Jääkiekkoilija Marko Anttilan vaikea tie olympiavoittajaksi - Ura lähti nousuun viime hetkellä: ”Tajusin, että vielä on ohut sauma ammattilaisuuteen”

Yli kaksimetrisen jääkiekon maailmanmestarin ja olympiavoittajan Marko Anttilan pituus on nyt hänelle etu, mutta lapsena raju pituuskasvu oli lähellä lopettaa koko urheiluharrastuksen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Marko Anttila kertoo saaneensa urallaan valtavasti tukea niin lapsuudenkodistaan kuin nyt omalta perheeltään.

Yli kaksimetrisen jääkiekon maailmanmestarin ja olympiavoittajan Marko Anttilan pituus on nyt hänelle etu, mutta lapsena raju pituuskasvu oli lähellä lopettaa koko urheiluharrastuksen.
Teksti: Jukka Vuorio

Kevät 1995 on piirtynyt suomalaisen jääkiekkoyleisön muistikuviin ikuisesti. Silloin Leijonat voitti ensimmäisen, ikonisen maailmanmestaruutensa. Kisoja seurattiin ennennäkemättömän innostuksen vallassa kaikkialla Suomessa, myös pienessä pirkanmaalaisessa Lempäälän kaupungissa.

Siellä yhden television ääreen oli liimautunut 9-vuotias jääkiekkojuniori Marko Anttila.

Hän ihaili kaikkia Suomen pelaajia, mutta erityisesti hän katsoi palavin silmin keskushyökkääjä Raimo Helmistä, joka oli uransa huipulla.

Alakouluikäinen Markokin tahtoi olla kuten Helminen, maailmanmestari. Ja unelmissaan hän eli sitä todeksi, kun pihapeleissä kisattiin maailmanmestaruuksista.

Silloin kukaan ei voinut arvata, että joskus tuo pikkupoika saavuttaisi Leijonissa jopa esikuvaansa enemmän.

Kroppa ei pysynyt hallinnassa

Jääkiekko oli Marko Anttilalle hauska harrastus, kunnes alakoulun viidennellä luokalla hän sai mahdollisuuden lähteä kokeilemaan Tampereelle Ilveksen ikäkausijoukkueeseen.

Harrastus muuttui monta pykälää vaativammaksi, mutta Marko pysyi porukan mukana.

Kuudennella luokalla hänelle alkoi tulla pituutta enemmän kuin kenellekään muulle ikäluokassa.

”Hirveästi”, Marko Anttila kuvailee nyt.

”Kroppa ei enää pysynyt hallinnassa. Ei se pelaamiseni silloin hyvännäköistä ollut.”

Nopean pituuskasvun myötä Anttila putosi kilpailullisen joukkueen kyydistä.

Kropanhallinnan vaikeuksien lisäksi kasvukivut olivat sitä luokkaa, että hän joutui jättämään harjoituksiakin väliin.

Juniorijoukkueesta putoaminen otti koville.

”Totta kai se tuntui pahalta, varmaan tuli muutama kyynel väännettyä. 12-vuotiaana ihminen on erittäin herkässä vaiheessa.”

Kiekkojuniorilla oli edessä paluu Lempäälään, jossa Marko Anttila meni monta vuotta kaukalossa hauskanpito edellä. Vielä 16-vuotiaana jääkiekko oli hänelle täysi – vaikkakin rakas – harrastus.

”En silloin ajatellut, että polkuni olisi enää johtamassa ammattipelaajaksi.”

Pituutta kertyi lopulta 203 senttiä. Lempäälässä valmentaja Kari ”Kilu” Järvinen puuttui Anttilan urakehitykseen viimeisellä mahdollisella hetkellä.

”Kilu sanoi eräänä päivänä, että lähde taas Tampereelle koettamaan. Menin takaisin Ilvekseen 18-vuotiaana junnuna, ja homma alkoi toimia. Tajusin, että tässähän on vielä ohut sauma ammattilaisuuteen jäljellä.”

Kevään 2019 MM-kisoissa Marko Anttilasta tuli koko kansan tuntema ”Mörkö”, kun tv-selostaja Antero Mertaranta huudahti Anttilan tehdessä maalin ”Löikö Mörkö sisään”. Nyt Anttila sanoo, että häneltä saa aina tulla pyytämään nimmaria tai yhteistä valokuvaa.

