Minna Haapkylä: Pitkästä liitosta lähteminen on rankka prosessi
Minna Haapkylä, 41, näyttelee kevään elokuvatapauksessa Armi Ratiaa. Roolihenkilöön perehtyminen mullisti hänen elämänsä.
Minna on tehnyt urallaan paljon itsenäisten ja vahvojen naisten rooleja. ”Olen aika kranttu roolien suhteen. Odotan, että tulee se rooli, jonka todella haluan tehdä”, hän kertoo.
Elokuva Marimekon perustajasta Armi Ratiasta on pyörinyt ohjaaja Jörn Donnerin ajatuksissa kauan. Ohjaaja puhui pohdinnoistaan ystävälleen, näyttelijä Minna Haapkylälle jo vuonna 2009 ensi-iltansa saaneen Kuulustelu-elokuvan kuvauksissa.
”Sähän et sitten voi näytellä sitä. Et näytä yhtään Armilta”, Donner vitsaili ja Haapkylä nyökytteli. En yhtään samalta, Minna ajatteli.
Vuonna 2012 elokuva hanke eteni, ja Donnerin mieli oli muuttunut. Marraskuussa hän sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei Armin rooliin käy kukaan muu kuin Minna.
”Jörn sanoi minulle vain, että itse asiassa sä olet Armi. Olin ällistynyt ja kysyin, oletko tosissasi?” Minna kertoo.
Jos Minna ei muistuta ulkonäöltään Armia, mikä kahta naista yhdistää?
”Ensin ajattelin ettei mikään! Että olen niin laimea verrattuna Armiin, joka oli niin rohkea, näkyvä, intohimoinen, röyhkeä, estoton ja överi tunteiltaan.”
Noin vuoden ajan Minna tutustui yhteen Suomen kaikkien aikojen tunnetuimpaan ja ristiriitaisimpaan naisjohtajaan kirjojen, nauhoitusten ja Armin perheen ja ystävien haastattelujen perusteella.
Työn päätteeksi hän tajusi löytäneensä jotain myös itsestään.
Kävikin niin, että ennen kuvausten alkua viime heinäkuussa Minna oli kääntänyt ympäri koko elämänsä.
Mielipide kuuluville
”En ole pitänyt itseäni ikinä erityisen rohkeana. Mutta Armia olen!” Minna Haapkylä kertoo.
Siksi hän yllättyi, kun ystävä kerran sanoi, että Minna on hänen mielestään aina ollut niin rohkea. Minna jäi pohtimaan, että ehkä ystävä tarkoitti hänen suorapuheisuuttaan.
”Mielipide-erot ja oikeina pitämieni asioiden puolustaminen eivät pelota minua. En ole ajatellut niitä rohkeudeksi, koska ne ovat minulle itsestään selviä.”
Minnalle rohkeutta on ollut se, että tekee jotain vaikka pelottaa – hyppää vaikka kympistä uima-altaaseen.
Armi Ratian rohkeus piilee järkkymättömässä visiossa Marimekosta ja sen suunnasta. Yrityksen värikkäät kuosit vaatteissa olivat jotain ennennäkemätöntä.
Sitä oli myös yrityksen johtaja Armi. Hän herätti huomiota jo senkin takia, että oli Suomen ensimmäisiä naisia suuryrityksen johdossa.
Oli oltava kova, jos aikoi pärjätä miesten maailmassa.
Samaa henkeä on Minnan mielestä nähtävissä vielä tänäkin päivänä.
”En kilpaile työstäni miesten kanssa, koska miehet eivät voi saada minun roolejani. Minun ei tarvitse todistella osaavani näytellä yhtä hyvin tai paremmin kuin miehet. Sen sijaan yhtäläisestä palkkauksesta taistelen joka kerta.”
Alalta löytyy muutakin epäsuhtaisuutta. Naisia on selvästi miehiä vähemmän käsikirjoittajina, ohjaajina ja tuottajina. Minna uskoo, että osin tästä syystä alan naiskuva on kapea. Esimerkiksi keski-ikäisille naisille kirjoitetaan vain vähän rooleja.
Nyt Minna opiskelee elokuvatuottajaksi.
”Haluan oikaista tätä vääristymää ja saada työhöni uutta näkökulmaa. Hitto vie, jos tarjotut naisroolit ovat huonosti kirjoitettuja, pitää alkaa itse tuottaa elokuvia, joissa on kiinnostavia tarinoita ja hienoja rooleja.”
Irti äitiroolista
Yksi Minnan ensimmäisistä Armiin liittyvistä mielikuvista oli naisen työorientoituneisuus, jossa perhe jäi jalkoihin.
”Se on meissä totaalisen erilaista. Äitiys on minussa todella vahvana. Vaikka teen välillä paljon töitä, pidän huolen, että minulla on aikaa olla myös lasteni kanssa.”
Keskustellessaan Armin lasten kanssa Minna oivalsi kuitenkin jotain myös omasta äitiydestään.
”Armi ei koskaan esittänyt äitiä kotona. Hän oli se sama intohimoinen ja räiskyvä tyyppi niin töissä kuin kotonakin. Sitä toivoisin itsellenikin.”
Tähän saakka Minna on halunnut suojella lapsia näyttelijän työn raakuudelta. Hän on ajatellut, että äidin kuuluu olla kotona iloinen ja hassutteleva, vaikka töissä olisi ollut raskas ja huono päivä.
Nyt Minna on opetellut kertomaan pojilleen Elielille ja Luukakselle, että äitikin voi olla surullinen ja väsynyt.
”Haluan näyttää pojille, että minäkin olen vain ihminen. Vaikka yritän varjella lapsia pettymyksiltä, on ehkä parempi, että pojat oppivat näkemään jotain aikuisuuden inhottavuudesta.”
