Marion Rung, 74, puntaroi uransa käännekohtia – Kiltin tytön syndrooma hellitti vasta terapiassa: ”Minä olen minä, tärkeä ja kelpaan tällaisena”
”Terapiassa opin sanomaan ’ei’. Jälkikäteen olen huomannut, että sinisilmäisyyttäni käytettiin hyväksi myös rahallisesti”, laulaja Marion Rung summaa uraansa.
Koronarajoitusten tultua voimaan laulaja Marion Rung on ollut eristyksessä kotonaan. ”Elämäni muuttui totaalisesti. Työt loppuivat kuin seinään, ja syksykin on epävarma. Me freelancerit olemme väliinputoajia. Emme saa korvausta mistään.” Kuva: Tommi Tuomi/Otavamedia
Aika pimeydessä tuntui ikuisuudelta. Kun Marion Rung oli neljävuotias, lastenhoitaja lukitsi hänet tuntikausiksi pimeään vessaan. Avunhuutoihin ei vastattu. Vasta kun vanhemmat tulivat kotiin, Marion vapautettiin.
Tapauksen jälkeen lastenhoitaja sai lähteä, mutta Marioniin kokemus jätti syvät jäljet. Hän ei koskaan saanut tietää, mitä oli tehnyt. Hänestä oli aina tuntunut, että lastenhoitaja piti nuoremmasta siskosta enemmän kuin hänestä.
”Olen aina ollut liian kiltti. Silloinkin ajattelin, että olen itse tehnyt jotain väärin. Olin epävarma ja ujo jo lapsena, enkä uskaltanut sanoa omia mielipiteitäni”, Marion Rung pohtii nyt.
Marion pääsi kiltin tytön syndroomastaan eroon vasta 1990-luvulla, kun hän kävi viisi vuotta terapiassa.
Marion sai musiikin äidinmaidossa
Marion Rung kasvoi kolmilapsisen perheen esikoisena Helsingissä. Suomenruotsalainen perhe oli juutalainen, mutta he elivät hyvin tavallista suomalaista elämää. Vanhemmat kävivät töissä ja arvostivat rehellisyyttä ja nöyryyttä, arvoja, joita Marion noudattaa yhä.
Kilttinä tyttönä Marion koki velvollisuudekseen tehdä kaiken juuri niin kuin vanhemmat vaativat. Hän halusi olla mieliksi.
Musiikin hän sai äidinmaidossa: Marionin äiti lauloi ja esiintyi veljensä orkesterissa. Marion soitti pianoa ja alkoi käydä laulutunneilla 15-vuotiaana.
Laulajan ura ei ollut koskaan Marionin haaveammatti, vaan hän halusi kampaajaksi.
”Olin hyvin ujo ja sisäänpäin kääntynyt, enkä voinut kuvitellakaan, että koskaan esiintyisin ison yleisön edessä. En vieläkään käsitä, mistä olen saanut voimaa lavalle nousemiseen.”
Laulunopettajan ehdotuksesta hän osallistui 15-vuotiaana iskelmämusiikin SM-kisoihin esittäen siellä ikivihreitä hittejä, joista toinen oli Cheek to Cheek. Marion tuli toiseksi ja sai levytyssopimuksen Musiikki-Fazerin kanssa. Syntyivät hitit Pieni rahastajatyttö ja Birgitte Bardot.
Marion oli lopettanut koulun 15-vuotiaana, ja oli kampaajaoppilaana helsinkiläisessä pienessä kampaamossa, kun kampaamon puhelin soi. Ylen musiikkipäällikkö Aarno Walli pyysi häntä Suomen Euroviisukarsintaan vuonna 1961.
Tipi-tii vie Euroviisuihin
Lopullisesti ura lähti lentoon Euroviisuista vuonna 1962. Viisut järjestettiin Luxemburgissa kodikkaassa konserttisalissa, ja nuori Suomen-edustaja sai nousta lavalle ensimmäisenä. Marion muistaa olleensa hyvin hermostunut ennen esiintymistään.
