Anna-lehti: Mariska kasvoi vahvan yh-äidin kanssa mutta väheksyi aina itseään: ”Lapsen saatuani ymmärsin, että omien tunteiden kanssa on hyvä päästä kosketuksiin”
Laulaja-sanoittaja Mariska kasvoi yksinhuoltajaäitinsä kanssa, kun isä lähti ja perusti toisen perheen. Oman lapsen syntymä sai hänet palaamaan ajatuksissaan lapsuuteen ja sen myötä pehmenemään.
Mariska eli lapsuutensa äitinsä kanssa kahden Helsingin Vallilassa ja Hermannissa. Vanhemmat erosivat, kun hän oli kaksi. Varhaislapsuuden muistikuvat isästä puuttuvat.
”Lapsena idealisoin isää, koska hän ei ollut läsnä”, Mariska eli Anna Maria Rahikainen kertoo Anna-lehdessä.
Mariskan isä perusti toisen perheen, jonka luona tyttö silloin tällöin vieraili. Vierailut eivät ole jääneet mieleen lämpiminä ja rakastavina. Päinvastoin, Mariskan muistoissa ne eivät olleet kauhean kivoja käyntejä.
”Kun sain itse päättää tapaamisista, näin häntä koko ajan harvemmin. Viimeksi tapasimme, kun oli alle kaksikymppinen. Nyt hän on jo kuollut. Voi siis sanoa, ettei häntä minun elämässäni oikeastaan ollut olemassa.”
Äitisuhde: ”Totuin ajattelemaan, etten voi itse koskaan kyetä samaan”
Mariska ja äiti jakoivat yhteisen kodin ja välit olivat lämpimät. Ovat olleet aina. Mariska ihaili äitiään, joka oli vahva, terävä ja itsenäinen.
Äiti kirjoitti työkseen ja toimi itsenäisenä yrittäjänä, mainostoimiston copywriterina. Yrittäjyys on jäänyt Mariskallekin, joka jatkaa äitinsä jalan jäljissä, mutta musiikkibisneksessä. Äidin itsevarmuus ei nuoreen naiseen kuitenkaan tarttunut.
”Hän on intellektuelli, jolla on tosi vahvoja ajatuksia ja mielipiteitä sekä oiva tapa ilmaista niitä. Totuin ajattelemaan, etten voi itse koskaan kyetä samaan, olla niin ylivertainen kuin äiti.”
Mariska omaksui jo nuorena tyttönä ajatuksen, ettei hän ole niin kovin älykäs. Edes myöhempi menestys ja musiikista saatu tunnustus eivät pyyhkineet tunnetta pois. Hän ei uskaltanut puhua ajatuksistaan, koska ajatteli olevansa hidas ja hölmö.
”Ylivertaisen äitini rinnalla tunsin olevani jonkinlainen varjo, aika pienessä roolissa siis.”
Nykyisin laulaja uskaltaa kuitenkin olla avoimempi ja herkempi. Siihen tarvittiin kuitenkin oman lapsuuden ja nuoruuden käsittelemistä.
Prosessin hänessä käynnisti oma lapsi.
Äitiys muovasi itsetuntoa ja itsetuntemusta
Kun Mariska oli 36-vuotias, hänen pitkäksi venähtänyt nuoruutensa katkesi, kun, hän huomasi olevansa raskaana.
Mariska suhtautui lapsen saantiin, kuten kaikkeen muuhunkin elämässään. Elämä antaa mitä antaa, ja asiat tapahtuvat niin kuin niiden tulee tapahtua. Ei elämältä tarvitse odottaa mitään. Ei elämä ole ihmiselle mitään velkaa.
Tunne oli sekä mieletön että täysin luonnollinen. Lapsen saaminen johdatti kuitenkin ajattelemaan omaa nuoruuttaan ja lapsuuttaan.
Mariska oli jo lapsena oppinut torjumaan kielteiset tunteet ja väistämään ongelmia. Samasta ilmiöstä on hänen mukaansa kyse, kun ihmiset uhkapelaavat, käyttävät päihteitä tai harrastavat irtoseksiä.
Se on herkkyyden peittämistä, josta Mariska pyristelee nyt itse irti.
”Tunnen, että olen kasvattanut kuorta ja layereita skidistä lähtien siihen saakka, kunnes itse sain lapsen. Lapsen saatuani ymmärsin, että omien tunteiden kanssa on hyvä päästä kosketuksiin. Sen jälkeen on alkanut kerrosten purkaminen”, Mariska kertoo Annassa.
Lue koko juttu Anna-lehden numerosta 46/2020! Siinä Mariska kertoo, millainen hänen tyttärensä suhde on isäänsä ja miten hänen suhde äitiinsä on muuttunut lapsen saannin myötä. Entä miksi Mariskalla ei ole televisiota ja miksi hän tarttuu kovimpiin hittibiiseihinsä nyt itse, kun hän aiemmin kirjoitti niitä muille?
Lue lisää Annasta!