Miia Nuutila kokee elämän parantuneen iän myötä: ”Kun oppii tuntemaan itsensä, ihmissuhteista alkaa etsiä rauhaa, tasapainoa ja sopusointua”

Viittäkymppiä lähestyvä näyttelijä Miia Nuutila nauttii tästä elämänvaiheesta. Hän on saavuttanut seesteiset vuodet itsetutkiskelulla ja hyvillä valinnoilla. Onnea lisäävät kiitollisuuslistat ja riittävä määrä halauksia.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Miia Nuutila pyytää ihmisiltä herkästi anteeksi pieniäkin asioita, jotka jäävät häntä vaivaamaan. Miialla on sille nimikin: ”etukäteinen kuolinsiivous”.

Viittäkymppiä lähestyvä näyttelijä Miia Nuutila nauttii tästä elämänvaiheesta. Hän on saavuttanut seesteiset vuodet itsetutkiskelulla ja hyvillä valinnoilla. Onnea lisäävät kiitollisuuslistat ja riittävä määrä halauksia.
Teksti: Eveliina Lauhio

Marraskuu on ollut Miia Nuutilalle, 49, usein masentavan harmaa. Mutta nykyään hän jopa iloitsee siitä.

”Kirkasvalolamppu auttaa jaksamaan. Toisaalta nautin myös hämyisästä ajasta kotona kynttilänvalossa villasukat jalassa ja viltin alla.”

Muutoksen taustalla on tietoista muutostyötä, itsensä kehittämistä.

”Yritän ajatella positiivisesti ja ottaa kaikista vuodenajoista parhaat palat irti.”

Marraskuun pimeydessäkin Miia voi nykyään hyvin. Syy hyvään oloon löytyy tasapainosta. Kun ihmissuhteet, työ, uni, liikkuminen, syöminen, rutiinit ja vaihtelu ovat balanssissa, elämä on nautinnollista.

Aina näin ei ole ollut.

Anteeksianto

1990-luvun lopulla Miia Nuutila joutui ensimmäisen kerran työpaikkakiusaamisen ja henkisen lyttäämisen kohteeksi. Häntä kohteli huonosti näyttelijäkollega.

Sama toistui muutaman vuoden kuluttua. Sillä kertaa häntä lyttäsi ohjaaja.

Tapahtumat satuttivat Miiaa syvästi. Hän käsitteli tunteitaan monta vuotta.

Aluksi hän yritti päästä eteenpäin negatiivisten mielikuvien avulla. Miia kuvitteli kukistavansa kiusaajansa. Se ei kuitenkaan vienyt häntä eteenpäin.

Muutos tapahtui vasta, kun Miia alkoi antaa tietoisesti anteeksi. Apunaan hän käytti henkisen valmennuksen äänitettä, jossa ohjattiin työstämään anteeksiantoa rakkauden ja valon kautta.

”Ymmärsin, että rakkaudellinen lähestyminen oli ainoa keino saada asia ratkeamaan. Vihaiset ajatukset pitivät vain minut itseni jumissa pahassa olossa.”

Tapahtumista on jo kauan, mutta niiden oppi on läsnä vahvasti Miian elämässä.

”Anteeksianto tuo onnen. Nykyään, kun tapaan näitä entisiä työkavereitani, voin ­halata heitä. Olen vapaa kaikista menneisyyden kaunoista.”

Miia alkoi systemaattisesti pyytää anteeksi ihmisiltä ihan pieniäkin asioita, jotka olivat jääneet häntä vaivaamaan. Nykyäänkin hän saattaa laittaa asiasta vaikka tekstiviestin ystävällensä tai tuttavallensa.

Miia kutsuu toimintaa etukäteiseksi kuolinsiivoukseksi.

Vastaanotto on ollut poikkeuksetta lämmintä.

”Ihmissuhteisiin liittyy usein paljon turhaa valtataistelua. Kun aidosti pyytää anteeksi, vastapuolen aseet tippuvat. Kun ei hyökkää eikä puolustaudu, alkaa tapahtua ihmeitä.”

Sopusointua kohti

Nuoruudessa Miian suhteissa riitti draamaa ja raskaita tunteita.

Merkittävä parannus Miian elämässä onkin tapahtunut juuri ihmissuhteissa.

