Marjo Kämäräinen käy lintujahdissa Pinja-tytär mukanaan - Näin hän huomioi lapsen tarpeet eräretkillä
Eränkävijät-ohjelmasta tuttu Marjo Kämäräinen ottaa tyttärensä mukaan lintumetsälle. Näin kokenut luontoihminen neuvoo huomioimaan lapsen tarpeet eräretkillä.
Pablo-koira kulkee Marjo Kämäräisen matkassa metsästysretkillä.
Eränkävijät-ohjelmasta tuttu kuusamolainen Marjo Kämäräinen aloitti metsästyksen äitiyslomalla, kun tytär Pinja oli puolivuotias. Nykyään hän saattaa joskus ottaa 8-vuotiaan Pinjan mukaansa lintumetsälle, ja lapsi viihtyy myös vaelluksilla. Äidin ja tyttären päivämatka on kesäaikana noin 10 kilometriä.
Metsästysreissuilla lapsille haastavaa on hiljaa olemisen opettelu. Marjon tytär ei viihdykään passissa istuskellessa, mutta lintumetsällä liikkuminen on luontevampaa.
Äidin ja tyttären matkassa kulkee silloin myös metsästyskoira, weimarinseisoja Pablo.
”Onko lintuja pakko ampua?”
”Yritän pitää jahtipäivät mahdollisimman lyhyinä, ettei koskaan kävisi niin, ettei Pinja haluaisikaan enää olla mukana. Joskus latvametsästyskaudella Pinja sanoi, onko lintuja pakko ampua. Sanoin, että jos et halua, ei ole pakko. Sitten vain istuimme ja katselimme lintuja”, Marjo Kämäräinen kertoo.
Marjo on opettanut Pinjaa myös aseiden käsittelyssä. Pinja on saanut ampua ilmakiväärillä hyvät kuulosuojaimet korvillaan. Metsällä hänellä saattaa olla mukana puupyssy, sillä sen avulla Marjo opettaa piippukuria ja sitä, että ase ei sojota mihin suuntaan tahansa. Näin lapsi tottuu siihen, kuinka liikkua turvallisesti aseen kanssa.
Marjo on saanut paljon palautetta Eränkävijöiden katsojilta lapsen kanssa metsästyksestä. Nykyään suurin osa palautteesta on positiivista.
”Aluksi kuuli sitä, että on vaarallista ottaa lapsi mukaan. Metsästys on juuri niin vaarallista kuin metsästäjä itse siitä tekee. En ota Pinjaa ollenkaan ryhmämetsästykseen, koska en pysty takaamaan kaikkien siellä olevien toiminnasta.”
Lue myös: Eränkävijät-ohjelmasta tuttu Marjo Kämäräinen löysi kodin Kuusamon korvesta
Marjo muutti seitsemän vuotta sitten keskelle korpea, koska halusi lähelle luontoa. Nyt hän voi laittaa joka työpäivän päätteeksi sukset jalkaan ja lähteä metsään. © TOMMI TUOMI
Pitää lähteä, kun lapsi haluaisi jäädä
Marjo Kämäräiseltä kysytään usein, miten pieni lapsi totutetaan eräilyyn. Hän on huomannut, että lapselle kannattaa aina antaa näennäinen vapaus valita aikuisen etukäteen päättämistä vaihtoehtoista. Vanhempi voi esimerkiksi kysyä, haluaako lapsi lähteä metsäretkelle tänään vai vasta seuraavana päivänä.
Alussa on tärkeää tehdä riittävän lyhyitä retkiä ja viettää luonnossa vaikka vain viisi minuuttia kerrallaan.
”Kun lapsen kanssa on metsällä, pitää lähteä pois silloin, kun lapsi ei vielä halua lähteä. Silloin lapselle jää nälkä eikä into kuole.”
Vanhemmalta vaaditaan myös avointa mieltä. On varauduttava siihen, että vaatteet voivat likaantua ja kengännauhoja täytyy pysähtyä solmimaan tai lapsi ei jaksakaan kävellä itse loppumatkaa.
Kokemattomampia luonnossa liikkujia Marjo kehottaa tutustumaan retkikohteeseen etukäteen vaikka yksin.
”Lapsen pitää pystyä luottamaan vanhempaan oudossa ympäristössä, jottei luontosuhde kärsi. Luontopolulla voi käydä yksin ja opetella reitin ulkoa. Näin lapsi pystyy luottamaan, että vanhempi tietää, mitä mutkan takana on ja kuinka pitkä matka on perille”, Marjo Kämäräinen neuvoo.
Katja Korelin näyttää, miten hän tarkastaa passipaikan ja turvalliset ampumasektorit. Tilanne lavastettiin kuvausta varten lataamattomilla aseilla. Metsästyksen aikana Paulin valvoja seisoo koko ajan hänen takanaan. © Juha Metso