Mika Aaltola analysoi sodan käänteitä esikoisen syntymän kynnyksellä: ”En tiedä, milloin olisi ollut oikea hetki tulla isäksi - ehkä se on juuri nyt”
Kun maailmalla kuohuu, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kertoo, mistä on kysymys. Mielessä hänellä pyörii myös esikoisen syntymä.
”Suhde Venäjään on muuttunut siedettävästä häiriötekijäksi Suomelle”, Aaltola luonnehtii. © Vesa Moilanen/Lehtikuva
Mika Aaltola on aamuihminen. Hän herää useimmiten noin viiden aikaan ja avaa sosiaalisen median alustan, Twitterin. Viime viikon maanantaina kello oli 4.55, kun hän jo tviittasi:
”Varteenotettava skenaario on, että Venäjän aseellinen painostus kohdistuu Suomeen muutaman vuoden sisällä.”
Toisin sanoen sodilla on taipumus levitä. Suomessa ehkä soditaan uusilla tai vanhoilla keinoilla lähivuosina.
Kylmäävä tviitti nousi uutisotsikoihin ja ulkopolitiikan konkari, kansanedustaja Ilkka Kanerva kommentoi, että hyvä kun suomalaisia herätellään.
Tviitin painoarvoa lisäsi paitsi Aaltolan titteli Ulkopoliittisen instituutin johtajana myös sen ajoitus. Presidentti Sauli Niinistö oli vieraillut Valkoisessa talossa edellisenä viikonloppuna.
”Tarkoitus ei ole pelotella ketään, mutta emme saa olla naiiveja ja ajatella, että tällaiset konfliktit pysyisivät varmasti kurissa. Jos sota jää päälle vuosiksi, sen pitkä häntä voi viistää Suomenkin yli”, Mika Aaltola sanoo.
Isoisä oli rintamalla
Juuri nyt Mika Aaltolalle satelee haastattelupyyntöjä. Ukrainan sota on tehnyt hänestä tunnetun, ja hän on usein television asiaohjelmissa analysoimassa ja kärsivällisesti selittämässä sodan uusia käänteitä ja niiden heijastuksia maailmanpolitiikkaan ja Suomeen.
Twitterissä hänellä on 70 000 seuraajaa. Hän on kuin THL:n Mika Salminen, kriisiajan asiantuntija.
”Joskus kansalaiset soittavat minulle, ja viime aikoina soittoja on tullut tosi paljon. Pyrin vastaamaan niihin aina kun voin. Moni on Ukrainan sodan takia huolissaan ja menettänyt yöunensa, mutta yleensä keskusteleminen rauhoittaa.”
Monen suomalaisen on helppo eläytyä ukrainalaisten asemaan, sillä talvi- ja jatkosodan kokemukset ja kohtalot kuuluvat melkein jokaisen perheen lähihistoriaan. Niin myös Aaltolan.
”Oma isänisäni oli rintamalla ja kuoli pian sodan jälkeen. Kokemukset olivat kovia.”
”Minun perheessäni kaikki lukivat”
Mika Aaltola on kotoisin Kintauden kylästä, läheltä Jyväskylää. Opettajavanhemmat ovat oppineita: äiti hallitsee latinan kielen ja isä väitteli kasvatustieteiden tohtoriksi filosofi Ludwig Wittgensteinista.
Mitä ilmeisemmin Wittgensteinista puhuttiin niin paljon kotona, että lapsena Aaltola luuli itävaltalaisen jo mullan alla lepäävän filosofian jättiläisen kuuluvan perheen lähipiiriin.
”Jos joku soitti, saatoin kysyä, että oletko sinä se Wittgenstein.”
Nuoruuden haaveammatti oli arkeologi, mutta elämä kuljetti toisin: ensin opiskelemaan psykologiaa New Yorkiin ja myöhemmin kansainvälistä politiikkaa Tampereen yliopistoon.
