Melkein mensa -visailun Juha Perälä ja Eero Ritala vitsailevat: ”Vapaa-ajalla meidän voikin olla vaikea tavata – kumpikaan ei koskaan käy missään eikä kutsu vieraita kotiinsa”
Juha Perälä ja Eero Ritala tapasivat ensi kertaa elämässään aloittaessaan Melkein mensa -visailun kuvaukset. Yhteinen sävel löytyi työn äärellä välittömästi, mutta vapaa-ajalla kaksikon voi olla vaikea tavata toisiaan.
Radiojuontaja Juha Perälä, 38 ja näyttelijä Eero Ritala, 37. Kuva: Fox
Melkein mensa -visailun kasvoina ovat Juha Perälä ja Eero Ritala. Melkein mensa on kotimainen viihdeohjelma, jota Juha Perälä juontaa ja Eero Ritala nähdään vakiokilpailijana.
Juha Perälä: ”Ensimmäinen yhteinen kuvauspäivämme oli eeppinen”
”Tapasimme Eeron kanssa päivää ennen kuin aloimme kuvata Melkein mensa -visailun ensimmäistä jaksoa. Sitä ennen olimme nähneet vain parissa virtuaalipalaverissa.
Ensimmäinen yhteinen kuvauspäivämme oli eeppinen. Minusta tuntuu, että yllätimme koko tuotannon myönteisesti sillä, miten hyvin kaikki toimi. Eeron ja minun kemiat lähtivät heti pelaamaan.
Toki tiesin Eeron jo entuudestaan ja olin nähnyt hänen töitään. Hänestä oli tullut vahvasti sellainen fiilis, että tuo on ehkä saman tyyppinen kaveri kuin minä, tuon kanssa tulisin varmasti juttuun. Sanoin siis ”kyllä” heti, kun Eeroa ehdotettiin työparikseni Melkein mensaan.”
Ensimmäinen juontajapesti tv-produktiossa
”Tämä on minulle ensimmäinen tv-produktio, jossa kannan juontajan vastuun, joten sillä on väliä, kenen kanssa työskentelen. Ja minulle sillä on itse asiassa aina väliä. Olen puhunut tästä aiheesta paljon myös vieraillessani esimerkiksi kouluissa.
Olen tehnyt monenlaisia töitä, ollut niin rakennuksilla kuin sahallakin. Minulle raha ei ole koskaan ollut työssä pääasia. Ainakin 70 prosenttia työssä viihtymisestä riippuu siitä, millaisia työkavereita ja esimiehiä porukassa on.
Jos fiilis on paska, on ihan sama, kuinka paljon palkkaa luvataan. Tämä korostuu julkisessa työssä, jossa on esillä omalla naamallaan. Jos tekee töitä vain rahan takia ja homma ei toimi, työt loppuvat nopeasti.”
”En ole yhtään se Aamulypsyn tyyppi”
Olin kymmenen vuotta töissä radion Aamulypsyssä ja sanoin siellä usein asioita, joiden oli tarkoitus provosoida ja herättää keskustelua. Ihmisille on siltä pohjalta muodostunut tietty käsitys siitä, millainen tyyppi olen.
Nyt on kiva tehdä tv-visailua, jossa en ole yhtään se Aamulypsyn tyyppi. Minä vain kysyn kysymyksiä enkä suolla väliin yhtään mitään heittoja. En, vaikka niitä tulisikin mieleen.
Eero pitää kuvauksissa yllä hyvää henkeä, ja hänen ansiostaan saamme myös vierailevista kilpailijoista enemmän irti. Se auttaa muitakin heittäytymään, kun vieressä on Eero, joka uskaltaa aina vetää täysillä.
Olen oppinut Eerolta paljon ammatillisia juttuja työskentelystä tv:ssä. Hänhän on viettänyt vuosikaudet kameroiden edessä ja salamavalojen loisteessa!
Toivon, että saamme myös tulevaisuudessa tehdä töitä yhdessä. Olemme naureskelleet, että vapaa-ajalla meidän voikin olla vaikea tavata, sillä kumpikaan ei koskaan käy missään eikä kutsu vieraita kotiinsa.”
”Juhan kanssa tuli heti sellainen tunne, että meidän on helppo työskennellä yhdessä.” Eero Ritala kertoo. Kuva: Fox
Eero Ritala: ”Rakastan pelaamista ja kaikenlaisia tietokilpailuja”
”Olin kuullut Juhasta etukäteen paljon hyvää, ja totta kai olin myös kuunnellut satunnaisesti Aamulypsyä. En kuitenkaan ole oikein aamuradioihmisiä. Radion kuuntelu varhain aamulla ei välttämättä sovi yhteen teatterityön rytmin kanssa.
Tämän kevään teatterityöni Q-teatterissa siirtyivät koronan vuoksi syksyyn, joten olen viettänyt paljon aikaa kotona ja pelannut Kymppitonnia videoyhteydellä kavereiden kanssa.
Rakastan pelaamista ja kaikenlaisia tietokilpailuja, niin Trivial Pursuitia, kymmentä kysymystä kuin Älypää-nettivisailuakin. Olemme myös käyneet kavereiden kanssa pubivisassa, ja juuri ennen koronarajoitusten alkua voitimmekin yhden osakilpailun.
Työ Melkein mensa -visailussa sopi siis minulle täydellisesti.”
”Olemme molemmat positiivisia ihmisiä”
”Minulle oli kuitenkin tärkeää myös se, kenen kanssa töitä tehdään. Se on aina tärkeää, olipa kyse millaisesta tuotannosta tahansa.
Väitän, että on äärimmäisen harvinaista saada aikaan hyvää jälkeä, jos työryhmässä ei ole yhtään kivaa. Siltä pohjalta tein aikoinaan myös päätöksen lähteä mukaan Putouksen ensimmäiselle kaudelle.
Juhan kanssa tuli heti sellainen tunne, että meidän on helppo työskennellä yhdessä.
Tapasimme ihan ensimmäisen kerran virtuaalisessa työpalaverissa Zoomissa. Kyllä ihmisestä näkee jo minuutin sisällä, millainen tyyppi hän on – jopa silloin, kun tavataan pätkivän videoyhteyden välityksellä.
Juhaa ja minua yhdistää se, että olemme molemmat positiivisia ihmisiä. Arvostan sitä, miten hän heti ensimmäisessä tv-juontajan pestissään otti homman niin hienosti haltuun. Saatoin itse rentoutua ja keskittyä pelaamiseen, kun Juha kantoi vastuun kaikista ohjelman erilaisista elementeistä.
Ihailen Juhan rentoutta, energiaa, huumorintajua ja nokkeluutta. Juha taas vitsailee kadehtivansa minulta sitä, että minut tunnistetaan kadulla, häntä ei. Siinä ei vakavasti puhuen ole mitään kadehdittavaa.
Totta kai työn ansiosta saatu huomio tuntuu hyvältä, mutta kun menee vaikka aamulla väsyneenä ruokakauppaan ja kuulee ihmisten kuiskinnan, tulee sellainen olo, ettei saa koskaan olla rauhassa.
On ollut hauskaa työskennellä Juhan kanssa, ja tekisin tosi mielelläni yhteistyötä hänen kanssaan jatkossakin.
Yhteinen vitsimme on, että vaikkemme ehtisi muuten koskaan tavata toisiamme, ainakin kohtaamme gaaloissa, joissa käymme pokkaamassa palkintoja yhteistyöstämme.”