Laulaja Marion Rung paljastaa: ”Ikä on kirkastanut kykyäni aavistaa asioita”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Marion Rung
Marion Rungista on tärkeää, mitä ajattelee aamulla, koska ajatukset leimaavat alkavaa päivää. ”Ihminen luo elämänsä omilla ajatuksillansa. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä mielessä liikkuu.”
Laulaja Marion Rung sai vuosia kestäneestä psykoterapiasta työkalut arjen kriiseihin. Myös elämänkokemus on tehnyt hänelle hyvää. Voimistuneen intuition avulla Marion on valinnut elämänkumppaninkin.

Kannattaa elää jokainen hetki, sillä seuraavasta ei ole tietoa. Tämä on laulaja Marion Rungin, 75, elämänohje.

”Keskityn elämään ja eteenpäin menemiseen, en murehtimaan menneitä. Minulla on aina jotain mukavaa suunnitteilla, jota haluan seuraavaksi tehdä tai saada aikaan.”

Tällä hetkellä mukavat suunnitelmat liittyvät pääasiassa laulajan 60-vuotisen uran juhlakiertueeseen, joka alkaa syyskuussa Tampere-talosta.

Suunnitelmissa on myös uuden terassikokonaisuuden rakennuttaminen kodin pihapiiriin.

Työsuunnitelmien lisäksi virtaa antavat lapsenlapset ja 22 vuotta nuorempi aviopuoliso Kalle Munck, joka toimii vaimonsa managerina.

Aina Marionin elämä ei ole ollut yhtä onnellista.

”Kun aloitin terapian, koin olevani mustassa pussissa. Vähitellen jätesäkin suulta alkoi kajastaa valoa.”

”Kun aloitin terapian, koin olevani mustassa pussissa”

1990-luvulla Marion voi huonosti. Hän hakeutui analyyttiseen psykoterapiaan. Takana oli avioero hänen tyttärensä Ninan isästä.

Marionin psykologinaapuri vinkkasi Marionille, että psykoterapiasta voisi olla apua.

”Olen entiselle naapurilleni kiitollinen. En olisi ehkä itse tajunnut hakea apua. Olin tottunut ajattelemaan, että on pärjättävä yksin.”

Marion aloitti viiden vuoden mittaisen terapiaprosessin. Hän kävi terapeutin vastaanotolla pari ensimmäistä vuotta kaksi kertaa viikossa ja loppuaikoina kerran viikossa.

Aluksi terapia tuntui Marionista hämmentävältä. Terapeutti ei jakanut neuvoja, vaan istui pääasiassa vaiti ja nyökytteli. Hiljalleen, kun Marion sai puhuttua itsestään asioita ulos, hänen vointinsa alkoi kohentua.

”Kun aloitin terapian, koin olevani mustassa pussissa. Vähitellen jätesäkin suulta alkoi kajastaa valoa.”

Omien pelkojen ja mörköjen sanoittaminen ei ollut helppoa. Välillä terapia turhautti ja tuntui junnaavan paikoillaan. Marion halusi kuitenkin saattaa prosessiin loppuun asti.

”Minulle oli tärkeää, että vierelläni oli ihminen, johon pystyin luottamaan sataprosenttisesti. Tiesin, että puhumani asiat jäivät terapiahuoneen seinien sisälle.”

”Terapia antoi minulle rohkeutta asettaa rajat”

Nyt Marion on tyytyväinen, että hakeutui terapiaan ja kohtasi itsensä syvällisemmin kuin koskaan aikaisemmin.

”Terapia ei ihan mullistanut maailmaani, mutta antoi loistavat työkalut arkeen. Nykyään jos kohtaan kriisin tai ongelman, osaan analysoida sen itse ilman terapeutin apua. Sehän juuri terapian idea onkin.”

Marion sai terapiasta yhden opin ylitse muiden.

”Terapia antoi minulle rohkeutta asettaa rajat.”

Kiltin tytön syndroomasta kärsinyt Marion oli ollut taipuvainen miellyttämään muita. Omat tarpeet jäivät helposti syrjään. Terapiassa hän oppi, mitä on terve itsekkyys.

