavuttanut palkintosijan Miss Universumeissa tai päässyt edes karsintakierrokselta eteenpäin. Sitä seuranneiden 26 vuoden aikana hän on kasvattanut kaksi lasta, tehnyt töitä kuin eläin ja keksinyt uralleen aina uusia suuntia. Viimeiset neljä vuotta hän on työskennellyt tv-tuotantojen kulisseissa. Uusin aluevaltaus on kirjallisuus. Teos on vielä kesken.

Kun Lola tapaa ihmisiä juontokeikoilla tai esiintyy, hän on aina oma itsensä. Näytelty kuori olisi aivan liian raskas kantaa, kun on koko aikuisikänsä ollut julkisuudessa suomalaisten katseiden kohteena.

Missiaikoina Lolalla oli tarkka muotti, millainen hänen tulee olla. Siksi hän koki valtavaa stressiä siitä, miten tulee kävellä, pukeutua ja puhua.

”Jatkuvan maskin pitäminen on hiton rankkaa.”

Nykyään Lola ei ota paineita käytöksestään tai ulkonäöstään. Sosiaalisessa mediassa hän esiintyy aamutakissa, jos huvittaa. Meikittömyys on osa hänen persoonaansa. Näin sosiaalisen median kanavien ja arkipersoonan välille ei synny kuilua. Olisi ikävää, jos ihmiset tulisivat marketissa kertomaan, miten hän näyttää aivan erilaiselta luonnossa.

”En halua olla Tuhkimo, jonka taika on särkynyt, kun kello lyö kaksitoista.”

Ylensyönti

Voiko syöminen edes olla synti? Lolan mielestä ei. Hänelle ruoka on yksi elämän suurista nautinnoista.

Syömisestä on kyllä yritetty tehdä Lolan syntiä. Missikiertueella hän sai kuulla, että reidet ovat liian pulleat. Geneettisen taustan tai urheilu ansiosta Lolalla oli lihasta, mutta sitä ei otettu huomioon.

Vaikka luja itsetunto on löytynyt vasta vuosia myöhemmin, syömisestä Lola ajatteli jo tuolloin, että kyllä ihmisen ruokaa täytyy saada. Missikiertueella hän ei aina saanut. Välillä missipomo ilmoitti, että tänään sinä et syö.

”Ne opit olivat jostain kivikaudelta. Se oli hirveää, mutta olin nuori ja halusin voittaa Miss Suomi -tittelin.”

”Menin sitten kiukulla ja voitin illan kilpailun.”

Lolan ulkonäön sorkkiminen ei ole loppunut koskaan. Yhä hän saa palautetta sosiaaliseen mediaan siitä, että kiloja on liikaa ja hän esittelee itseään – vaikka kuvissa oleminen on mallina hänen työnsä.

Lolan nahka on kasvanut paksuksi, mutta ei niin pitäisi olla. Hänestä kenenkään ei pitäisi joutua tottumaan ilkeilyyn. Siksi kehorauha on hänen agendallaan – ei vain hänen itsensä vuoksi, vaan myös muiden.

Lolaa on pyydetty vuosien varrella erilaisiin laihdutusohjelmiin, pitämään ruokapäiväkirjaa ja laskemaan julkisesti kaloreita. Siihen hän ei suostu. Se vain ruokkisi keskustelua, jossa toisten ihmisten kehoja saa arvioida ja arvostella.

”Jos tekee mieli mennä möläyttämään jotain toisen vartalosta, niin minulla on yksi neuvo: Älä!”

Lola asettaa työn lähes aina etusijalle. Jos pitää valita loman ja keikan välillä, hän valitsee työn. © Tommi Tuomi

Lola Odusoga asettaa työn lähes aina etusijalle. Jos pitää valita loman ja keikan välillä, hän valitsee työn. © Tommi Tuomi

Viha

Epäoikeudenmukaisuus ja ihmisten huono kohtelu saavat Lolan tuntemaan vihaa. Jos hän kuulee kadulla nuorten puheessa mitään kiusaamiseen viittaavaa, edes valjaat eivät voisi pidätellä häntä puuttumasta tilanteeseen.

