Toivottomuuteen ei ole syytä – Luonnonsuojeluliiton Tapani Veistola: ”Olemme saavuttaneet onnistumisia – ja uusia syntyy koko ajan lisää”
Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola luottaa ilmastonmuutoksen ja luontokadon pysäyttämisessä ihmisen kekseliäisyyteen.
Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola sanoo, että Suomessa on luonnonsuojelutyön suhteen hyvä yhteistyökulttuuri. © Tommi Tuomi
Kun Tapani Veistola oli kuusi, hän näki hangella ympyrään järjestäytyneen peltopyyparven. Veistola oli seurannut pikkuveljensä kanssa lintujen jälkiä kotipihansa orapihlaja-aidan alta Aurajoen törmää myöten aukealle. Sen reunasta he katselivat peltopyiden liikehdintää.
Lintujen asettuminen täydelliseen 360 asteen vahtirinkiin teki Veistolaan vaikutuksen.
”En tiennyt, että peltopyyt tekevät sellaista. Kun näin lintujen ringin, tunsin todellista löytämisen riemua”, Tapani Veistola kertoo.
Kovia matseja
Helmikuussa Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtajana aloittaneella Tapani Veistolalla, 60, on takanaan pitkä ura luonnonsuojelun parissa. Hän toimi aiemmin pitkään Lintujärjestö BirdLife Suomi Finlandin toiminnanjohtajana ja vuodesta 1997 Suomen Luonnonsuojeluliiton erityistehtävissä.
Vaikka luonto on ilmastonmuutoksen ja luonto- ja lajikadon takia yhä enemmän uhattuna, Veistolalla on vankka usko tulevaisuuteen.
”Olemme saavuttaneet luonnonsuojelussa toivon tarinoiksi nimeämiäni onnistumisia, ja uusia syntyy koko ajan lisää.”
Hän nimeää yhdeksi suomalaisen luonnonsuojelutyön onnistumiseksi Euroopan Unionin luonnon monimuotoisuutta tukevan Natura 2000 -hankkeen. Veistola oli Suomen osalta hankeen valmistelutyössä mukana ja kertoo, että Naturaan liittyen käytiin aikanaan ”kovia matseja.”
”Natura-alueiden perustamiseen kanavoituivat Euroopan Unioniin liittymisen suuret tuskan tunteet, mutta Natura-verkostosta on ajan myötä muodostunut koko suojeluverkostomme perusta.”
Onnistumisten toivon tarinaksi Veistola listaa myös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Metson, jonka tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys.
Ainakin vuoteen 2025 jatkuvan Metso-ohjelman avulla on Veistolan mukaan kyetty vauhdittamaan vapaaehtoista luonnonsuojelualueiden perustamista. Innostusta on kenties lisännyt se, että maanomistajakunta on monimuotoistunut.
Veistola itse on yksi nykyään yhä useammista kaupungeissa tai taajamissa asuvista maanomistajista, sillä hänellä on Jämsänkoskella oma seitsemän hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualueensa.
”Lain suojalla varmistetaan se, että alueen luonto säilyy myös tuleville sukupolville.”
Naureskelevat vuorineuvokset
Tapani Veistolan mukaan suomalaisten luontosuhde on syventynyt merkittävästi sitten 1960–70-lukujen, jolloin luonnonsuojelun parissa käynnistyi laajempi järjestäytynyt liikehdintä.
”Muistan vielä sen, kun televisio-ohjelmassa naureskelleet vuorineuvokset kyselivät, miksi luontoa pitää suojella. Nykyään luonnonsuojelu on jo valtavirtaa, josta vallitsee kansallinen konsensus.”
Kun koronapandemian rajoitustoimenpiteiden aikana luonnossa liikkuminen ja ulkoilu lisääntyivät, suomalaisten kiinnostus omaa lähiluontoaan kohtaan kasvoi merkittävästi.
”Sekä yhteiskuntamme että yksittäiset suomalaiset ymmärtävät nykyään yhä paremmin luonnon terveys- ja virkistysvaikutukset”, Veistola sanoo.
Kansainvälisissä vertailuissa Suomi sijoittuu muiden Pohjoismaiden tavoin ympäristöpolitiikassa aivan kärkisijoille. Suomen valtio tekee jatkuvasti uusia suojelustrategioita, ja esimerkiksi nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu sadan miljoonan euron rahoitus luonnonsuojelun toimenpiteisiin.
”Yritykset ovat laatineet omia ilmasto- ja monimuotoisuusohjelmiaan. Niille kestävä rahoitus on imagon ja brändin rakentamista. Myös suuret rahoittajat vaativat nykyään ympäristövastuuta.”
Tunturilajit turvaan
Tapani Veistolan mielestä Suomessa ei silti ymmärretä, miten pitkälle luontokato on maassamme edennyt. Esimerkkinä hän mainitsee tunturit ja niiden lajiston, jotka ovat kaikkein uhatuimpia luontotyyppejämme.