Viisukappalettaan Tipi-tii Marion Rung harjoitteli kotona perheen keittiössä, jossa oli kelanauhuri. Äiti seurasi esitystä ja antoi neuvoja, ja hän oli Marionin mukana myös viisuissa.
”En muista enää äidin ohjeita, mutta voin kuvitella, että hän on kehottanut tekemään niin kuin sovittiin. Kun katson esitystä tänä päivänä, muistan tarkalleen, kuinka opettelin kappaletta.”
Marion sijoittui jaetulle seitsemännelle sijalle, ja kotimaassa suosio kasvoi. Marion alkoi täyttää ihailijakortteja ja häntä pyydettiin myös tv-ohjelmiin. Viisujen jälkeen Marion alkoi keikkailla solistina Wille Katzin orkesterin kanssa.
Motto: Älä koskaan anna periksi.
Kun keikkoja alkoi tulla, Marionin piti valita kampaajaunelmansa ja laulajan uran välillä. Hän sanoi vanhemmilleen kokeilevansa jonkin aikaa laulamista, mutta vielä tuolloinkin ajatus itsensä elättämisestä laulamalla tuntui kaukaiselta.
Äiti oli mukana tv-ohjelmien kuvauksissa ja asui Marionin kanssa myös Tukholmassa, kun tämä oli kiinnitetty Hamburger Börsin ravintolashow’hun esiintyjäksi.
”Olin niin nuori, pumpulissa kasvanut tyttö. Oli hirveän tärkeää, että äiti oli mukana. Hän antoi minulle buustia ja kannusti henkisesti.”
Marion Rung jännitti Euroviisu-debyttiään valtavasti. Kuvassa hän on matkalla viisukaupunki Luxemburgiin maaliskuussa 1962. Kuva: LEHTIKUVA / ERKKI LAITILA
Tom tom tom toi kuudennen sijan
Esiintyessään Euroviisuissa toista kertaa vuonna 1973 Marion Rung oli ehtinyt luoda uraa laulajana jo yli kymmenen vuotta. Viisuista oli tullut iso tapahtuma, jota lähti Suomestakin seuraamaan valtava määrä toimittajia ja valokuvaajia.
Vielä kymmenen vuotta sitten Marionin taivalta oli ollut taltioimassa paikan päällä vain muutama toimittaja.
”Viisut olivat muuttuneet, ja ennen kaikkea minä olin muuttunut. Olin tehnyt tätä työtä jo kymmenen vuotta ja tiesin, mihin olin menossa. Ensimmäiset viisut olivat kuin joku leikki, mutta nyt esiintyminen siellä oli vakava paikka ja tein valtavasti töitä sen eteen.”
Tom tom tom toi kuudennen sijan, joka oli ennen Lordin viisuvoittoa vuonna 2006 vuosikymmeniä Suomen paras sijoitus Euroviisuissa.
Viisut ovat yhä Marionin sydäntä lähellä, ja hän seurasi myös tämän vuoden UMK:ta. Valitettavasti voittaja Aksel Kankaanranta ei pääse edustamaan Suomea, sillä koronaepidemian takia Euroviisut peruttiin.
”Euroviisut ovat muuttuneet valtavasti minun ajoistani. Siellä ei ole enää livebändiä, se on enemmän happening kuin laulukilpailu. Pidin enemmän entisistä ajoista, kun orkesteri toi juhlavuutta. Olen hyvin pahoillani, ettei Aksel pääse edustamaan. Hän oli hyvä valinta, erittäin hyvä laulaja, persoonallinen ääni ja hyvä biisi. Hän on kuitenkin nuori ja ehtii vielä.”
Euroviisu-karsintavoiton jälkeen Marion Rung alettiin tunnistaa kadulla. Pian työt kampaamossa jäivät. Kuva on otettu helmikuussa 1962. Kuva: LEHTIKUVA / REIJO KOSKINEN
Äidiksi 37-vuotiaana
Marionista tuli äiti 37-vuotiaana, kun hän sai ainoan lapsensa, nyt 37-vuotiaan Nina-tyttärensä vuonna 1982. Ensimmäiset kuukaudet äitinä olivat täynnä epävarmuutta ja huolta. Marion soitti synnytyslaitokselta kotiuduttuaan ensimmäisellä viikolla joka päivä sairaalaan kysyäkseen neuvoja.