”Rakensin itseni uudelleen terapian aikana. Sain siellä varmuuden siitä, että toinen ihminen ei pysty enää kaatamaan minua. Pääsin eroon liiallisesta kiltteydestä ja aloin seistä tukevasti omilla jaloillani.”

Terapia auttoi Marionia myös suhtautumaan tietoisen positiivisesti elämään. Kun omaa ajattelua rukkaa myönteisemmäksi, elämänlaatu paranee. Marionin mukaan erityisen tärkeää on se, minkälaisia ajatuksia ajattelee aamulla. Ne kun leimaavat koko alkavaa päivää.

”Ihminen luo elämänsä ja tulevaisuutensa omilla ajatuksillansa. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, mitä mielessä liikkuu.”

Lue myös: Marion Rung puntaroi uransa käännekohtia – Kiltin tytön syndrooma hellitti vasta terapiassa: ”Minä olen minä, tärkeä ja kelpaan tällaisena”

”Sattumia on vain sopassa”

Terapiasta saaduista työkaluista oli apua silloinkin, kun Marionin elämänkumppani ja kihlattu Tapani Jaakkola menehtyi sairauteen vuonna 2006. Menetyksen hetkellä Marionia lohdutti myös hänen elämänkatsomuksensa.

”Uskon jälleensyntymiseen. En voi kuvitellakaan, että elämä päättyisi kuolemaan.”

Marion uskoo, että palaamme tänne kerta toisensa jälkeen oppimaan elämästä: toisten huomioon ottamisesta ja rakkaudesta.

”Tarkoitus on kai se, että meistä kasvaisi mahdollisimman hyviä ihmisiä. Sielun kiertokulku päättyy, kun koulu on suoritettu loppuun.”

Marion näkee korona-ajassa vaikeuksien lisäksi myös paljon hyvää. Hän uskoo, että pysähtymistä vaatinut pandemiavuosi on saanut ihmiset miettimään, mikä elämässä on tärkeää ja näkemään asioita laajemmasta perspektiivistä. Korona on osoittanut, että olemme kaikki samassa veneessä.

Kulkutaudit ja luonnonmullistukset eivät horjuta Marionin uskoa kohtaloon. Hän ajattelee, että kaikki asiat tapahtuvat tarkoituksesta.

”Sattumia on vain sopassa. Myös ihmiset, joita kohtaamme, tulevat elämäämme tarkoituksesta. Jokainen lyhytkin kohtaaminen opettaa jotain.”

Marion kiinnostui henkisistä asioista ja uskon kysymyksistä jo 70-luvulla. Edelleen hän lukee paljon alan kirjallisuutta ja keskustelee aihepiiristä joidenkin ystäviensä kanssa.

Marionilla on muutamia kokemuksia, joissa hän on aistinut edesmenneen läheisen läsnäolon. Hän hyväksyy asian, mutta ei halua spekuloida sillä sen enempää.

”Haluan pitää jalat maan pinnalla henkisyydessä ja niin sanotusti maadoittaa itseni. Muutoin lähden helposti liitelemään liian korkealle ajatustensa kanssa. Sen olen iän myötä oppinut.”

”Tärkeintä on kuitenkin elämä tässä ja nyt, eikä se, mitä meille mahdollisesti tapahtuu kuoleman jälkeen.”

Ennen kaikkea henkisyys ja usko sielun kiertokulkuun tuovat Marionille lohtua.

”Tuntuu hyvältä ajatella, että elämä jatkuu kuoleman jälkeen tavalla tai toisella.”

Marion ei ole tiukkapipo. ”Minussa on paljon samaa kuin mummossani. Asiat eivät ole niin nokonuukia.” © Jonne Räsänen

Marion ei ole tiukkapipo. ”Minussa on paljon samaa kuin mummossani. Asiat eivät ole niin nokonuukia.” © Jonne Räsänen

Rakkaita juuria

Tärkeintä elämässä Marionille ovat perhe ja ystävät. Koronavuonna hän vietti kuukausia pelkästään aviopuolisonsa Kallen kanssa. Onneksi videopuhelut mahdollistivat yhteydenpidon muihin läheisiin. Marionilla on kaksi lastenlasta, joista nuorempaa hän näki aluksi vain etänä ruudusta.

Marion rakastaa pitkiä maailmanparannushetkiä läheistensä kera.

