Michael Monroe elää elämänsä parasta aikaa – ja julkaisi tositarinaan perustuvan lastenkirjan: ”Minusta on kiva kaataa raja-aitoja”
Muusikko Michael Monroe ei pelkää menettävänsä katu-uskottavuuttaan. Hän pitää itseään poikkeuksellisena rocktähtenä, jonka elämään lastenkirjan tekeminen toi uuden ulottuvuuden.
"Rakastan lapsia, vaikka omia lapsia ei ole", Michael Monroe sanoo. © Marjo Tynkkynen/Kuvaryhmä/SKOY
Rocktähti Michael Monroe on tehnyt yllättävän aluevaltauksen lastenkirjailijana. Makke ja Nupu on omaelämäkerrallinen ja opettavainen tarina muusikon lapsuudesta.
Kesällä 60 vuotta täyttänyt Hanoi Rocks -legenda julkaisi myös uuden albumin I Live Too Fast to Die Young. Juhlavuosi huipentuu syyskuussa 60-vuotisjuhlakonserttiin Helsingin Jäähallissa.
Miksi halusit kirjoittaa lastenkirjan?
”Se tuli kerran kustantamolla puheeksi, kun Keith Richards oli joskus kirjoittanut lastenkirjan. Koronan aikana oli vielä paljon ylimääräistä aikaa. Ajattelin, että tämä olisi söpö pieni tarina, joten aloin kirjoittamaan sitä. Vaihtelu virkistää, joten miksi ei?”
Perustuuko kirja todellisiin tapahtumiin?
”Tämä on tositarina. Makke on ollut lapsesta saakka lempinimeni ja Nupu-nalle oli lempipehmoleluni. Se oli minulla mukana kaikkialla. Kerran lähdin parin kaverini kanssa Seurasaareen, ja sieltä palatessa jäin auton alle. Toivuin siitä Nupu kainalossa.”
Rocktähden imagolla ja lapsille kirjoittamisessa on iso kontrasti. Haluaisitko olla esimerkki lapsille?
”Minusta on kiva kaataa raja-aitoja ja tyypillisiä stereotypioita. En ole millään tavalla jumittunut tuohon rokkarin imagoon, vaan olen mikä olen ja se on aitoa. Mitä tahansa teen, niin se on aina uskottavaa.
En pelkää, että katu-uskottavuus häviäisi. On hauskaa olla nyt lastenkirjailija, se toi uuden ulottuvuuden elämään.”
Se herättää kunnioitusta, että et pelkää katu-uskottavuutesi kärsivän.
”En todellakaan pelkää, päinvastoin. Olen muutenkin poikkeus rocktähtien stereotypiasta, koska en sovi mihinkään muottiin, edes rocklaulajan muottiin! Kaadan raja-aitoja ilomielin.
Rakastan myös lapsia, vaikka omia lapsia ei ole. Lapset ovat ihania, koska ovat niin vilpittömiä, mieleltään vapaita ja sanovat suorasukaisesti mitä ajattelevat.”
Täytit kesällä 60 vuotta, millaisia tunteita se herätti?
”Pikkupoikana ajattelin, että 40-vuotias on jo vanha. Olen todella iloinen, että olen vielä elossa ja terve. Tämä on parasta aikaa elämässäni.
En kaipaa aiempia vuosia, minulla on vaimo ja kissat kotona, sekä paras bändi mitä voi toivoa. Olen tyytyväisempi elämään kuin koskaan.”
Millainen syntymäpäiväsi oli?
”Poikkeuksellisen hieno. Meillä oli kesällä monta keikkaa Alice Cooperin kanssa yhdessä, kun olimme hänen kiertueellaan lämppäämässä. Syntymäpäivänäni olimme Saksassa.
Kuten monina iltoina, keikan lopuksi Alice kutsui minut laulamaan School’s Out -kappaletta, jonka jälkeen lavalle tuotiin yllätyksenä syntymäpäiväkakku ja Alice Cooper lauloi minulle yleisön kanssa Happy Birthdayn.
Se oli paras synttäri koskaan. Jos minulta kysytään urani huippuhetkeä, niin tuo on yksi niistä. Alice sanoi minulle, että ”olet vasta 60, minä olen 74 ja voin paremmin kuin koskaan!”
Ikääntyminen on asenteesta kiinni. Jos huolehtii paljon siitä, että on vanha, niin alkaa varmasti näyttämäänkin siltä.”
Millainen juhlakonsertti on luvassa?
”Siitä tulee poikkeuksellinen, tulee kivoja yllätyksiä. Annan aina kaikkeni, että keikasta tulee niin hyvä kuin se voi olla. Pyrin aina tekemään levyillä ja esiintyessä parempaa kuin aiemmin.
Kun yrittää tehdä paremmin, niin kehittyy ja oppii. En ole koskaan ajatellut lepääväni laakereillani tai ettei tarvitsisi enää yrittää, sehän olisi tylsää. Aina on varaa parantaa.”
Mikä motivoi ylittämään itsensä yhä uudelleen?
”Elämän ilo. Se, että on vielä täällä ja voi hyvin. Niin kuin aina sanon, niin jokainen päivä terveenä on hyvä päivä. Minulla on hyvä elämä, enkä tarvitse paljoa ollakseni onnellinen.
Parhaat asiat elämässä ovat sellaisia, mitä rahalla ei voi ostaa. Kun saa tehdä sitä mitä rakastaa ja ansaitsee sillä toimeentulonsa, sen parempaa ei ole.”
80-luvulla meikkaava, pitkätukkainen mies oli shokki ahdasmielisille suomalaisille. ”Me opetettiin ihmisiä ottamaan vähän kevyemmin, nauramaan itselleen. Se on yks suurin ansio, mitä Hanoi on saanu aikaan.” © Tommi Tuomi / Otavamedia