”Ei ole sattumanvaraista, miksi jokin asia alkaa kiinnostaa, vaan kiinnostus syntyy siinä mielessä, joka on jaettuna lapsuudenperheessä. Minun perheessäni kaikki lukivat.”
Maltti on hyve
Aaltolalla on yksi lempikirja yli muiden. Se on Peloponnesolaissodat, jonka kirjoitti yli 2 000 vuotta sitten antiikin kreikkalainen filosofi Thukydides.
”Hän kirjoitti sen jälkipolville, jotta he huomaisivat sotien ennusmerkit ajoissa ja osaisivat välttää sodat.”
No, selkeästi kirja on jäänyt sittemmin monelta lukematta. Euroopassa soditaan, taas.
Mika Aaltola sanoo, että suomalaisten on varauduttava kohtaamaan kovia aikoja. Sota heijastuu tänne hintojen nousuna, pakolaisvirtoina, talouden taantumisena ja ennen kaikkea sodan uhkana ja huolena sydämessä.
Paniikkiin ei saisi kuitenkaan mennä.
”Nyt on todella tärkeää muistaa, että maltti on tasavaltalainen hyve. On oltava aikaa debatoida ja miettiä, kuten demokratiaan kuuluu.”
Tärkeintä on välttää tekemästä asioita, jotka saattaisivat johtaa sodan leviämiseen. Toki jo nyt tehdään tärkeitä asioita.
Suomi laajentaa parhaillaan sotilaallista yhteistyötään Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Pohjolaa linnoitetaan kestämään mahdollinen Venäjän hyökkäys.
Mutta mitä tavallinen ihminen voi tehdä tässä hermoja raastavassa tilanteessa?
Mika Aaltolan mielestä esimerkiksi rauhalliset mielenosoitukset olisivat vahva viesti Venäjälle, että suomalaiset seisovat yhtenäisinä Ukrainan sotaa vastaan. Hän varoittaa myös russofobian vaaroista.
Jos suomalaiset alkavat häiritä tai jopa vihata täällä asuvia venäläistaustaisia ihmisiä, se on kuin syöttäisi suoraan Vladimir Putinin lapaan.
”Toivon, että suomalaiset eivät lankea siihen ansaan. Putin aina käyttää tätä ajatusta venäläisen väestön suojelusta perusniksinä tehdä interventiota tai toimenpiteitä.”
Mika Aaltolan mielestä kuitenkin kaikista tärkeintä on ymmärtää, mitä tapahtuu.
Uusi maailmanjärjestys?
Jos olisimme nyt Mika Aaltolan luennolla, hän luultavasti vetäisi esiin kartan. Hänellä on kansainvälisten suhteiden ja Eurooppa-tutkimuksen osa-aikainen professuuri Tallinnan yliopistossa, ja luennoidessaan opiskelijoilleen hän näyttää karttoja.
Ne auttavat nousemaan lintuperspektiiviin ja katsomaan isoa kuvaa.
”Ei ole tarvinnut olla ruudinkeksijä nähdäkseen, että maailma on altistumassa sodille ja järjestyksen katoamiselle” , hän sanoo ja alkaa avata syitä sille, miksi maa tutisee nyt suomalaistenkin jalkojen alla.
Kylmän sodan jälkeen on eletty yksinapaisessa maailmassa, jota on johtanut Yhdysvallat. Eurooppalainen vakaus rakennettiin 1990- ja 2000-luvuilla tälle järjestykselle. Mutta nyt Yhdysvaltojen maailmanaika on päättymässä, sillä Kiinan valta ja voima on kasvanut, ja myös Venäjä on kokenut vahvistuvansa. Olemme siirtymässä yksinapaisesta maailmanajasta kaksi- tai moninapaiseen aikaan.
”Venäjä penää, että heidän äänensä kuuluisi. Ja kuuluuhan se, mutta äärimmäisen brutaalilla tavalla ihmisten hätähuutoina ja kuolintuskana.”
