Marjatta Leppäsen voimapiiri - Turvana puhelintytöt
Marjatta Leppänen saa joka aamu tekstiviestin, jossa kysytään hänen vointiaan. Ystävättärien puhelinrengas tuo yksin asuvalle iloa ja turvaa.
Ikääntyminen askarruttaa Marjatta Leppästä. Kotitalon hissittömyys on saanut jo kaksi ystävätärtä muuttamaan, ja Marjattakin miettii senioritaloa. Viesti päivystysvuorossa olevalta ystävättäreltä. Jos Marjatta ei vastaisi viestiin, lähettäjä ryhtyisi toimiin.
Tänä aamuna laulaja Marjatta Leppäsen, 79, puhelin piippasi kello 9:46 tekstiviestin merkiksi. Ystävätär oli lähettänyt hänelle viestin: ”Hyvää viikon alkua siskot! Kaikki hyvin?”
Marjatta Leppänen vastasi tekstiviestiin näpyttelemällä, että hengissä ollaan.
Leppänen kuuluu neljän yli 70-vuotiaan naisen puhelinrenkaaseen. Sen jäsenet ovat yksin asuvia naisia, jotka viestittelevät toisilleen.
”Meillä on meneillään kolmas tai neljäs vuosi puhelintyttöinä”, kertoo idean äiti Elina Simonen, eläkkeellä oleva päätoimittaja.
Puhelintytöillä Simonen tarkoittaa ryhmää, jossa yksi neljästä naisesta lähettää vuorollaan tekstiviestin muille kolmelle.
Aamuisin heidän puhelimeensa ilmestyy usein pelkkä kysymys: ”Kaikki ok?”
Ystävättäret haluavat tietää, ettei kukaan kavereista ole pulassa.
Kerran niin on käynyt.
Pitkä yhteinen historia
Puhelinrenkaan naisilla on takanaan pitkä ystävyys.
Pisimpään ovat tunteneet ohjaaja-lähihoitaja Tarja Tallqvist ja Elina Simonen.
Heidän ystävyytensä alkoi siitä, kun molemmat esittivät valaita. Tässä ensimmäisessä leikissä heillä oli ikää neljä vuotta.
Rinkiin kuuluva Marjaana Ellenberg on myös Simosen lapsuudenystävä.
”Meistä tuli parhaat ystävät, kun aloitimme Lauttasaaren Yhteiskoulun 11-vuotiaina.”
Tarja Tallqvist ja Ellenberg ovat olleet työtovereita vuosina 2007–2009, jolloin Marjaana työskenteli Tallqvistin eduskunta-avustajana.
Marjatta Leppäsen ja Elina Simosen ystävyys on jatkunut 1970-luvulta saakka.
”Taisin haastatella sinua ensimmäisen kerran, kun olit mennyt naimisiin Carl Öhmanin kanssa”, Elina Simonen muistelee.
”Marjatta valittiin Jaana-lehden pr-naiseksi, ja pääsin Keniaan työmatkalle samassa porukassa hänen kanssaan.”
Naisten hengenheimolaisuus syveni pikkuhiljaa.
Viikon päivystys
Kun Suomen Mielenterveysseuran ex-toiminnanjohtaja Pirkko Lahti kertoi perustamastaan soittoringistä, Simosella välähti. Hän perusti oman.
”Me helpotimme omaa käytäntöämme siten, että emme soittele toisillemme, vaan lähetämme viestejä”, Elina Simonen kertoo.
Kukin naisista päivystää aina viikon verran. Kokoonpano, jolle Marjatta Leppänen keksi nimen Puhelintytöt, on säilynyt alusta asti samana.
”Meistä muista saa lomaa vain jos on ulkomailla”, naiset nauravat.
Rinki toimii niin, että jos joku ei vastaa ensimmäiseen eikä seuraavaankaan viestiin, soittovuorossa oleva ryhtyy toimeen.
”Tiedämme toistemme vara-avainten sijainnit ja sen, keneen omaiseen otamme yhteyttä.”
Simonen itse on tehnyt sopimuksen kiinteistöhuollon kanssa.
”Kiinteistöhuolto Kruununhaassa lupasi, että valtuuttamani ihmiset voivat pyytää päivystävää huoltomiestä tulemaan tarvittaessa tarkistuskäynnille kotiini. Ratkaisu on helppo, onhan huoltomiehillä avaimet. Ja monet heistä ovat käyneet ensiapukurssin.”
Nelikosta Marjaana Ellenbergillä ja Tarja Tallqvistilla on lapsia, mutta näillä on omat kiireensä ja ruuhkavuotensa.