Kevään 2019 MM-kisoissa Marko Anttilasta tuli koko kansan tuntema ”Mörkö”, kun tv-selostaja Antero Mertaranta huudahti Anttilan tehdessä maalin ”Löikö Mörkö sisään”. Nyt Anttila sanoo, että häneltä saa aina tulla pyytämään nimmaria tai yhteistä valokuvaa. © Tommi Tuomi

Mörkö-hype leviää

Työtä riitti ja usko oli koetuksella mutta koskaan se ei ole katkennut. Halu pelaamiseen oli niin kova.

Marko Anttila murtautui Ilveksen liigamiehistöön kaudella 2004–2005 ja 2013 saapui ensimmäisen kutsu Leijonien MM-joukkueeseen. 2016 hän siirtyi kuudeksi kaudeksi KHL-seura Jokereihin.

Vuonna 2019 Anttila pelasi Leijonien MM-kultaa voittaneessa joukkueessa. Puolivälierissä hän teki Suomen 4–4-tasoituksen, ja ottelun tv-selostaja Antero Mertaranta huusi ikimuistoisesti ”löikö Mörkö sisään”, minkä myötä hänestä tuli koko kansan sankari ja kaikkialla tunnettu henkilö.

Lue myös: Leijonat ja Poika palasivat kotiin – Kapteeni ”Mörkö” Anttilan pieni tytär ikävöi isäänsä – Nuoret fanit saivat näppituntumaa mestaruuspokaaliin

Leijonat voittivat maailmanmestaruuden Latviassa.

Kesän aikana Suomi sekosi Mörkö-ilmiöstä. Mertarannan Mörkö-hokemasta tehtiin hittikappale, Lempäälän rajoille ilmestyi Mörkölä-kylttejä ja Mörkö-makkaraa myytiin kymmeniätuhansia paketteja. Lopulta Muumit-tuotemerkkiä hallinnoiva Moomin Characterskin otti asiaan kantaa, ja pyysi malttia Mörkö-nimen käyttöön.

Nimikirjoituksille ja yhteisille selfieille on sen jälkeen ollut runsasta kysyntää. Kaksimetristä leijonapelaajaa on vaikea olla tunnistamatta.

Ruokakaupassa ja muilla arkiasioilla Anttila on kuitenkin voinut edelleen käydä normaaliin tapaan.

”Huomaan, että minut tunnistetaan melkein joka paikassa. Suomalainen ei kauhean helposti tule pyytämään nimmaria tai selfietä. Mutta kun tulee, pidän sitä mukavana. Saa tulla ihan koska vain.”

Perheen tärkeä tuki

Nuoruusvuosien aikana tukea tuli erityisesti äidiltä ja isältä, joita Marko Anttila nyt haluaa kiittää.

”He ovat tukeneet minua ihan valtavasti. Ei kiekkojunioria voi sen paremmin tukea kuin että kannustaa, maksaa kalliin harrastuksen, kuskaa autolla, pesee pyykit ja laittaa ruoan pöytään. Olen heille tosi kiitollinen.”

Kiitosta saa myös oma perhe, vaimo Heidi sekä pariskunnan vuonna 2017 syntynyt tytär Iita.

Kapteeni Marko Anttilan vaimo Heidi oli käynyt Bratislavassa katsomassa vuoden 2019 finaalia toisin kuin pariskunnan kaksivuotias tytär Iita, jolla oli ehtinyt tulla kova ikävä isää. © Pekka Nieminen / Otavamedia

Heidi ja Iita käyvät usein katsomassa Markon pelejä, ja se tuntuu perheenisästä kannustavalta.

”Nyt tytär on tullut sen ikäiseksi, että hän alkaa paremmin ymmärtää reissuun lähtemistäni ja ikävääkin on molemmin puolin siinä välillä ilmassa.”

Kun isä helmikuussa edusti yhden viikon sisällä Leijonia, Jokereita ja Ilvestä, se tuntui Iitasta vähän hämmentävältä.

”Mutta kun he tulivat Tampereelle katsomaan ensimmäistä peliäni Ilveksessä ja Iita näki Ilveksen maskotin, oli hän aivan myyty.”