”Alku oli raskasta ja vaikeaa, mutta pikku hiljaa siihen tottui ja itsellekin tuli varmuutta. Olin ensimmäiset vuodet puolikuollut ja nukuin huonosti. Olin kertakaikkisen loppu, mutta lapsi oli niin ihana, että jaksoin rakkaudesta lapseen. Tyttäreni on parasta, mitä elämässäni on.”
Kun Nina oli kahdeksan kuukautta, Marionia pyydettiin jälleen mukaan Suomen Euroviisu-karsintoihin.Hän ei kuitenkaan kokenut olevansa vielä valmis estradeille, vaan oli kotona siihen asti, kun lapsi oli 1,5-vuotias. Ennen äitiyttä Marionilla oli takanaan yli 20 vuotta laulajana, joten hän nautti kotona olosta.
Paluu keikoille tapahtui hiljalleen. Marion Rung teki keikkoja silloin tällöin, ja usein Nina oli äitinsä mukana esiintymisreissuilla.
Marion Rung voitti Sopotin laulukilpailun jo toisen kerran vuonna 1980. Kuva: HEIKKI RISSANEN/SKOY
Yksinhuoltaja haki apua sosiaalitoimistosta
Ravintolashow’t veivät äidin ja tyttären Turkuun, ja sikäläiset tuttavat pitivät huolta Ninasta keikan ajan. Kun tyttö meni kouluun, Marion vei hänet hoitoon naapuriin keikkareissujen ajaksi. Myös Marionin äiti oli tukena lapsen kasvattamisessa.
Avioliitto Ninan isän kanssa päättyi, kun Nina oli parin vuoden ikäinen. 1990-luvun lama vaikutti myös musiikkialaan, ja Marionin keikat loppuivat kuin seinään. Yksinhuoltajana hän joutui käymään sosiaalitoimistossa elättääkseen itsensä ja tyttärensä.
Onni kuitenkin kääntyi eikä Marion tarvinnutkaan sosiaaliapua, kun Nuo silmät -albumista tuli hitti. Keikkoja alkoi taas tulla.
Vaikeudet ovat yhdistäneet, ja äidistä ja tyttärestä on tullut hyvin läheisiä.
”Kun Nina on ollut maailmalla opiskelemassa, on ollut vähän väljempää. Kun hän sai pienen pojan viime toukokuussa ja minusta tuli mummi, olemme lähentyneet taas enemmän. Olen maailman onnekkain, kun sain lapsenlapsen! Se on ihanaa.”
Isoäitinä Marion iloitsee voivansa ottaa ”kermat päältä”. Äitinä on vastuussa kaikesta, mutta mummina hän voi vain nauttia tyttärenpoikansa kanssa olemisesta.
Pienen Rafael-pojan ensimmäiset syntymäpäivät jäävät väliin, sillä riskiryhmään kuuluvana Marion on ollut erityksessä kotonaan maaliskuusta lähtien koronarajoitusten takia, aviomies Kalle on hoitanut parin kauppaostoksetkin.
Kerran Nina ja Rafael ovat käyneet pihassa leikkimässä, mutta tuolloinkin Marion pysytteli monen metrin päässä.
”Minulla on valtava ikävä tytärtäni ja ihanaa Rafael-poikaa! Whatsapp-yhteys on todella tärkeä. Joka kerta, kun tytär lähettää kuvia hänestä, katson niitä sataan kertaan ja ammennan niistä voimaa. On kauhea ajatus, että emme näe pitkään aikaan.”
Lähes 60 vuotta laulajana työskennellyt Marion Rung odottaa jo pääsyä keikoille. ”Haaveeni ovat yksinkertaisia. Että pysyisin terveenä ja saisin laulaa mahdollisimman pitkään.” Kuva: A. KOLANEN/KUVA-ARKISTO
Managerista aviomies
Marion Rung tunnustaa olevansa parempi esiintyjä, kun yksityiselämä on kunnossa. Esiintyjänä hän haluaa tuoda yleisölle hyvää energiaa. Jos elämä potkii, lavalla on vaikeampaa antaa kaikkensa.
