Menestyskirjailija A. J. Finn paljastaa: Tällainen on suurin valhe, johon kirjailijat sortuvat
Nainen ikkunassa -teoksellaan pankin räjäyttänyt kirjailija A. J. Finn vieraili Suomessa ja ihmetteli viinarallia Tallinnan lautalla.
A. J. Finn eli Daniel Mallory vieraili Helsingissä toukokuun viimeisellä viikolla. Hänen esikoiskirjansa Nainen ikkunassa oli Suomen myydyin käännöskirja huhtikuussa.
Psykologinen trilleri Nainen ikkunassa (The Woman in the the Window) oli hitti jo ennen ilmestymistään. Syksyllä 2016 käsikirjoituksesta käytiin miljoonasopimukseen päättynyt huutokauppa, Fox osti elokuvaoikeudet ja lisäksi kirja teki ennätyksen kansainvälisten sopimusten määrässä: vielä julkaisematon debyytti myytiin 37 kielialueelle.
Tammikuussa Nainen ikkunassa nousi heti ilmestyttyään ykköseksi New York Timesin bestseller-listalla. Huhtikuussa teos oli myydyin käännöskirja myös Suomessa.
Kirjailija A. J. Finn, oikealta nimeltään Daniel Mallory (s. 1979), piipahti toukokuun viimeisellä viikolla Helsingissä keskellä kevään kuumimpia helteitä. Suomi oli kirjailijan promokiertueen välietappi Viron ja Bulgarian välissä.
Mallory saapui Helsinkiin toukokuisena maanantaina lautalla Tallinnasta.
”Siellä oli hirveästi suomalaisia, ja heillä kaikilla oli laukut täynnä pulloja. Se oli uskomatonta! Onko tämä alkoholistien kansakunta vai onko viina siellä vain niin paljon halvempaa? Vai molempia?”
Kirjailijaksi ryhtymistä edelsi oikean lääkityksen löytyminen
Nainen ikkunassa osui psykologisen trillerin uuden tulemisen aallonharjalle; tietä ovat tasoittaneet aiemmin muun muassa Gillian Flynnin Kiltti tyttö ja Paula Hawkingsin Nainen junassa. Viitisentoista vuotta kustannustoimittajana työskennellyt Mallory alkoi kirjoittaa esikoisteostaan huomattuaan ajan olevan suotuisa sellaiselle trillerille, jonka hän haluaisi itsekin kirjoittaa. Aiemmin hän ei ollut kirjailijan urasta haaveillut.
Mallory kirjoitti debyyttiään salassa ja lähetti sen kustantajillekin salanimellä, koska ei halunnut tunnettuutensa kustannusmaailmassa vaikuttavan käsikirjoituksen vastaanottoon. Kun tarjouskilpailu alkoi, Mallory lähetti kustantajille kirjeen, jossa kertoi oikean henkilöllisyytensä.
Nainen ikkunassa ilmestyi lopulta Malloryn oman kustantamon julkaisemana – hänen läheinen työtoverinsa oli lukenut käsikirjoituksen tietämättä, kenen se oli. Viime syksynä Mallory jätti työnsä kustantamossa, ja nyt hän kirjoittaa toista teostaan sen minkä kiertämiseltään ehtii.
Nainen ikkunassa on velkaa eritoten Alfred Hitchcockin elokuville, erityisesti Takaikkunalle, jonka idea toistuu kirjassa lähes sellaisenaan: kotinsa vangiksi jäänyt Anna Fox seuraa vastapäisten asuntojen elämää kamerallaan ja sattuu näkemään murhan. Lisäkierrettä kertomukseen tuo Annan lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttö, minkä vuoksi hän ei voi luottaa muistiinsa, kuten Nainen junassa -kirjan päähenkilö.
Mallory tunnustaa lainansa auliisti ja toteaa, että todella suuret kirjoittajat varastavat – ja hänkin haluaa sellaiseksi.
Anna Foxin hahmossa Mallory on käsitellyt myös omia ongelmiaan. Hänellä todettiin parikymppisenä masennus, jonka kanssa hän elänyt koko aikuisikänsä. Kolme vuotta sitten diagnoosi vaihtui: Mallorylla onkin kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Malloryn lääkitystä muutettiin. Kului neljä viikkoa, ja hän tunsi voivansa yhtä hyvin kuin nuorena ennen masennusdiagnoosia.
Kaksi viikko myöhemmin hän aloitti kirjoittamisen.
Henkilöhahmot eivät yllätä kirjailijaa!
Kustannustoimittajana Daniel Mallorylla on pitkä kokemus alalta. Aloittelevaa kirjoittajaa hän varoittaa ensimmäisenä siitä, että vain hyvin harvoille käy niin hyvin kuin hänelle; kirjoittamista ei kannata aloittaa myyntitilastojen ykkössijat mielessä.
Nyt Mallorylla on kosolti kokemusta myös kirjailijan roolista; hän laskee antaneensa jo satoja haastatteluja, ja myynninedistämismatkailua riittää pitkälle ensi syksyyn saakka. Toisaalta hän ei tunnu vielä omaksuneen tietynlaista tapaa puhua kirjoittamisesta.
Mallory nauraakin pitkään kysymykselle, mikä on suurin kirjoittamista koskeva valhe.
”Erittäin hyvä kysymys… Olen yllättynyt, kun kirjailijat sanovat, että heidän henkilöhahmonsa yllättävät heidät. Jos minun henkilöhahmoni ikinä yllättävät minut, se tarkoittaa sitä, että lääkitykseni ei toimi. En halua, että hahmoni yllättävät minut!”
Tuore menestyskirjailija ihmettelee myös puhetta kirjoittamisen nautinnosta.
”On kirjailijoita, jotka väittävät, että kirjoittaminen on hauskaa. Se ei ole minun kokemukseni. Joskus se on hauskaa, mutta se on työ. Kirjailijat, jotka ilmaisevat tietynlaista nautintoa työstään, vaikuttavat minusta vääristelevän tosiasioita.”