Marja Hintikka vaalii surffiasennetta suorittamisen sijaan: ”Yritän nähdä kaiken keskellä hyvää – enkä jää kiinni muka pielessä oleviin pikkuasioihin”

Juontaja Marja Hintikka yritti pitkään olla supernainen, joka saa elämän kulkemaan suunnitellusti sekunnin tarkkuudella. Nykyään hän ottaa rennommin, eikä takerru pikkuasioihin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jos koko ajan tavoittelee täydellisyyttä, jää elämän hienous huomaamatta. "Silloin keskittyy epäolennaisuuksiin. Juhlissa näkee vain ryppyiset pöytäliinat ja unohtaa nauttia keskusteluista ihmisten kanssa."

Juontaja Marja Hintikka yritti pitkään olla supernainen, joka saa elämän kulkemaan suunnitellusti sekunnin tarkkuudella. Nykyään hän ottaa rennommin, eikä takerru pikkuasioihin.
(Päivitetty: )
Teksti: Pirjo Kemppinen

Aivan kuin Terminator-elokuvien Sarah Connor. Kaikesta selviävä. Sellainen Marja Hintikka päätti olla kohdatessaan siihenastisen elämänsä pahimmat kriisit vuoden 2003 aikana.

Isä oli sairastunut vakavasti. Marja oli irtisanoutunut vakituisesta työstään mainostoimistossa. Hänellä oli uusi pesti YleX-radiokanavalla, mutta vain kuukauden mittaisena. Hän oli ostanut ensimmäisen oman asuntonsa, jonka remontti oli mennyt pieleen. Seurustelusuhdekin oli kariutunut.

”Olisin romahtanut, jos olisin jäänyt miettimään, mikä kaikki elämässäni on mullin mallin. Oli tarvottava eteenpäin ja otettava kiinni jostain.”

Marja tarttui kaksin käsin työhön. Siitä tuli elämäntapa.

”Minulla ei ollut mitään sordiinoa. Olin työhullu.”

Se myös vei eteenpäin. Kuukauden sopimus jatkui entistä mielenkiintoisemmilla tehtävillä, joissa hän sai toteuttaa ammatillisia unelmiaan. Radiosta tie vei televisioon.

Työssä hän tapasi tulevan aviopuolisonkin, juontaja Ilkka ”Ile” Uusivuoren.

Kun perheeseen syntyivät nyt 5-, 3- ja 1-vuotiaat lapset, puurtamiselle oli pakko piirtää rajat. Onnistuiko hän karistamaan supernaisen viitan?

Lutviutumiseen luottamista

Lasten myötä Marjan ihanteet muuttuivat.

”Nykyään ihanteeni on surffiasenne eikä suorittaminen.”

Mitä tarkoittaa surffiasenne? Ainakin sitä, että luottaa asioiden hoituvan.

Se ei ole helppoa.

Kun Marja meni naimisiin vuonna 2011, hän laati hääjuhlaan ajolistan. Se on kaavio, jota käytetään televisiotuotannoissa määrittämään tapahtumat ja niiden kesto lähes sekunnin tarkkuudella.

Ajolistan tehtyään hän saattoi keskittyä nauttimaan juhlasta. Homma oli hoidossa.

Marja on opetellut luottamaan siihen, että jokainen hoitaa annetut tehtävät. Varminta silti on, kun langat ovat omissa käsissä.

Perheen lähtiessä matkalle Marja pakkaa mukaan kaiken tarvittavan.

”En turvaudu siihen, että löydämme lapsille uimakellukkeet matkakohteesta. Organisoin, varmistan ja kontrolloin. Lutviutumiseen luottaminen ei ole ollut vahvuuteni.”

Sen vuoksi Marja kuvitteli, että lasten aika on vähän myöhemmin. Sitten, kun hän olisi ehtinyt toteuttaa itseään ja saada onnistumisia työelämässä.

”Pelkäsin muuten katkeroituvani, ja lasten joutuvan kärsimään siitä.”

Nykyään hän ajattelee toisin.

”Elämässäni on toteutunut entisajan sanonta ’lapsi leivän pöytään tuopi’. Se ei olekaan joko tai. Lapset eivät ole este vaan voimavara. Olen saanut mieleisimmät työt lasten myötä.”

Marja Hintikka

Nuorena Marja piti hurjista lajeista ja hyppäsi benji-hypynkin. ”Nykyään kuopsuttelen mökillä. Olen rauhaa ja hiljaisuutta rakastava.” © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Heittäytymistä

Marjalla on jo nyt haave lasten saavuttaessa teini-iän. Hän haluaa perheen matkustavan Balille opettelemaan surffausta. Sitä Marja ei ole kokeillut koskaan.

”Se edustaa sitä, että uskaltaa hypätä aallolle ja luottaa sen kantavan. Siinä on myös tietty vaaran tuntu, yllätysmomentti, kuten elämässä yleensä.”

Ensimmäisen kerran hän heittäytyi ryhtyessään juontamaan nimeään kantavaa Marja Hintikka Live –keskusteluohjelmaa. Ohjelma palkittiin myöhemmin Kultaisella Venlalla.

