Näin Matti “Fredi” Siitonen pohti ihmisyyttä ja elämää – ”Uskon, että tulemme tänne uudelleen”

Matti ”Fredi” Siitonen kuoli 78-vuotiaana huhtikuun 23. päivänä. Hän kertoi ajatuksiaan elämästä ja kuolemasta Seuran toimittajan haastattelussa syksyllä 2019.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Olen herkkä ihminen ja eräs Kivikasvojen kollega sanoi, että minulla on taito mennä toisen ihmisen energiaan. Varmasti se on niin”, Matti “Fredi” Siitonen sanoi Seuran toimittajan haastattelussa syyskuussa 2019.

Matti "Fredi" Siitonen kuoli 78-vuotiaana huhtikuun 23. päivänä. Hän kertoi ajatuksiaan elämästä ja kuolemasta Seuran toimittajan haastattelussa syksyllä 2019.
(Päivitetty: )
Teksti: Pirjo Kemppinen, Elina Kirssi 

Viihdetaiteilija ja muusikko Matti “Fredi” Siitonen on poissa. Hän oli kuollessaan 78-vuotias. Asiasta ensimmäisenä uutisoineen Ilta-Sanomien mukaan Fredi joutui sairaalaan kaaduttuaan kotipihassa joulun jälkeen. Hänet otettiin hiljattain uudelleen sairaalaan, jossa hän kuoli perjantaina 23. huhtikuuta.

Frediä jäävät kaipaamaan vaimo, entinen kaupunginjohtaja Eva-Riitta Siitonen, parin poika Petri ja kolme lastenlasta. Laulajana ja näyttelijänä tunnettu tytär Hanna-Riikka Siitonen kuoli heinäkuussa 2018.

Fredi antoi Seuran toimittajalle Pirjo Kemppiselle haastattelun Helsingissä ravintola Elitessä syyskuussa 2019. Osa haastattelusta on ennen julkaisematonta. Julkaisemme tässä haastattelun uudelleen kirjoitettuna.

Nuoren kitaristin esikuvana Paul Anka

Fredin ura alkoi jo 1960-luvulla ja kesti pitkälti yli 50 vuotta. Hän opetteli itse soittamaan kitaraa teini-iässä ja muistaa ajatelleensa, että hänestä tulee samanlainen kuin Paul Anka.

Armeijassa vuonna 1965 hän perusti Kivikasvot reserviupseerikoulun kurssikavereidensa Ismo Sajakorven, IlkkaHemmingLähteenmäen ja Georg Dolivon kanssa.

Fredillä ei ollut urasuunnitelmia eikä hän tuntenut paloa esiintymiseen vaan päinvastoin jännitti lavalle menoa. Hän ei pyrkinyt mihinkään ja osallistui Euroviisuihinkin Georg Dolivon ehdotuksesta.

”Ei ole ollut suunnitelmia eikä niitä ole edelleenkään. Tyttäreni sanoi, että isä on viaton ohikulkija. Se on aika hienosti sanottu.”

Perhe oli Fredille tärkeä. Kuvassa vaimo Eva-Riitta Siitonen, poika Petri ja vastasyntynyt tytär Hanna-Riikka vuonna 1970. Perhelle Fredi oli Iso. © Helge Heinonen / JOKA / Museovirasto

Perhe oli Fredille tärkeä. Kuvassa vaimo Eva-Riitta Siitonen, poika Petri ja vastasyntynyt tytär Hanna-Riikka vuonna 1970. Perhelle Fredi oli Iso. © Helge Heinonen / JOKA / Museovirasto

Matti Fredi Siitonen ja Eva-Riitta

Fredi ja Eva-Riitta olivat naimisissa vuodesta 1969. Kodin ruokailu­huoneen rullaverhoon on painettu kaksi kuvaa jokaisesta lapsen­lapsesta.
© Paula Kukkonen/Otavamedia © Paula Kukkonen

Fredi oli hyvin läheinen tyttärensä Hanna-Riikan kanssa.

Fredi oli hyvin läheinen tyttärensä Hanna-Riikan kanssa. ”Meidän ei tarvinnut kuin vilkaista toisiamme, kun kumpikin ymmärsi, mistä on kysymys.” Kuva helmikuulta 2003.
©Jorma Pouta/Suomen kuvapalvelu Oy.

