Mattiesko Hytönen, 75, treenaa yhä viidesti viikossa: ”Minut tullaan muistamaan Suomen kauneimpana miesruumiina”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Mattiesko Hytönen
Mediapersoona Mattiesko Hytönen täyttää 75 vuotta ja treenaa edelleen kovaa. Elämänilosta suurin kiitos menee naisystävälle, joka kuittaa tarvittaessa myös parin luottokorttilaskut.

Rakastan tyttöystävääni, nautintoa ja samppanjaa. Nämä kolme asiaa kertovat oikeastaan kaiken: olen aina elänyt elämääni nautiskellen. Sitä ei muuta edes treenaaminen, koska nautin siitäkin.

Olen ollut tyttöystäväni Heidi Strömmerin kanssa yhdessä 18 vuotta. Hän on muuttanut elämäni, nostanut sen toiselle tasolle. En halua ajatella sitä, missä olisin nyt, jos en olisi koskaan tavannut Heidiä. En ainakaan olisi niin iloinen, tyytyväinen enkä onnellinen kuin nyt.

Tapasimme yhteisen ystävän bileissä niihin aikoihin, kun Heidi täytti kolmekymmentä. Ikäeroa meillä on 27 vuotta.

Harmittaa, ettemme tavanneet aiemmin. Heidi on sitä mieltä, että suhteemme ei olisi onnistunut aikaisemmin, koska hänellä oli bilevaihde päällä. Ensitapaamisemme taustalla oli vähän ihmissuhdedraamaa, sillä eräs Heidin ystävätär piti minua silloin omana miehenään. Heidän välinsä katkesivat sitten siihen.

Kummallakaan meistä ei ole siitä omantunnontuskia, elämä on välillä tällaista. En haluaisi olla fatalisti, mutta luulen kyllä, että jossain määrin olen sellainen.

”Ihmisten suhde kännyköihinsä suututtaa”

Tunnustan, että minua suututtavat jalkakäytävillä ajavat pyöräilijät. Huomautan asiasta joka kerta, kun näen sellaista käytöstä. Usein sitä tapahtuu, kun kävelemme Runeberginkatua ravintola Eliteen, joka on yksi suosikkiravintoloistamme. Kuukausi sitten joku näytti minulle keskisormea, mutta muuten yhteentörmäyksiä ei ole sattunut.

Myös ihmisten suhde kännyköihinsä suututtaa minua. Monilla on puhelimeen läheisempi suhde kuin omiin vanhempiin, puolisoon, ystäviin tai lapsiin. On surullista, että ihmiset elävät koneiden kautta. Tapaan lapsiani tietysti yhä, ja pojallani Joonaksella on nyt oma lapsi.

Treenaan tässä 75 vuoden iässä viisi kertaa viikossa. 30 vuotta sitten treenasin kuusi kertaa viikossa.

”Olen vanhan koulukunnan treenaaja”

Olen vanhan koulukunnan treenaaja. Juoksen salille, hakkaan säkkiä kymmenen minuuttia, sen jälkeen treenaan koko vartalon läpi jaloista hauikseen. Siihen menee tunti ja viisitoista minuuttia.

Parikymmentä minuuttia venyttelen ja sitten juoksen takaisin kotiin, siitä tulee sellainen neljä kilometriä. Aikaa menee koko hommaan kolme ja puoli tuntia.

Syön terveellisesti. Nykyään suosin kreikkalaista ruokavaliota. Vuosi sitten se syrjäytti pitkään suosimani italialaisen ruokavalion. Kreikkalainen salaatti on kaiken perusta, ja kreikkalainen oliiviöljy on maailman parasta.

Viime kesänä olimme ensimmäistä kertaa Kreetalla Kreikassa. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Olimme pienessä kalastajakylässä, jonka nimeä en viitsi paljastaa.

”Törsään rahaa vaatteisiin Roomassa”

Minulla on ollut jo vuosia erityinen suhde myös Italiaan ja etenkin Roomaan, johon minulla on pysyvä rakkaussuhde. Käymme siellä useasti vuodessa. Voisimme hommata sieltä kakkoskodin, mutta emme halua. Sellainen sitoisi henkisesti, ja varakotia pitäisi sitten hyödyntää.

Törsään rahaa vaatteisiin Roomassa. Käyn ostoksilla aina yhdessä Heidin kanssa. Käytän vain käteistä rahaa. Minulla ei ole pankkikortteja, luottokortteja, ajokorttia eikä kännykkää. Ulos lähtiessäni mukanani on vain avaimet ja käteistä. Matkustaessa tietysti pitää olla luottokortti, ja se on Heidillä. Kaikki tuollaiset asiat sitoisivat minut pois oikeasta elämästä.

”En usko lisäravinteisiin”

Ennustan, että minut tullaan muistamaan Suomen kauneimpana miesruumiina. Minulla voisi olla päälläni avatussa arkussa jonkinlainen lannevaate, ettei näky olisi liian roisi. Ihmiset voisivat sitä katsellessa todeta, että joo, sanansa mittainen mies.

Mittani ovat ihan samat kuin ennenkin: rinnanympärys 106, vyötärö 79, lantio 84, hauis 35. Paino on 62 kiloa, se on tullut yhdellä kilolla alaspäin. En tiedä, mistä se johtuu. Treeni on kuitenkin pysynyt samana ja syön kuten ennenkin.

Tarkkailen kroppaani ja sen toimintoja päivittäin. Jännitän kaikki lihakseni vuorotellen peilin edessä kylppärissä suihkun jälkeen. Ne kertovat aika kivaa tarinaa.

En usko mihinkään lisäravinteisiin, enkä käytä niitä. Hormoniakin on tarjottu, mutta olen sanonut kiitos ei. Kukin tekee niin kuin tekee, minä en ole veljeni vartija.

En skitsoile ulkopuolisen tyhmän käytöksen vuoksi. Jokainen tulkoon omalla uskollaan autuaaksi.

X