”Minulla on pieni sossutädin sivupersoona.”

Lola Odusoga tunnustaa olevansa ihmissuhteissa pitkävihainen. Jos hänen luottamuksensa petetään, hän ei unohda sitä koskaan. Se on hänen suurin syntinsä.

”Osaan olla mustavalkoinen. Sen tietää jokainen entinen ystäväni.”

Sen sijaan Lolaa harmittaa, että hänet on yritetty vuosien varrella kuvata vihaisena mustana naisena, joka ärähtää kaikesta. Hän kokee, että vuosia lehtijuttujen verbit olivat tarpeettoman räväköitä.

”Sanon suoraan asioista, joista minulla on sanottavaa, mutta en ole vihainen. En raivoa, en jyrähdä.”

Media oli 1990-luvulla nykyistä jyrkempi, mutta syypää olivat myös tv-sarjat, joissa mustat esitettiin stereotyyppisesti räyhäämässä ja heiluttamassa etusormea.

Kasvotusten Lola sai yllättyneitä kommentteja siitä, miten hän on lempeä ja hyväkäytöksinen – aivan toisenlainen kuin julkisuuskuvansa.

”Käsitys mustista oli äänekäs, näkyvä ja aggressiivinen. En minä ole sellainen.”

Himo

Himo saa Lolan purskahtamaan nauruun. Himo?!

”Muiden himo on läsnä elämässäni päivittäin! Tuntuu, että joidenkin ihmisten on vaikea hallita himojaan.”

Koska Lola on sinkku, miehet tuntuvat kuvittelevan, että hän on kaikille tarjolla. Kamalimmat läähätyskommentit tulevat hänen sosiaalisen median kanavissaan, välillä jopa kasvotusten.

”Minulle lähetetään kuvia asunnosta, moposta, moottoripyörästä ja omasta elimestä. Kerrotaan, mitä kuvani kanssa on tehty ja mitä minulle haluttaisiin tehdä. Se on todella inhottavaa.”

Ahneus

Lola Odusoga ei pysty määrittelemään hetkeä, jolloin hän pääsi lopullisesti sinuiksi itsensä kanssa. Se on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kun hän erosi lastensa isästä, Jarkko Wallinkoskesta, elämässä alkoi intensiivinen vaihe, jonka aikana hän pohti tulevaisuuttaan ja alkoi nähdä kirkkaammin myös menneisyyttään. Hän on oppi kieltäytymään töistä ja luopumaan ihmisistä, jotka nakertavat hänen hyvinvointiaan.

”Nykyään en käytä aikaani toisten miellyttämiseen. Olen niin ahne elämälle, työlle ja kokemuksille, että olen tehnyt suuriakin uhrauksia, jotta voin elää juuri sellaista elämää kuin itse haluan.”

Uhrauksia? Millaisia?

”No, esimerkiksi rakkauselämässä ja muissa ihmissuhteissa. Olen ihan mahdoton. Ei minun kanssani voi suunnitella mitään.”

Ihmissuhteisiin liittyy velvollisuuksia, ja se saa Lolan tuntemaan välillä huonoa omaatuntoa. Hän asettaa työn lähes aina etusijalle.

Esimerkiksi yhteisen loman suunnittelu on hankalaa, koska Lola odottaa viimeiseen päivään saakka, tuleeko keikkoja. Ja jos niitä tulee, Lola valitsee työt.

”En halua olla riippuvainen kenestäkään. Haluan mennä impulsiivisesti omien tarpeideni perässä.”

Lue myös: Lola Odusoga on taitava säästämään kuluistaan: ”Yrittäjän työn epätasaiset rahavirrat näkyvät lastenkin elämässä”

X