Muusikon ja viihdetaitelijan kiireiset vuodet 1970-luvulla

Viimeisinä vuosina muusikko ja viihdetaiteilija ei enää kiinnostunut matkustelusta tai myöhäisistä keikoista, jotka saattoivat alkaa vasta yhdeltä yöllä. Konsertteja hän teki edelleen mielellään, sillä niiden aikataulut olivat toisenlaiset.

1970-luvulla sen sijaan oli niin kiireistä, että Teoston ilmoitusta tehdessään Fredi huomasi olleensa eräänä vuonna 273 iltaa poissa kotona. Eva-Riitallakin oli paljon töitä, mutta lapset viettivät paljon aikaa samassa talossa asuvien Fredin vanhempien luona.

”Silloin sitä ei tajunnut, kun oli kivaa ja hauskaa. Ei ollut muuta sosiaalista elämää kuin bussissa istumista orkesterin jäsenten kanssa. Tietysti oli huono omatunto perheen vuoksi. Rakensimme taloa, kun Hanna syntyi, ja oli jo poika.”

Fredi teki 4–5 vuotta töitä pitämättä lainkaan lomaa. Työrupeaman aikana hän sairastui masennukseen, ja mukaan tuli alkoholi. Myöhemmin hän katsoi itsestään otettuja kuvia ajatellen, että ei voi olla totta.

”Olen kokenut masennuksen tosi rajuna. Sitten kun suuri huuma menee ohi, tulee tyhjiö. Niiden asioiden läpikäyminen rankimman kautta, siitä rakentuu pikkuhiljaa. Se kesti vuosia, ei sellaisessa ymmärrä omaa tilannetta.”

Muutos oli hidas. Fredi muistaa istuneensa saunassa 1980-luvulla, kun hän oivalsi, ettei asioita pidä ottaa niin totisesti. Sen jälkeen elämä alkoi rauhoittua.

Fredi

Fredi innostui musiikista jo nuorena kuunnellessaan naapureiden levysoitinta.
© Pentti Unho/SKOY

Elämä kuin koulutuskeikka

Vanhemmiten fyysisestä kunnosta huolehtimisesta tuli Fredille yhä tärkeämpää. Hän sairasti diabetesta ja kärsi verenpaineongelmista, mutta hoiti terveyttään ruokavaliolla ja liikunnalla. Lihaskunnon ja venyttelyn lisäksi hän valitsi kerran–pari päivässä portaat hissin sijaan mennessään neljännessä kerroksessa sijaitsevaan kotiinsa.

Ikä toi myös sisäistä rauhaa.

”Suurin muutos on ennen kaikkea rauhallisuus. Kiihkeys on poissa ja hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat.”

Fredi kertoi lukeneensa paljon uskonnollista teosofiaa ja innostui filosofiasta jo 1970-luvulla. Häntä kiinnosti, mistä sisäinen rauha tulee, ja hän kertoi uskovansa, että tästä maailmasta ei tiedetä kuin pieni osa.

”Olen aina ajatellut, mitä tämän elämän takana on ja mitä me ihmiset olemme. Mistä hermostuu ja mistä ei. Tunteet, järki ja niiden balanssi ovat aina kiinnostaneet. Hanna sanoi, että tämä on koulutuskeikka, elämä. Uskon, että tulemme tänne uudelleen.”

”Hanna sanoi, että tämä on koulutuskeikka, elämä. Uskon, että tulemme tänne uudelleen.”

Kun tytär Hanna-Riikka sai mökillä keuhkoveritulpan ja hänet saatiin juuri ja juuri pelastettua, hän kertoi Fredille nähneensä tämän isän ja äidin.

”Hän kysyi heiltä: ’Tulenko nyt?’ He vastasivat, että et vielä. Meni vielä vuosi. Hanna tiesi niin paljon asioita ja oli miettinyt kaikki etukäteen valmiiksi. Kuolema on asia, jota pelätään. Sen takia siitä ei uskalleta puhua, vaikka siitä pitäisi puhua rohkeammin.”

