Maria Ylipää: ”Jos mieheni leikkaa parran, en tiedä, miten suhteellemme käy”

Jaa kaverilleTilaa Seura
maria ylipää
Maria Ylipää on muuttanut Tukholmaan ja iloitsee siitä, että siellä on niin paljon parrakkaita miehiä. © Paula Kukkonen/Otavamedia
Näyttelijä Maria Ylipää hullaantuu parrakkaista miehistä. Hän haaveilee myös kolmannesta lapsesta.

Tunnustan vapauden tarkoittavan minulle sitä, että jokainen ihminen saa olla sellainen kuin on. Olipa kyse sitten vaikkapa seksuaalisesta suuntautuneisuudesta tai uskonnosta. Tässä poliittisessa tilanteessa vapaus tarkoittaa minulle etenkin sananvapautta. Sitä, että ihminen on vapaa elämään, ajattelemaan ja ilmaisemaan itseään. Minua on aina rohkaistu olemaan oma itseni.

Olen hyvin utelias ihminen ja kiinnostun helposti erilaisista jutuista. Myös näyttelijänä olen utelias.

 

Tunnustan olevani huolissani keski-ikäisten naisnäyttelijöiden työtilanteesta, sillä viisikymppisille naisille ei hirveästi kirjoiteta rooleja. En ymmärrä, miksi heidän elämänkokemustaan ei pidetä kiinnostavana. Keski-ikäisen naisen elämähän on kaikessa viisaudessaan huikea aarreaitta! Suomessa on paljon hyviä naisnäyttelijöitä, jotka olisivat valmiina töihin.

Muutenkin naisroolit ovat aika usein kapeita ja stereotyyppisiä, vaikka oikeasti naisen elämä on paljon monimuotoisempaa. Ollaan vapaita -elokuvassa sain onneksi esittää itsenäistä naista, jota koettelee kolmenkympin kriisi. Oli virkistävää, ettei keskiössä ollutkaan mies ja hänen näkökulmansa.

 

Ennustan, että kuuden vuoden päästä minulla on yksi lapsi lisää. Tällä hetkellä minulla on mieheni Matti Pentikäisen kanssa kaksi lasta, mutta haluan niitä ehdottomasti lisää.

 

Ennustan, että tulen tekemään enemmän myös fyysistä teatteria. Iän myötä olen huomannut, että palautuminen on hitaampaa kuin ennen.

Tanssiminen on ollut minulle koko ikäni rakkain liikuntamuoto, mutta nykyään kuntoilen aina sen mukaan, mikä kropassa tuntuu hyvältä ja mihin on arjessa mahdollisuus. Olen aina ollut intervalli-liikkuja. En pidä juoksemisesta, mutta reipas kävely luonnossa sopii kyllä.

Olen myös ahkera arkiliikkuja ja pyöräilen usein töihin. Tykkään pistää kroppani likoon, olipa kyse lapsista, liikunnasta tai teatterista. On kiva ajatella, että tämä kroppa on ollut käytössä.

 

Tunnustan, että minua raivostuttaa monikulttuurisuuteen liittyvä negatiivinen ilmapiiri, jota ilmenee sekä Ruotsissa että Suomessa. Ruotsissa suurin osa ottaa kyllä maahanmuuttajat lämpimästi vastaan, ja esimerkiksi palvelu on usein ystävällistä.

Ymmärrän toki, että integroituminen on hankalaa ja vaatii paljon aikaa. Olen itsekin mamu, sillä muutin perheeni kanssa Ruotsiin vuosi sitten. Olen kuitenkin huomannut saavani ihan erilaista kohtelua esimerkiksi virastoissa kuin minua kauempaa tulleet maahanmuuttajat.

Olen päässyt asioimaan heitä nopeammin, kun olen kertonut olevani Suomesta. Kristina från Duvemålaa esittäessä olen koko ajan maahanmuuttoteeman äärellä.

Kun viime keväänä esitimme sitä Göteborgissa, tapahtumat näyttämöllä sivusivat tilannetta Välimerellä. Välimeren venepakolaistilanne on järkyttävä, ja toivoisin jokaisen yrittävän asettua heidän asemaansa. Jokainen pakolainen taistelee elämänsä puolesta.

Kristinan roolin myötä olen itse yrittänyt asettua niiden ihmisten asemaan, jotka joutuvat jättämään kotinsa. Ihmisten pitäisi välttää turhaa väittelyä ja negatiivisen ilmapiirin luomista. Sen sijaan energia pitäisi suunnata tekoihin, joilla autetaan pakolaisia integroitumaan uuteen kotimaahansa.

 

Tunnustan, että hullaannun parrakkaista miehistä! Miehelläni Matilla on parta ja jos se joku päivä lähtee, en tiedä, miten meidän suhteemme käy. Tämänhetkinen asuinpaikkamme Tukholma on parrakkaitten miesten luvattu maa. Olen viihtynyt kaupungissa siis oikein hyvin.

 

Ennustan, että syntymäkaupunkini Ylöjärvi kasvaa ja pitää pintansa suurempien kaupunkien rinnalla. Siitä on aikaa, kun olen käynyt Ylöjärvellä viimeksi. Kotini on aina ollut siellä, missä perheeni ja muut lähimmäiseni ovat.

Haluan ajatella, että olen tietyllä tapaa maailmankansalainen, vaikka olenkin ennen Ruotsiin muuttoa asunut vain Suomessa. Rakastan kuitenkin muita kulttuureja ja tunnen oloni kotoisaksi maissa, joissa ihmiset ottavat toisiinsa helposti kontaktia ja ovat avoimia.

 

Ennustan, että nykymusiikki imaisee minut tulevaisuudessa yhä enemmän mukaansa. Olen laulanut erityylistä musiikkia ja paljon musikaalimusiikkia työn puolesta.

Kotona kuuntelen mielelläni muun muassa jazzia, klassista, maailmanmusiikkia, poppia: monipuolisesti laadukasta musiikkia. Yritän kasvattaa lapsistanikin moniruokaisia musiikin käyttäjiä.

Rytmi on kuitenkin sellainen hieno elementti, jonka koukkuun jään niin laulaessa kuin tanssiessa.

X