Isyys muutti maailman

Ennen isyyttään Anttilan oli usein vaikea saada ajatuksiaan irti jääkiekosta, mutta Iitan syntymä muutti pelaajan päänsisäistä maailmaa.

Nyt ajatuksissa on paljon muutakin kuin kanapasta, päiväunet ja treenit.

”Jääkiekko unohtuu aika äkkiä, kun kotiin tultuani alamme Iitan kanssa leikkiä barbeilla.”

Juuri Barbie-nukeilla leikkiminen tai vaikkapa Afrikan tähden pelaaminen on sellaista olemista, josta aikuisillakin olisi Anttilan mukaan opeteltavaa.

”Se on hienoa, miten hän leikkiessä ja pelatessa heittäytyy ja elää hetkessä eikä mieti muuta.”

Sellaiseen mielentilaan Marko Anttila itsekin pyrkii.

Viime vuosina, tyttären pikkulapsiaikana, jääkiekkoilija on työnsä vuoksi ollut paljon matkoilla. Tulevana kesänä hän haluaa antaa aikaa perheelleen erityisen runsaasti.

”Tykkäämme kotimaanmatkailusta ja esimerkiksi Lapin luonnossa on mukava viettää perheaikaa. Olen luvannut tyttärelle, että viemme hänet johonkin etelään Bamse-lomalle, joten sekin täytyy joskus vielä toteuttaa.”

Jääkiekko on edelleen tärkeää, mutta Anttilan perspektiivi maailmaan on laajentunut.

”Kun maailmaa katsoo vaikka 20 kilometrin korkeudesta, niin jääkiekko on äkkiä aika pieni asia. Murehtia voisi aina vähän vähemmän.”

Anttila on viime vuosina onnistunut usein Leijonissa, josta muistona palkintokaapista löytyvät sekä MM- että olympiakullat.

Anttila on viime vuosina onnistunut usein Leijonissa, josta muistona palkintokaapista löytyvät sekä MM- että olympiakullat. © Matt Slocum/AP/LK

Junioreiden esikuvaksi

Jääkiekkoa suurempia asioita tapahtui helmikuun 24. päivä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Se oli synkkä päivä maailmanhistoriassa, ja sodan syttyminen heijasteli hyvin pian myös Marko Anttilan elämään.

Vasta edeltävänä sunnuntaina hän oli Leijonien kanssa tuulettanut Suomen ensimmäistä jääkiekon olympiakultaa.

”Tultiin maanantaina olympialaisista, tiistaina vähän juhlittiin vielä, keskiviikkona alettiin miettiä Jokereiden loppukautta ja torstaiaamuna herättiin siihen, että sota oli syttynyt.”

Anttilan mukaan oli heti selvää, että Jokereiden KHL-kausi loppui siihen.

”Ei siitä ollut kahta sanaa, eikä tietysti pidä ollakaan. Puhutaan niin vakavasta ja surullisesta asiasta.”

Hetken jääkiekkoilija ajatteli, että pelit olivat tämän kauden osalta tässä. Sitten alkoi tulla soittoja eri jääkiekkoseuroista.

Pelipaikkoja oli tarjolla runsaasti, mutta Anttila halusi valita Ilveksen.

”Minulle oli selvää, että jos menen vielä johonkin, niin se on Ilves. Olin ajatellut, että haluan vielä urallani pelata Ilveksessä ja voittaa täällä jotain.”

Vaikka Anttila ei tänä keväänä Ilveksessä saavuttanut kirkkainta mitalia, saavutti joukkue kuitenkin 21 vuoden tauon jälkeen mitalin, jonka väri oli pronssinen.

Nyt Marko Anttila on samassa asemassa, jossa hän itse lapsena ihaili Raimo Helmistä keväällä 1995. Moni kiekkojuniori pitää hyökkääjää esikuvanaan. Niitä tuhansia lapsia, jotka haaveilevat ammattilaisuudesta, Anttila muistuttaa työnteon merkityksestä.

”Lajiin joko on paloa tai ei ole. Ei se väkisin syty, mutta jos itse haluaa asettaa jääkiekon etusijalle, niin se auttaa aika paljon. Ei siinä ole mitään pahaa, jos muut asiat kiinnostavat enemmän kuin jääkiekko, mutta sitten ei varmaan tule ammattilaispelaajaa.”

X