Elämän rankkoihin vaiheisiin hän laskee kaksi avioeroaan sekä avopuolison kuoleman vuonna 2006.
”Kaikki erot ovat olleet kova paikka, ja kuolema on niin lopullista. Avomies meni niin nopeasti. Hän kuoli viidessä viikossa siitä, kun sai tietää syövästä. Se oli sokkihoitoa. Sain kuitenkin kasattua itseni suhteellisen nopeasti. Jotenkin minussa vain jotain voimaa.”
Rakkaus nykyiseen aviomieheen Kalle Munckiin tuli kuin puskista. Ensin Kalle työskenteli Marionin managerina, ja kuin varkain ystävyys syveni rakkaudeksi. Pian Marion eli uusperhe-elämää, sillä Kallen neljästä lapsesta kaksi asui tuolloin vielä kotona.
Häitä juhlittiin vuonna 2011.
”En odottanut rakkautta enkä etsinyt mitään, olen vain yrittänyt elää omaa elämääni. Olihan siinä uusperhe-elämässä sopeutumista. Piti tavallaan poimia muistoista, miten toimia. Sain elää uudelleen lasten lapsuutta ja nuoruutta.”
Apua terapiasta 1990-luvulla
Kaksi eroon päätynyttä avioliittoa ja vaikeat taloudelliset ajat saivat Marionin hakemaan apua terapiasta 1990-luvulla. Hän kävi ystävänsä kehotuksesta analyyttisessa psykoterapiassa viisi vuotta.
Marion Rung kärsi huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta ja oppi luottamaan ihmisiin vasta terapian jälkeen. Hän kokee rakentuneensa terapiassa uudestaan.
”Terapiassa tajusin, että se, millainen olen, ei vaikuta siihen, kuinka suosittu esiintyjä olen. Minä olen minä, tärkeä ja kelpaan tällaisena. En nykyään enää arvota itseäni suosion perusteella. 60 vuoden aikana olen oppinut, että tässä työssä on nousuja, laskuja ja tasaisuutta.”
Nuorena Marion ajatteli aina, että kaikki oli hänen syytään. Vasta terapiassa hän oppi ymmärtämään, että joskus asioita vain tapahtuu. Myös kiltin tytön syndrooma hellitti.
Marion on säästynyt uupumukselta, sillä hän on aina arvostanut yksityiselämäänsä. Kuva: Hugo Sundström/Otavamedia
”Terapiassa opin sanomaan ’ei’. Jälkikäteen olen huomannut, että sinisilmäisyyttäni käytettiin hyväksi myös rahallisesti. Kun on liian kiltti, ihmiset tönivät ja kävelevät päälle, tavallaan ajavat nurkkaan.”
Jälkikäteen olen huomannut, että sinisilmäisyyttäni käytettiin hyväksi myös rahallisesti.
Vaikka elämä on koetellut, Marion on saanut voimaa lapseltaan ja äitiydestä. Myös keskustelut ystävien, sisarusten ja aviomiehen kanssa ovat auttaneet käsittelemään niin suruja kuin ilojakin.
Koronakaranteenin aikana Marion on kaivannut ystäviään, kollegoita ja työtään. Puhelinkeskustelu ei korvaa oikeaa kohtaamista, mutta laulaja on säilyttänyt positiivisen mielen eristyksen keskelläkin.
”Uskon, että kaikki järjestyy. Se on ajatukseni elämässä yleensäkin. Kun tämä joskus päättyy, asiat eivät ole kenelläkään kuin ne joskus olivat. Maailma tulee olemaan aivan erilainen.”
Marion on huomannut, että ihminen kestää paljon. Vaikeinakaan aikoina hän ei koskaan ole ollut valmis luovuttamaan.
”Minusta on aina tuntunut, että selviän mistä vain. Sisälläni on liekki, joka ei sammu koskaan. Vaikka avioerot ovat aina vaikeita ja pysäyttävät kokonaan, jotenkin selkäranka on taas rakentunut uudelleen.”