”Ilmastonmuutoksen edetessä pohjoiset lajit joutuvat nousemaan yhä pohjoisemmaksi, jolloin vaarana on, että menetämme tuntureiden alkuperäistä lajistoa.”
Suomen Lappi on tunturiluonnon viimeisiä turvapaikkoja. Veistola toivoo, että tunturilajistolle kehitettäisiin turvasatama ilmastonmuutoksen kuumimpien hetkien varalle.
Hän muistuttaa, että ratkaisuja luontokadon pysäyttämiseksi on jo olemassa.
”Asumisen, liikenteen ja viherrakentamisen pyhä kolminaisuus muodostavat ekologisen verkoston. Kun toimia tehdään kaikilla sektoreilla samaan aikaan, viilennetään alueita ja vähennetään melua ja pölyä. Jos ekologista verkostoa ei hoideta, ajan myötä hulavedet, karhut ja hirvet tulevat pihoille.”
Sekasyöjän rajoite
Myös keinot ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi ovat Tapani Veistolan mukaan tiedossa.
Veistola sanoo luottavansa fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa uusiutuvilla energianlähteillä ja ekotehokkuuden ja energian säästämisen kehittämisessä taloustieteilijöihin ja insinööreihin.
”Vihreä teknologia on jo Suomelle vientituote, ja sen maailmanlaajuinen kysyntä kasvaa jatkuvasti. Vihreään teknologiaan siirtymisen investointiviive edellyttää kuitenkin päättäjiltä kauaskatseisuutta.”
Eläinperäisessä ruoantuotannossa kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti suuremmat kuin kasvipohjaisessa ruoantuotannossa. Veistola on pannut merkille hieman ihmetellen, mutta sitäkin tyytyväisempänä, miten kasvisruoan suosio on viime vuosina lisääntynyt.
”Kohtuulliseen lihansyöntiin palaaminen on iso ilmastokysymys. Pohjoismailla olisi edellytykset elättää itsensä tuottamallaan kasvisruoalla, ja siitä jäisi vähän jopa yli.”
Tapani Veistola itse on sekasyöjä, jolle maistuu kasvisruoan lisäksi kala ja luonnonmukaisesti tuotettu liha.
”Lihansyönnillä on myös terveydellinen rajoite. Liiasta lihansyönnistä minua rangaistaan kihdillä.”
Kulttuurista viivettä
Tapani Veistola jatkaa toivon tarinoiden listaa Suomen nykyisellä kalastuspolitiikalla.
”Vuoden 2014 uudistuksella saatiin ylikalastus kuriin, ja Itämeren lohen ja useiden muiden lajien kannat ovat kasvaneet. Kalastuksemme on nyt kestävällä pohjalla.”
Sen sijaan maatalouspolitiikkamme vaatisi piiriagrologin ja maatalousneuvojan pojan mukaan pikaista remonttia. Veistolan mielestä tuotantolähtöisestä maataloudesta pitäisi siirtyä kysyntälähtöiseen maatalouteen, sillä vaatimukset ovat muuttuneet.
Tapani Veistola sanoo, ettei nykyistä maataloustukijärjestelmää pidä romuttaa, mutta sitä pitäisi suunnata entistä enemmän luonnonmukaiseen tuotantoon, jolloin myös maataloudessa käytettyjen, ympäristöä kuormittavien tuontilannoitteiden kasvinsuojeluaineiden käyttö vähenisi.
”Maa- ja metsätalousministeriö on valtioneuvoston museo-osasto, joka luo kulttuurista viivettä. Maatalouspolitiikan uudistamiseen tarvitaan dynaamisuutta sen sijaan, että asiasta vastaava ministeriö toimii jarruna väistämättömälle kehitykselle.”
Toivoa on
Suomen Luonnonsuojeluliitossa on kaikkiaan noin 30 000 jäsentä. Viime vuoden aikana jäsenmäärä kasvoi liki tuhannella, mikä osoittaa Veistolan mukaan ihmisten yhä kasvavaa kiinnostusta luontoa ja luonnonsuojelua kohtaan.
Lähiluonnossa havaittujen muutosten takia otetaan yhä useammin myös yhteyttä Suomen Luonnonsuojeluliittoon.
Tapani Veistola neuvoo luonnontilasta välittäviä kanavoimaan huolensa toimintaa luonnon puolesta.
Hän kuvailee koko luonnonsuojeluliikettä yhteiskunnan varaventtiiliksi, minkä kautta on pystytty korjaamaan järjestelmän epäkohtia. Luonnonsuojelutoimista on pidemmän päälle ollut myös taloudellista hyötyä.
Veistola sanoo, että maailma muuttuu, jos sitä muutetaan.
”Ihminen on hyvin kekseliäs. Toivottomuuteen ei ole aihetta, vaan toivon tarinat jatkuvat.”