Matti ”Fredi ” Siitonen teki musiikia vielä viimeisinä kuukausinaankin. © Paula Kukkonen/Otavamedia

Matti ”Fredi ” Siitonen teki musiikia vielä viimeisinä kuukausinaankin. © Paula Kukkonen/Otavamedia

”Pidin kädestä kiinni ja tunsin, kuinka pulssi lakkasi”

Hanna-Riikka kuoli 47-vuotiaana 23. heinäkuuta 2018, isänsä syntymäpäivänä, sairastettuaan kroonista kilpirauhassyöpää 2000-luvun alusta.

”Olin läsnä, kun tyttäreni syntyi ja olin läsnä, kun hän kuoli. Pidin kädestä kiinni ja tunsin, kuinka pulssi lakkasi. Silloin tajusin, että siinä on vain kotelo. Joku lähti pois.”

Tyttären kuolema oli kova paikka. Fredi kertoi esiintyneensä sen jälkeen eräässä tilaisuudessa kirkossa. Ennen sitä hän harjoitteli kappaletta Isä kulje hitaammin, mutta kun oli esityksen aika, hän ei pystynyt laulamaan sitä.

”Oli poistuttava vähäksi aikaa istumaan ja itkemään. Se tuli yhtäkkiä niin voimakkaana. Suru on silmissä, se ei lähde koskaan. Itkeä pitää. Tyttären kanssa olimme kuin samaa puuta. Meidän ei tarvinnut kuin vilkaista toisiamme, kun kumpikin ymmärsi, mistä on kysymys.”

Fredi puhui kuolemasta myös Hanna-Riikan ja Janne Virtasen vuonna 2006 syntyneen tyttären Vienon kanssa.

Viimeisinä vuosina “autonkuljettaja Aaltosen” rooli oli Fredille tärkein, se meni kaiken edelle. Hän kuljetti Vienoa uimaharrastukseen, pianotunneille ja kouluun. Autossa oli aikaa jutella, ja Fredi oli valmistautunut toimimaan autokuskin tehtävissä siihen asti, että Vieno täyttäisi 18.

”Suhteeni Hanna-Riikkaan oli symbioottinen. Nyt se on sellainen Vienon kanssa.”

Isovanhemmuus toi elämään lisää lempeyttä. Fredi uskoi, että isovanhemmilla voisi olla valtavan suuri merkitys lasten kasvatuksessa.

”Kestävyyden salaisuus on, että olemme erilaisia ja samanlaisia”

Koko perhe oli Fredille voimavara. Hän oli yli 50 vuotta naimisissa vaimonsa Eva-Riitan kanssa, ja ajan myötä avioparin yhteiset hetket, arkisetkin, tulivat aina vain tärkeämmäksi.

”Kestävyyden salaisuus on, että olemme erilaisia ja samanlaisia. Mitä olemme oppineet toisiltamme. Meillä on samanlainen käsitys yleisesti elämästä. Ilman Eva-Riittaa minulla ei olisi mitään. Paljon mietimme sitä, kumpi lähtee ennen. Olen sanonut, että jos menet, minä kyllä petaan pedin edelleen, mutta minä varmaan menen ensin. Ihanaa, että olemme yhä yhdessä, se on todella tärkeää.”

Isovanhemmuus toi elämään lempeyttä ja hellyyttä. Kuvassa Fredin kanssa Hanna-Riikan ja Janne Virtasen tytär Vieno vuonna 2015. ”Suhteeni Hanna-Riikkaan oli symbioottinen. Nyt se on sellainen Vienon kanssa”, Fredi kertoi.© Pekka Mustonen/Otavamedia

Isovanhemmuus toi elämään lempeyttä ja hellyyttä. Kuvassa Fredin kanssa Hanna-Riikan ja Janne Virtasen tytär Vieno vuonna 2015. ”Suhteeni Hanna-Riikkaan oli symbioottinen. Nyt se on sellainen Vienon kanssa”, Fredi kertoi. © Pekka Mustonen/Otavamedia

Lue myös: Eva-Riitta Siitonen käy iltaisin kertomassa Hanna-Riikalle Vieno-tyttären kuulumiset Hietaniemen hautausmaalla: ”Se on minulle terapeuttinen kokemus”

X