Varovaisuus ahdisti
Armin rooli on ollut Minnalle uran tähänastisista vaikein työ. Pitkän prosessin aikana Armi kaivoi hänestä jotain esiin tai tartutti jotain.
”Koska päätimme, ettei minusta yritetä tehdä Armin näköispatsasta, minun piti löytää Armi sisältäni.”
Se onnistui vain, kun Minna antoi itselleen luvan olla yhdessä hetkessä röyhkeä ja hallitseva, seuraavassa ujo ja rakastettava.
”Löysin itsestäni voimakkuuden ja sen, ettei muiden mielipiteillä ole väliä.”
Minna kuuntelee nyt enemmän tunteitaan.
”Olen luottanut elämässäni järkiratkaisuihin ja yrittänyt älyllistää kaiken. Aiemmin minusta tuntui, että päivät menevät hukkaan, jos en tee edes jotain järkevää. Enää en ole sitä mieltä.”
Armin rooli osui Minnan elämässä myös oikeaan hetkeen. Neljäkymppisenä hän huomasi ajattelevansa, ettei omassa elämässä ollut kaikki kohdallaan.
Hän oli kadottanut rohkeuden. Sen, joka vei Minnan teini-iässä oman bändin kanssa esiintymään Kolmen sepän patsaalle täysin häpeilemättä.
”30-vuotiaana pelkäsin kauheasti mokaavani. Elämä pyöri tutun ja turvallisen ympärillä. Vakiinnutin itseni töiden, parisuhteen, kodin ja arjen suhteen. Pelkäsin, että näyttelenkin jotenkin väärin. Asettamani rajat ja varovaisuus alkoivat ahdistaa nelikymppisenä.”
Vanhassa dokumentissa Armi Ratia kertoo iän hioneen hänen terävimpiä luonteenpiirteitään tasaisemmiksi. Minnalla suunta on ollut päinvastainen.
Kiltistä naapurintytöstä on kuoriutunut päättäväinen ja itsenäinen nainen.
Rohkeus elää
Minnan neljänkympin kriisi kulminoitui pitkän avioliiton päättymiseen näyttelijä Hannu-Pekka Björkmanin kanssa.
Ero oli ratkaisu, joka oli Minnan mukaan ”pakko tehdä”.
Elämä ei tuntunut enää omalta. Sitä pikemminkin näytteli joku Minna-nukke.
”Pitkästä liitosta lähteminen on rankka prosessi. Surin tulevaisuutta ja sitä, mitä voisi olla joskus vuosien päästä. Elämästä täytyy kuitenkin tehdä itselleen hyvää tässä ja nyt. Muuten voi jäädä odottamaan jotain koko loppuelämäkseen.”
Minna päätti elää.
Virallisen avioerohakemuksen pari jätti viime toukokuussa.
Jotain entisen avioparin väleistä kuitenkin kertoo se, että Minna ja Hannu-Pekka kuvasivat Armi elää -elokuvaa yhdessä viime heinäkuussa. He näyttelevät elokuvassa eroavaa avioparia, Armi ja Viljo Ratiaa.
Eronsa jälkeen Minna ja Hannu-Pekka jäivät asumaan samaan taloon, ja lapset juoksivat kahden eri asunnon välillä. Vastikään Hannu-Pekka kuitenkin kertoi muuttavansa uuteen kotiin.
Ote Armista
Minnan elämään kuuluu naisystävä, näyttelijäkollega Joanna Haartti.
”On ihan eri asia rakastaa nelikymppisenä kuin parikymppisenä. Se jotenkin helpottuu sen seurauksena, että on tutustunut itseensä jälleen uudelleen. On helpompi sanoa ja tehdä asioita”, Minna sanoo.
Eron aikana pitkäaikaiset, hyvät ystävät ovat olleet koko ajan rinnalla rohkaisemassa ja kannustamassa. Moni sanoi Minnalle ihailevansa tämän rohkeutta.
Elämänmuutoksen myllerrys vaikutti myös työhön. Kaiken keskellä Minna sai otteen ristiriitaisesta naisesta nimeltä Armi Ratia.
”Ilman itsetutkiskelua ja eroa, en olisi koskaan näytellyt Armia. Minulla ei olisi ollut siihen mitään työkaluja. Ennen tätä en ollut kosketuksissa niihin rohkeuden, intohimon, vihan, ja katkeruuden tunteisiin, joiden kanssa Armi eli päivittäin.”
Kannattiko rohkeus?
”Ehdottomasti kannatti. Olen onnellinen ja minun on nyt helppo olla. Aiemmin pidin yllä tiettyä kuvaa itsestäni. Olin se helppo ja kiva tyyppi, joka ei tehnyt virheitä. Siinä ajattelussa avioero olisi ollut virhe, pahasti tehty. Virheitä on kuitenkin pakko tehdä, jos haluaa päästä eteenpäin ja oppia!”
Uskallusta vaativa haave
Onko jotain, mitä Minna ei ole vielä uskaltanut tehdä?
Hänen mieleensä muistuu lehtijuttu perheestä, joka lähti kiertämään maailmaa kuudeksi vuodeksi.
”Vau, minäkin ottaisin totaalisen irtioton arjesta, jos uskaltaisin. Mutta alan vain heti miettiä, että mites lapset, koulu ja kaverit. Minua kiehtoisi asua karuissa olosuhteissa, joissa pitäisi hakata puut itse ja olla kaukana muista. Mitäköhän se eristyneisyys tekisi minulle?”
Minna pohtii, että hyvä ensiaskel olisi opetella ottamaan rohkeammin aikaa vain itselleen.