”Vaikka ura on minulle tärkeä, se on tullut arvoasteikossani aina kakkosena. Lähimmät ihmiseni ovat minulle kaikki kaikessa. Työelämässä voi tapahtua nousuja ja laskuja, mutta luotan siihen, että rakkaat seisovat aina rinnallani.”

Myös juutalaiset juuret ovat Mariniolle merkityksellisiä. Hän kasvoi juutalaisessa perheessä ja kävi juutalaisen koulun. Juutalaiset laulut, jotka hän oppi pikkutyttönä, ovat hänen sydämensä säveliä. Lapsuuden parhaat muistot liittyvät juutalaisiin juhlapyhiin.

”Kokoonnuimme ruokailemaan suuren pöydän ääreen. Kaikki puhuivat italialaisittain toistensa päälle, ja tunnelma oli lämmin. Niitä hetkiä kaipaan toisinaan.”

Nykyään Marionin kodissa vietetään sekä juutalaisia että kristittyjä juhlapyhiä. Kalle on hyväksynyt Marionin juutalaiset tavat ja Marion Kallen perinteet.

Avarakatseisuus on kiinteä osa Marionin maailmankatsomusta.

”Jokainen saa uskoa, mihin haluaa. Kaikki on sallittua, kunhan ei tee toisille pahaa. Pidän tärkeänä sitä, että jokainen saa muodostaa itse maailmankatsomuksensa. Tyrkyttäminen ja käännyttäminen ovat vastenmielisiä.”

Samaa avoimuutta Marion on noudattanut tyttärensä Ninan kasvattamisessa. Nykyään hän on avarakatseinen isoäiti kahdelle lapsenlapselleen.

Juutalaisuus on Marionille ennen kaikkea verenperintönä tuleva yhteys ja kuuluminen johonkin suurempaan.

”En ole voinut juuri käydä synagogassa työnikään vuoksi tai olla muutoin aktiivinen seurakunnassa. Juutalaisuus on kuitenkin minulle lämmin läikähdys sydämessäni ja aina mukanani.”

Intuitiota

Ehdottomuus ja mustavalkoisuus eivät kuulu Marionin elämään muillakaan osa-alueilla. Hänen mielestään kultainen keskitie on usein parasta, olipa kyse sitten ruokavaliosta, liikunnasta tai ihmissuhteista.

”Elämä on nyt helpompaa, kun osaan sopivasti luovia. On olemassa monia asioita, joista ei voi sanoa, ovatko ne ehdottomasti oikein vai väärin. Tiukkapipoisena on vaikeaa itsensä ja muiden kanssa.”

Marion kuvailee itseään boheemiksi taiteilijasieluksi, jolla on kuitenkin arki napakasti hallussa. Asiat hoidetaan ajallaan ja koti pysyy siistinä. Hän samaistuu äidinäitiinsä, joka tuli Marionia kerran vastaan kadulla punaiset läikät poskillaan. Isoäiti oli unohtanut levittää poskipunansa. Kun kouluikäinen Marion huomautti asiasta, isoäiti puhkesi hersyvään nauruun.

”Minussa on paljon samaa kuin mummossani. Asiat eivät ole niin nokonuukia.”

Suvun perintönä Marion on saanut myös herkkyyden.

”Olen intuitiivinen ihminen. Kykyni aavistaa asioita etukäteen on vain kirkastunut iän myötä.”

”Jos jokin asia alkaa tuntua vaikealta, se jää usein tekemättä. Näin on sitten ilmeisesti ollut tarkoitus.”

Marion tunnistaa intuitionsa avulla sellaiset asiat, joihin hän haluaa lähteä mukaan ja ne ihmiset, joiden kanssa hän viihtyy.

”Nykyään olen tarkka siitä, minkälaisia ihmisiä haluan elämääni. Aistin niin voimakkaasti energiat ympärilläni, etten halua viettää aikaa negatiivisesti ajattelevien ihmisten seurassa.”

Herkän intuitionsa avulla Marion löysi myös rakkauden.

”Minulle oli nopeasti selvää, että sovimme Kallen kanssa yhteen.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/21.

Lue myös: Laulajalegendat Marion Rung ja Matti ”Fredi” Siitonen iloitsevat isovanhemmuudesta: ”Lapsenlapsi toi elämään uuden ulottuvuuden”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X