Mikko Kekäläinen luopui omasta autosta viisi vuotta sitten – Näin autottomuus solahti perheen arkeen: ”Liikkumisesta on tullut omaa aikaa”

Toimittaja Mikko Kekäläinen päätti vaimonsa kanssa luopua autosta viisi vuotta sitten. Päätös on pitänyt, eikä entiseen ole kaipuuta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ajatus autosta luopumisesta oli Mikko Kekäläisen perheelle mahdollinen, koska heidän asuinalueellaan julkinen liikenne toimii.

Toimittaja Mikko Kekäläinen päätti vaimonsa kanssa luopua autosta viisi vuotta sitten. Päätös on pitänyt, eikä entiseen ole kaipuuta.
Teksti:
Jesse Raatikainen

Puoli seitsemän -ohjelmasta tuttu Mikko Kekäläinen päätti myydä auton pois viisi vuotta sitten. Tuolloin perheen uudessa autossa oli ollut paljon pieniä vikoja, ja kalliimman remontin jälkeen syntyi auton myyntipäätös.

Näin ”pienet sysäykset” tuuppivat Kekäläisen perheen autottomaan arkeen, joka on löytänyt uomansa eikä autosta luopuminen ole kaduttanut.

Minkälaista elämä on ollut ilman autoa?

”Helppoa ja parempaa. Nautin nykyään liikkumisesta enemmän kuin ennen, kun ei tarvitse itse ajaa. Tykkään mennä junalla ja bussilla, työmatkat ja muut ovat miellyttävämpiä, kun niihin sisäänrakennetusti kuuluu vähän hyötyliikuntaa.

Liikkumisesta on tullut omaa aikaa. Ei tarvitse keskittyä radion vääntämiseen ja muille autoilijoille kiroilemiseen, vaan paikasta toiseen liikkuminen on rennompaa.”

Millaisissa tilanteissa olet kaivannut autoa?

”Niitä tilanteita on loppujen lopuksi on hirveän vähän. Esimerkiksi silloin, kun lapset olivat vielä päiväkodissa ja kuumeinen lapsi pitäisi äkkiä hakea pois, mutta meille ne ovat olleet ihan yksittäistapauksia tämän viiden vuoden aikana.

Autoja on niin hirveästi saatavilla tarvittaessa. Olemme vuokranneet silloin, kun on ollut tarve mikä ei tahdo hoitua julkisilla.”

Kuinka lapsien kouluun tai harrastuksiin vieminen onnistuu?

”Lapset kävelevät tai pyöräilevät kouluun. Kummatkin harrastavat kaksi kertaa viikossa, mutta eivät mitään, mihin pitäisi kantaa jotain lätkäkassin kokoista asiaa. Tytär harrastaa viulunsoittoa ja voimistelua, poika suunnistusta ja karatea, kamat ovat ihan roudattavissa.

Emme ole koskaan sanoneet, ettei ikinä enää autoa. Jos jossain vaiheessa tarvitaan, niin sitten harkitaan uudestaan. Ensimmäisen viiden vuoden aikana ei ole tullut tilannetta, että olisi halunnut auton omistaa. Kyllähän autolla ajetaan silloin kun tarve vaatii, mutta omaa autoa ei olla haluttu pihaan seisomaan.”

Kuinka paljon olette säästäneet rahaa?

”Kesällä oli auto lainassa mökin takia, niin kyllä sen tajusi miten kallista hommaa se on. Bensan hinta on kova ja auton omistamisessa on juoksevia kuluja, vaikka ei ajaisi metriäkään. Vakuutusmaksut, katsastukset ja muut, vaikka auto seisoo pääosin parkissa.”

Mitä hyvää autottomuus on tuonut elämään?

”Kävellen tulee liikuttua paljon, minusta se on hirveän hyvä asia. Kun oli auto, ajattelin, että liikkumiseen tulee menemään niin paljon aikaa sitten kun autoa ei ole. Niin hassulta kuin se kuulostaa, autottomuus antaa aikaa. Matkan aikana ei pysty tekemään mitään muuta, kuin ajamaan autoa. Nykyään se tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta.

Lähijunalle kävelystä saan happea ja virkistyn, ajatus kulkee paremmin ja samalla vähän päivittäistä liikuntasuoritusta tehtyä. Kun ei itse tarvitse olla kuskina julkisissa, niin sen ajan voin käyttää mihin haluan.

Kauppareissu voi tuntua arkiselta askareelta, joka on vain hoidettava. Jos sen tekee niin kuin me nykyään, että iskee rinkan selkään, lataa sen täyteen tavaraa ja kävelee raskas rinkka selässä himaan, niin yllättäen se tuntuu kivalta. Tulee hyvä fiilis ja pääsee irti arkisista ajatuksista. Meille se on tehnyt arkisista asioista miellyttävämpiä ja mukavampia.”

Mitä autottomuus on opettanut?

”Vaikeinta oli päätöksen tekeminen. Hirvitti, että mitä tästä tulee. Kun päätöksen uskalsi tehdä, ei sen jälkeen ole ollutkaan vaikeaa. Se pitää suhteuttaa omaan elämäntilanteeseensa, eikä verrata muiden meininkeihin. Meillä se toimii, kun on julkista liikennettä.

Eihän tämä joka puolella Suomea tietenkään ole mahdollista. Eikä tästä pidä tehdä liian vaikeaa itselleen, mutta meillä tämä on toiminut. Tämä viisi vuotta on ollut hyvä alku. Emme me mitään loppuelämän päätöksiä ole tehneet, sen mukaan mennään mikä toimii.”

Lue myös: Kristiina ja Mikko Kekäläinen tatuoivat tinahäistä muiston ranteisiinsa

X