Venäjä vihan vallassa
Venäjä olisi voinut kasvattaa valtaansa muillakin keinoilla, mutta se valitsi sodan. Lännessä ei ole ymmärretty Putinin strategiaa ja on liikkunut huhuja jopa hänen mielenterveytensä horjumisesta.
”Putinin mieli on tehty luotaamattomaksi, eikä meidän kannata yrittää telepaattisesti kurkistaa sen sisään. Se ei johda mihinkään.”
Mika Aaltola on Putinista puhuessaan nostanut usein esiin hullun miehen strategian. Termi on peräisin renesanssifilosofi Machiavelliltä ja tarkoittaa sitä, että hallitsija voi teeskennellä hullua hämätäkseen vihollisiaan.
”Katutappelussa ja kansainvälisessä politiikassa hulluin usein voittaa. Nyt se pitäisi estää.”
Putinin toiminnassa on vaikea nähdä järkeä, ja Aaltolalle on syntynyt vaikutelma, että hän ehkä toimiikin tunteiden vallassa.
”Yksi sodan ajuri on tällä hetkellä järjetön, sokea viha. Näin sodissa usein on. Kyse on myös Venäjän kunniasta ja pelosta. Tällaiset tunteet eivät vie fiksuihin siirtoihin.”
Entä jos kriittiset venäläiset onnistuisivat kampeamaan Putinin pois vallasta?
”Putinin seuraaja voi olla vielä radikaalimpi, mystinen isovenäläinen. Jos Venäjällä koetaan Putinin epäonnistuneen Ukrainan sodassa, voi tilalle tulla hallitsija, jonka tehtävä on onnistua sodassa.”
Voi käydä toisinkin.
Koronapandemian aikana Putinin lähipiiri on ilmeisesti supistunut. Aaltola miettii, voisivatko nämä mahdollisesti ulkopuolelle joutuneet Kremlin vaikuttajat alkaa jossakin vaiheessa kapinoida.
”Jos siitä koulukunnasta, jossa pelataan sakkia ja otetaan varoen asiat ja ratkaisut, löytyy tarpeeksi iso klikki, niin silloin Putinin päivät ovat luetut ja sota saa ratkaisunsa. Ei Kiovassa vaan Moskovassa.”
Tuleva lapsi on poika
Jo vuosien ajan Mika Aaltolan äidillä on ollut tapana lähettää pojalleen viikoittain tekstiviesti: Ole luja ja rohkea.
Aaltola yrittää pitää sen mielessä, koska ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aina ollut Suomessa poikkeuksellisen sensitiivinen aihealue, josta on ollut vaikea puhua niin, että ihmiset ymmärtävät.
”Jonkun täytyy uskaltaa sanoa, miten asiat ovat. On oltava rehellinen, eikä saa luoda ihmisille harhakuvia. Mielestäni olen sen velkaa veronmaksajille.”
Vaikeista ajoista huolimatta toivoa on aina. Aaltola on naimissa Kirsi Aaltolan kanssa, ja yhteisen lapsen laskettu aika on 23. maaliskuuta. Aaltoloista tulee ensimmäistä kertaa vanhempia.
”Elämä on mennyt niin nopeasti, se on ollut kuin vilahdus. En tiedä, milloin olisi ollut oikea hetki tulla isäksi, mutta ehkä se on juuri nyt.”
Mika Aaltola aikoo jäädä lapsen kanssa kotiin muutamaksi kuukaudeksi. Kun poika vähän kasvaa, hänen kanssaan voi tehdä asioita. Aaltola keräsi pienenä kolikoita ja lennätti lennokkeja – kuka tietää, jos poikakin innostuu niistä.
Ennen kaikkea hän haluaa kasvattaa lastaan niin, että tämä uskaltaa tehdä kaipaamiaan asioita. Siinä tulevaisuuden maailmassa olkoon rauha.