”Enää minua ei kiinnosta kärsimys. Kun oppii tuntemaan itsensä, ihmissuhteista alkaa etsiä rauhaa, tasapainoa ja sopusointua. Elämä on parantunut iän myötä.”

Uusperheen arki yhdessä muusikko Antti Paavilaisen kanssa tuntuu hyvältä. Elämässä on läheisiä ihmissuhteita, työt ovat palautuneet ennalleen pahimman korona-ajan jälkeen ja aikaa jää myös harrastuksille.

Jouluihmisenä Miia odottaa vuoden pimeimmän ajan juhlapyhiä. Yhteisen pöydän äärellä istuvat tuolloin Miian teini-ikäiset tytär ja poika sekä Antin pojat.

”Tykkään kaikesta jouluun liittyvästä: tuoksuista, touhuista, ruuista, lahjoista ja rituaaleista. Käyn kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja. Parasta on rauhaisa yhdessäolo perheeni kanssa.”

Huumori on Miia Nuutilan elämän kantava voima. ”Se auttaa sietämään omaa keskeneräisyyttä.” © Tommi Tuomi

Huumori on Miia Nuutilan elämän kantava voima. ”Se auttaa sietämään omaa keskeneräisyyttä.” © Tommi Tuomi

Fyysisyyden haasteet

Nuorempana Miia Nuutila ajatteli, että ikääntyminen on ihanaa. Hän rakasti ryppyisiä mummoja ja halusi itsekin olla sellainen jonain päivänä.

”Nyt, kun vuosia on mittarissa pian viisikymmentä, vaihdevuosien mukana tuomat fyysiset muutokset ovat alkaneet vähän jännittää.”

Miia on kokenut ulkonäköpaineita työssään.

”Näyttelijän ammatissa joutuu arvostelluksi ulkonäön perusteella. Kamera vanhentaa ja lihottaa. Välillä on rankkaa olla jatkuvasti tulilinjalla. Täytyisi olla todella kova kuori, että olisi täysin immuuni muiden mielipiteille.”

Enää Miia ei harrasta dieettejä, mutta aikaisemmin hän oli monesti laihdutuskuurilla. Vaikka hän ei ollut koskaan lihava, 176 senttiä pitkänä naisena hän tunsi olevansa iso.

”Olen kokeillut kaikenlaisia laihdutusmenetelmiä kaalisoppakuurista paastoon. Kitukuurit kaduttavat. Ne eivät muuttaneet minua paremmaksi, sain niillä vain aineenvaihduntani sekaisin.”

Nykyään Miia noudattaa tavallista, järkevää ruokavaliota, johon kuuluu kanaa, kalaa ja paljon kasviksia. Punaista lihaa hän ei ole syönyt vuosiin.

”Turhasta iltamussuttamisesta yritän opetella eroon. Muuten olen tyytyväinen ruokavaliooni.”

Miian keho kertoo, mitä liikuntalajia se kaipaa. Joskus se on vesijuoksu, tällä hetkellä se on kävely. Hän tankkaa usein näytelmien vuorosanoja pitkillä kävelylenkeillä.

Kehoaan Miia hellii käymällä säännöllisesti hieronnassa, energiahoidossa ja kasvohoidossa.

”Olen fyysinen ihminen. Nautin kosketuksesta. En voi hyvin, jos en saa halailla tarpeeksi.”

Unesta on tullut vuosi vuodelta yhä tärkeämpää.

”En leiki nukkumisen kanssa. Juon iltaisin yrttiteetä ja yritän muutoinkin rauhoittua ­ennen sänkyyn menemistä. Silti edelleen stressi vie yöuneni. Se on raivostuttavaa.”

Henkisyyden tärkeät palat

Henkisyys on tärkeä osa Miian hyvinvointia. Hän on kulkenut henkistä polkua pikkutytöstä lähtien.

Jo ala-asteella Miia pohti sitä, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Jatkaako sielu matkaansa? Pohdinta oli seurausta siitä, että Miian isä oli saanut 48-vuotiaana yllättäen aivoverenvuodon.

Kun isä alkoi toipua sairaalassa, hän kertoi tyttärelleen jotain lohdullista.

