Ministeri Annika Saarikko tunnustaa Kotiliedessä: ”Kohtaan työssäni paljon tilanteita, missä on minulle vierasta valtapeliä”
Perhe- ja peruspalveluministeri suhtautuu työhönsä ristiriitaisesti. Ministerin tehtävä on innostava, mutta raskas.
Annika Saarikko.
Ministerin työpöydällä on Duplo-palikoista rakennettu torni.
Sitä voi pyöritellä käsissä vaikeissa kokouksissa tai ratkaisuja visualisoidessa.
Tulee siitä perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle (kesk.), 34, mieleen myös oma poika Aarni, 3.
Ministerin työ vie miltei kaiken vapaa-ajan, Annika kertoo tuoreessa Kotiliedessä. Työpäivä alkaa aamuvarhain ja kestää usein iltamyöhään.
Hektinen elämä on vain hetkellistä, ajattelee Annika.
Silti harmittaa. Hän haluaisi olla pienen lapsensa arjessa enemmän läsnä, toimia ”kehittävänä kasvattajana”.
”Olen joutunut myöntämään itselleni, että aina minusta ei ole siihen.”
”Koen olevani etuoikeutettu”
Kesällä 2017 perhe- ja peruspalveluministerinä aloittanut Annika ei ollut haaveillut ministerin pestistä.
Jo edellisten eduskuntavaalien jälkeen, vuonna 2015, oli tiedossa, että hän aloittaa ministerin työn Juha Rehulan (kesk.) hoidettua tehtävää kaksi vuotta.
Kauden puolitusta Annika pitää hyvänä ratkaisuna. Vaalien alla hänen poikansa oli vasta puolivuotias.
Ministerin työtä edeltävät kuukaudet olivat raskaita.
Annikan äiti sai alkuvuodesta 2017 diagnoosin aggressiivisesta rintasyövästä.
Pian sen jälkeen isä menehtyi sairauskohtaukseen.
Myöhemmin keväällä myös Annikan puolison isä kuoli syöpään.
Uusi tehtävä ei kuitenkaan pelottanut.
Ei, vaikka Annikalla oli ennakkokäsitys ministerin salkun painosta, työkuormasta ja paineesta.
Hän on aiemmin työskennellyt erityisavustajana Mari Kiviniemelle, Paavo Väyryselle ja Liisa Hyssälälle.
”Nyt voin rehellisesti tunnustaa, että tämä on ollut hienompaa kuin osasin ajatella”, hän sanoo Kotiliedessä.
”Olen innostunut siitä, mitä saan tehdä, ja koen olevani etuoikeutettu.”
Ei työ silti ole helpoimmasta päästä.
”Tuntuuko tänään kivalta mennä töihin?”
Äärimmäisen kuormittavaa ja erittäin raskasta, kuvaa Annika Kotiliedessä.
”Välillä tuntuu, että olen siivooja, koska siivoan kaikkia sotkuja. Toisinaan tuntuu, että minun pitäisi olla keksijä tai insinööri, joka ratkoo visaisia ongelmia. Välillä pitäisi olla esiintyvä taiteilija.”
Erityisesti puurtamista vaati perhevapaauudistus, jonka ministeri päätti keskeyttää helmikuussa 2018.
”Kohtaan työssäni paljon tilanteita, missä on lannistavaa ja minulle vierasta valtapeliä tai poliittista hässäkkää, joka tuntuu iholla epämukavalta.”
Annika kysyy itseltään joka aamu: tuntuuko tänään kivalta mennä töihin.
Toistaiseksi vastaus on ollut kyllä.