”Oli pakko luottaa läsnäolon voimaan, vaikka olen loputtoman taustatyön tekijä. Varmistan jokaisen pimeän kulman. Suorassa lähetyksessä voi silti tapahtua ihan mitä tahansa.”

Uskaltamista vaati myös suostuminen tämän syksyn Tanssii tähtien kanssa –kilpailuun.

”Se osoitti nimenomaan surffiasennetta. Olen ollut 6,5 vuotta putkeen raskaana tai imettänyt, mutta päätin tanssia ja ilmaista tunteita välittämättä miltä näytän − miljoonan ihmisen katsoessa.”

Vietäväksi heittäytyminen oli silti yllättävän vaikeaa.

”Minun on vaikeaa luottaa, jos en itse kontrolloi. Ryhdyn helposti suorittamaan, mutta tanssia ei voi suorittaa. Se on taidetta ja läsnäoloa.”

Kaaoksen kestämistä

Vasta esikoisen synnyttyä Marja opetteli noudattamaan ruoka-aikoja.

”Enää en voinut havahtua yhdeltä yöltä tilaamaan pitsaa painettuani töitä siihen asti. Ilman perhettä eläisin varmasti yhä boheemisti pellossa.”

Perheellä on tarkka ateria-aikataulu. Aamiainen syödään yhdessä kello 7 ja se on aina samanlainen: vihersmoothie, puuroa, kananmunia ja leipää. Kello 11 on lounas, kello 14 välipala, kello 17 päivällinen ja kello 19 iltapala.

Kellonajoista ei tingitä, kun ollaan kotona.

Säntillisyydestä huolimatta arki on usein kaaosta.

”En voi kontrolloida, mikä jauhopurkki milloinkin kaatuu. Pyykkivuoret ovat nimenomaan vuoria silloin, kun kummallakin on paljon töitä.”

On ollut pakko opetella ummistamaan silmänsä.

”Jonain päivänä on aikaa tehdä valkoinen, kiiltävä koti, jossa on se yksi aaltovaasi keskellä pöytää. Se hetki ei kuitenkaan ole nyt. Elämä saa olla runsasta ja vähän sotkuista.”

Tärkeintä on keskittyä olemaan läheisille läsnä.

”Lapsilta ei jää mikään huomaamatta. Varsinkin esikoinen on varsinainen meedio. Hän huomaa heti, kun ajatukseni vähänkin harhautuvat.”

Lasten vuoksi on ollut pakko opetella myös pyytämään apua.

Laumassa elämistä

Arjen palapeli ei ole aina helposti koottavissa, kun vanhemmilla on epäsäännölliset työajat. Joskus viikonlopuksi tarvitaan kolmekin hoitajaa takaamaan turvallinen ja säännöllinen päivärytmi.

”Kutsumme sitä ihmistetrikseksi.”

Avun pyytäminen on Marjalle vaikeaa. Hän miettii, miksi.

”Yritän tietoisesti taistella vastaan ajatusta, että minun pitäisi selvitä kaikesta itse. En halua antaa lapsille suorittajamallia. Olemme laumaeläimiä, eikä kenenkään tarvitse tarpoa suolla yksin.”

Marja on mukana kansallisen lapsistrategian ohjausryhmässä. Hän haluaa tuoda esiin sukupolvien välisen kanssakäymisen merkitystä. Unelma on, että päiväkoteja ja senioriasuntoja sijoitettaisiin samoihin taloyhtiöihin.

Niin ikään hän toivoo, että arjen yhteisöllisyys lisääntyy. Se on mahdollista, kun tuntee naapurinsa.

”Haluan tutustua koko asuinalueeni ihmisiin. Se tuo turvallisuuden tunnetta.”

Laakereilla lepäämistä

Joko supernaisen viitta on viikattu kaappiin? Ei.

”Haluan vapautua liiasta suorittamista, mutta aika usein joudun muistuttamaan itseäni siitä. Haluaisin antaa itselleni kuuluisaa armoa, levätä joskus laakereilla, mutta en vielä osaa. Tosin tässä elämäntilanteessa en edes näe sohvaa kotona. Hädin tuskin muistan, missä se sijaitsee.”

Jotain on kuitenkin muuttunut.

”Lapsia on useampia, nukun vähemmän ja teen töitä enemmän kuin koskaan aiemmin. Silti olen rauhallisempi ja tyytyväisempi kuin milloinkaan. Olen yhä täydellisyyden tavoittelija, mutta sitä keventää oppimani surffiasenne.”

Marja on pohtinut, mistä oikeasti kannattaa hermostua.

”En enää hakkaa rattia ja kiroile liikenneruuhkassa, koska käyttäisin energiaani turhaan. Sen sijaan totean, että ah, nyt minulla on omaa aikaa.”

Täydellisyyden sijaan hän tavoitteleekin jatkuvaa kiitollisuutta.

”En enää suostu pessimisti ei pety -linjalle. Aina ei voi olla onnensa kukkuloilla, mutta voi tuntea syvää tyytyväisyyttä. Kiitollisuus auttaa myös ylläpitämään surffiasennetta. Yritän nähdä kaiken keskellä hyvää, enkä jää kiinni muka pielessä oleviin pikkuasioihin.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 10/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X