”Isä oli kokenut leikkauspöydällä ruumiista irtautumisen. Hän oli ollut valoisassa paikassa edesmenneiden läheistensä ympäröimänä. Siellä hänen oli hyvä olla.”

Isän kokemus vahvisti Miian ajatuksia siitä, että kaikki ei lopu kuolemaan. Samaa mieltä hän on yhä.

”Uskon jälleensyntymiseen ja edellisiin elämiin. Olemme kaikki henkiolentoja, jotka olemme saaneet tulla kokemaan ihmi­syyden maapallolle. Olen varma siitä, että elämä ­jatkuu fyysisen kehon kuoleman jälkeen.”

Miia kuuluu kirkkoon, mutta hänen maailmankuvansa koostuu mosaiikkimaisesti monista eri palasista. Henkisyys tarkoittaa hänelle ennen kaikkea tapaa kasvaa mahdollisimman rakastavaksi ja hyväksyväksi ihmiseksi.

”Jos rakastaisin kaikkia ja antaisin kaiken anteeksi, silloinhan olisin taivaallisen onnellinen. Minulle henkinen kasvu tarkoittaa sitä, että pyrin poistamaan esteitä rakkauden tieltä.”

Kiitollisuuden anti

Teininä Miia Nuutila ahmi erilaisia elämäntaito-oppaita ja henkisyyteen liittyviä kirjoa. Edelleen hän lukee paljon. Erityisesti aamuisin hän pyrkii ottamaan itsellensä ja omille ajatuksillensa aikaa.

”Toisinaan meditoin, toisinaan luen. En suorita henkisyyttä ryppyotsaisesti, vaan elän hetkessä ja kuulostelen sitä, mikä minusta tuntuu hyvältä.”

Kiitollisuus on Miialle tärkeä hyvinvoinnin työkalu. Yksinkertaisimmillaan harjoitus voi olla listata viisi asiaa, joista on kiitollinen. Miialle ne saattavat olla vaikka perhe, työ, terveys, ystävät ja luonto. Ne voivat olla myös arjen pieniä hetkiä, kuten sikeästi nukutut yöunet tai marraskuun hämyssä näyttäytyvä aurinko. Mitä enemmän Miia on opetellut kiitollisuutta, sitä enemmän hän on alkanut nähdä hyviä asioita ympärillään ilman harjoituksiakin.

Monesti Miia myös listaa ylös haaveitansa.

”Uskon siihen, että ihmiset vetävät ajatuksillaan asioita puoleensa. Positiivinen asenne kannattaa.”

Miia on käynyt henkisen valmentajan koulutuksen ja opiskellut energiahoitajaksi. Hän työskentelisi mielellään energiahoitajana, mutta haluaisi tällöin omistautua asialle kokonaan. Toistaiseksi näyttelijän työt täyttävät kalenterin.

”Käyn itse kerran kuukaudessa energiahoidossa. Se on samalla vähän terapiaakin, sillä puhun omista asioistani hoitajalle. Hoito rentouttaa sekä kehoni että mieleni.”

Ikuinen läksy

Miia Nuutila ajattelee kadulta löytyvän kolikon olevan merkki: universumin vastaus hänen kysymykseensä. Vastaukset saattavat tulla mitä erilaisimmissa muodoissa, kuten eteen leijailevana höyhenenä, maasta löytyvänä kolikkona tai vaikkapa radiosta tulevana kappaleena, jossa käsitellään juuri sitä asiaa, jota Miia oli hetki sitten pohtinut.

”Merkit vahvistavat intuitiotani. Ne kertovat minulle, että olen kulkemassa oikeaan suuntaan.”

Vaikka onnellisuus on läsnä arjessa, elämä ei aina ole helppoa.

”Itsessäni riittää työsarkaa. Välillä tuntuu siltä, että otan kolme askelta eteen ja kaksi taakse. Se on turhauttavaa, mutta pääasia on, että etenen.”

Miia on oppinut antamaan muille anteeksi, mutta vaikein oppiläksy on vielä kesken.

”Minun on vaikea hyväksyä omia virheitäni. Vaikka miten katsoisin peiliin, en näe, kuinka ihana olen. Itsensä rakastamisen opettelu jatkuu varmasti läpi elämän.”

Juttu julkaistu ensi kerran Kotilääkärin numerossa 10/2021.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X