”Toki myös lapset ja vanhemmat voisivat perustaa viestirenkaan, mutta tämän nelikon yhteydenpito käynnistyi hyvin luontevalla tavalla.”
Lähes ilmaista turvaa
Naiset eivät pelkästään viestittele. He myös tapaavat toisiaan.
Kappelin treffeillä halataan ensin. Pian nauru helisee.
Nelikko skoolaa ja kiittelee systeemiään kilvan.
”Turvaa tekstiviestin hinnalla! Yh- teytemme on kuin henkivakuutus.”
Tarja Tallqvist vakavoituu kertoessaan, kuinka naisten välinen yhteys pelasti hänet läheltä piti -tilanteessa.
Tallqvist ei itse – yöhoitajan keikalta palattuaan – tajunnut vointinsa heikkenemistä. Puolitajuttomana hän ei reagoinut myöskään aamuiseen tekstiviestiin.
Päivystysvuorossa ollut Elina Simonen odotti jonkin aikaa ennen kuin hän soitti ystävälleen.
”Ensimmäisen puhelun aikana uskoin Tarjan vakuutteluun, että hänellä on muka kaikki hyvin. Seuraavana päivänä – kun Tarjan ääni kuulosti siltä kuin se olisi tullut haudan takaa – soitin hänen siskolleen, ja Tarja pääsi lääkäriin.”
Tallqvistilla diagnosoitiin keuhkokuume. Hän oli viikon sairaalassa.
Kulttuuria ja koiria
Ystävien merkitys on korostunut nelikon elämässä leskeksi ja eläkkeelle jäämisen jälkeen.
”Aikaa on nyt valtavan paljon enemmän”, Leppänen sanoo.
Puhelintytöt tapaavat toisiaan eri kokoonpanoilla. Marjatta ja Elina kävivät viimeksi teatterissa laulelmaillassa.
”Minulla on myös jatkuva kutsu Elinan kesämökille”, Marjatta Leppänen sanoo.
Elinaa, Marjaanaa ja Tarjaa yhdistävät myös koirat.
Marjaana Ellenberg näyttää kuvaa, joka kertoo hänen 11-vuotiaan Kassunsa ja Elinan vain 11-viikkoisen terrierierin ystävyydestä. Kuvassa koiravauva vetää vanhaa poikaa tämän hihnasta.
”Muru on fiksu, mutta kovakalloinen”, Elina Simonen sanoo.
Tarja Tallqvistilla on Hector-koira, ja hän seuraa Simosen koiranpennun elämää kiinnostuneena.
”Aina, kun on minun vuoroni lähettää viesti tytöille, kysyn Elinalta, mitä Murulle kuuluu.”
Ikääntyminen askarruttaa
Vaikka naiskvartetin jäsenet asuvat yksin, kukaan heistä ei ole joutunut kärsimään yksinäisyydestä.
”On tervettä, että ihminen osaa olla myös yksin. Yksinolo on arvokasta aikaa – kun se on vapaavalintaista”, Elina Simonen sanoo.
Marjatta Leppäselle yksinolo ei tuota vaikeuksia – varsinkin, kun hän pitää lukemisesta ja ristikoista.
Tarja Tallqvistille yksinolossa on ollut opettelemista.
”Olen kasvanut isossa perheessä, elänyt isossa uusperheessä ja työskennellyt aina ihmisten keskellä. Mutta olen oppinut ainakin laiskempana olemista. Ja huomannut, että maailma selvästikin pyörii, vaikka minä en olisi huolissani kaikesta.”
Toinen uusi asia naisille on ollut ikääntyminen.
”On luonnollista miettiä, kuinka omalla kohdalla käy. Ja tuntea pelkoakin”, Elina Simonen sanoo.
Hän ja Tallqvist ovat ennakoineet tulevaa asumisratkaisuja tehdessään.
Elina Simonen on muuttanut oman hissittömän kotitalonsa pohjakerrokseen ja Tarja Tallqvist vaihtoi hissittömän kerrostalon rivitaloon.
Marjatta Leppänenkin miettii muuttoa.
”Minulle senioritalo on toistaiseksi vain ajatus taustalla. Se vaihtoehto tulee varmasti aktiivisemmin esiin, jos näyttää, että en pärjää enää yksin.”
Naiskvartetti uskoo, että heidän tekstiviestirenkaansa merkitys vain korostuu siinä vaiheessa, jolloin arkeen saattavat kuulua myös rollaattorit ja turvarannekkeet.
Viestit voivat olla päivän valopilkku.
”Ovathan viestimme välillä niin hauskojakin!”
V
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti