Menestysdekkaristi Sebastian Fitzek ei viihdy tosielämän rikostarinoiden parissa: ”Kun suljen kirjan, voin jättää pelkoni sinne”

Sebastian Fitzek kirjoittaa synkkiä tarinoita, mutta löytyy kesän uutuusdekkareista leppoisampaakin luettavaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Saksalainen Sebastian Fitzek syntyi opettajaperheeseen ja ahmi lapsena Viisikoita. Nyt hänen synkät rikoskirjansa myyvät miljoonia.

Sebastian Fitzek kirjoittaa synkkiä tarinoita, mutta löytyy kesän uutuusdekkareista leppoisampaakin luettavaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Milla Ollikainen

Mitä tapahtuu ihmisille, jotka katoavat maailman valtamerilaivoilta? Saksalainen menestysdekkaristi Sebastian Fitzek on mielikuvitellut kysymykseen mahdollisimman kammottavan vastauksen, jonka hän tarjoilee lukijoille juuri suomeksi ilmestyneessä rikosromaanissaan Matkustaja 23 (Bazar).

Kumpi on enemmän sairas – tekijä vai lukija?

Sebastian Fitzek kirjoittaa synkkiä, jopa raakoja rikosromaaneja. Toisaalta hänen tekstissään on kepeyttä, joka ikään kuin muistuttaa lukijaa siitä, että tämä kaikki on vain kuvitelmaa.

Esimerkiksi Matkustaja 23:ssa eräs henkilöistä lukee raakaa rikoskirjaa ja pohtii, kumpi mahtaa olla enemmän sekaisin: kamaluuksien lukija vai kirjoittaja. Fitzekin mukaan kyseessä on sisäpiirin vitsi. Kirjailijalta kysytään joskus lukutilaisuuksissa, mahtaako hän olla jollain tavalla henkisesti sairas.

”Mutta minä kysyn sitten, kumpi on enemmän sairas: minä, joka kirjoitan, vai sinä, joka maksat tästä”, Sebastian Fitzek sanoo ja nauraa työhuoneessaan, jossa hän antaa haastattelua videopuhelun välityksellä.

Kerran Wienissä Fitzekin lukutilaisuudessa eräs psykoterapeutti nousi ylös ja kommentoi, että trillerit ovat mielelle oiva venttiili ja että pitäisi ennemminkin pelätä niitä ihmisiä, jotka eivät lue pahuudesta kertovia kirjoja.

”Haluan lisätä tähän sen, että me kaikki elämme nyt reaaliajan trilleriä, jonka nimi on korona. Tilannetta voi verrata omien kirjojeni henkilöiden tilanteisiin. Päivästä toiseen jotain odottamatonta tapahtuu, eikä heitä ole koulutettu kohtaamaan sitä. Samalla tavalla meidän kaikkien täytyy juuri nyt päättää, millainen elämä on elämisen arvoista”, Fitzek sanoo.

Väkivalta riisuu kaikki naamiot

Aiemmin tänä vuonna julkaistiin suomeksi Sebastian Fitzekin suurmenestys, Saksassa vuoden 2018 myydyin kirja Potilas. Matkustaja 23 ilmestyi jo neljä vuotta aiemmin.

Kirjoilla on kuitenkin jotain yhteistä: kummankin päähenkilö on kokenut suurimman mahdollisen menetyksen, ja hän haluaa päästä selville totuudesta hinnalla millä hyvänsä. Lisäksi kumpikin kirja on osittain suljetun tilan mysteeri, sillä Potilaassa liikutaan vankimielisairaalassa, Matkustajassa valtamerilaivalla.

Vaikka Fitzekin kirjoissa on paljon väkivaltaa ja psykopaatteja, kirjailijaa kiinnostavat enemmän uhrit ja heidän omaisensa – tavalliset ihmiset, jotka joutuvat kohtaamaan väkivallan seuraukset.

”Väkivalta riisuu kaikki naamiot, ei vain ihmisen kasvoilta vaan koko hänen käytöksensä yltä. Se pakottaa meidät tarkistamaan elämämme prioriteetteja, miettimään sitä, mikä on taistelemisen arvoista”, Fitzek sanoo.

Hänen mielestään ihmiset eivät lue trillereitä siksi, että pitäisivät verestä ja synkkyydestä.

”Kyse on elämästä ja päätöksistä, joita tehdään paineen alaisina. Kysyn aina itseltäni, miten itse käyttäytyisin vastaavassa tilanteessa.”

Sebastian Fitzek neuvoo kirjailijoita: säilytä ankkuri todellisuudessa

Sebastian Fitzek on ollut päätoiminen kirjailija jo viitisentoista vuotta. Hän on julkaissut parikymmentä romaania, joiden myynti on miljoonaluokkaa.

Ennen kirjallista menestystään Fitzek työskenteli radiossa, ja hän tekee radiotyötä edelleen kerran kuukaudessa pysyäkseen paremmin kiinni todellisuudessa.

”Se on neuvoni kaikille kirjailijoille, myös niille, jotka voisivat elää vain kirjoittamalla, että kannattaa säilyttää jonkinlainen ankkuri todellisuudessa. Tarinat eivät tapahdu kotona kirjoituspöydän ääressä. Oudot, hullut ja kiinnostavat ihmiset tavataan todellisessa elämässä.”

Hän myöntää saavansa sellaista palautetta, että hänen kirjansa ovat liian julmia eivätkä tapahtumat ole realistisia. Mutta entä kaikki kotiväkivalta, Fitzek kysyy, entä kaikki hirveä lasten kohtaama väkivalta, jota oikeasti tapahtuu? Maailmassa on paljon todellista kärsimystä, hän muistuttaa.

Toisaalta Fitzek ei itse viihdy lainkaan todellisten rikostarinoiden, tosielämän julmuuksien parissa.

”En pysty lukemaan true crimea, enkä varsinkaan nauttimaan siitä. Minulla ei ole mitään sitä lajia vastaan sinänsä, mutta itse pystyn paremmin käsittelemään pelkojani lukemalla jotain, josta tiedän, että näin ei koskaan tapahtunut. Kun suljen kirjan, voin jättää pelkoni sinne.”

Tuleva menestyskirjailija sai kolmetoista hylsyä

Sebastian Fitzek ei saavuttanut menestystä helposti. Hän lähetti ensimmäisen romaaninsa viiteentoista kustantamoon ja sai kolmetoista hylsyä – kaksi ei ole vastannut vieläkään. Hankittuaan kirjallisuusagentin hän oivalsi, että on vain palattava työpöydän ääreen ja kirjoitettava teksti uusiksi.

Kustantamo Die Therapie -esikoiselle löytyi lopulta vuonna 2006. Siitä otettiin pieni painos, mutta pian puskaradio alkoi toimia. Kirja menestyi ensin verkossa, sitten myös kirjakaupoissa.

”Kustantaja ei kuitenkaan uskonut menestykseen. He ottivat aina kahden tai kolmen tuhannen lisäpainoksen, joten kirjalla oli lopulta 56 painosta”, Fitzek kertoo.

Hän on ammattikirjailijana jo tottunut siihen, että teksti on lopulta annettava pois tietäen, ettei se ole niin täydellinen kuin aloittaessa oli ajatellut. Kirja ei ole koskaan valmis, aina voisi tehdä jotain paremmin.

”Siksi hienointa tässä työssä on edelleen se, kun käsikirjoituksen ensimmäinen versio valmistuu ja tietää, että tästä tulee kirja. Se on minulle se nautinnollisin hetki”, Sebastian Fitzek sanoo.

Lue myös: Jännitystä kesään tuovat hyytävät dekkarit – Kokosimme uutuuksista kirjavinkit!

X