Esikoisteos julki – Elokuvaohjaaja Saara Cantell teki käänteen 50-vuotiaana: ”Tajusin, että romaani on kirjoitettava nyt tai ei koskaan”

Elokuvaohjaaja Saara Cantell toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja kirjoitti romaanin. Se kertoo ystävyydestä, rakkaudesta ja muistojen mahdista.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Toimittaja Marja-Terttu Yli-Sirniö tapasi Saara Cantellin tämän työhuoneella Helsingin Kalliossa.

Elokuvaohjaaja Saara Cantell toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja kirjoitti romaanin. Se kertoo ystävyydestä, rakkaudesta ja muistojen mahdista.
Teksti: Marja-Terttu Yli-Sirniö

Saara Cantell on aikaisemmin kertonut, että elokuvaohjaajan ammatti oli hänelle ainoa vaihtoehto. Nyt Saara Cantell on julkaissut esikoisromaaninsa Kesken jääneet hetket.

Kuinka tässä näin kävi?

”Olen kirjoittanut aina, lapsesta asti, ja kun olin nuori, moni varmaan ajatteli, että kirjoittamisesta tulisi minulle ammatti. Romaanin kirjoittaminen, sen henkilöt ja tarina ovat pyörinyt mielessäni varmaankin yli kymmenen vuotta.

Olen myös miettinyt koko aikuisikäni romaanin yhtä teemaa rinnakkaistodellisuuksista. Tarkoitan tällä sitä ajatusta, kuinka elämä menee ja kuinka se olisi voinut mennä riippuen niistä valinnoista, joita teemme.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän on tietoinen siitä, että elämässä on ollut tiettyjä solmukohtia. Jos niissä olisi valinnut toisin, koko elämä olisi voinut mennä ihan eri lailla.

Iän myötä on ehkä tullut myös perspektiiviä, että vaikka jotkut asiat ovat aika traagisia tai surullisiakin, pitkällä jaksolla niistä näkee myös hyvää.

Viimeinen sysäys kirjoittamiselle oli se, kun täytin pari vuotta sitten 50. Eräs ystäväni mietti, mitä asioita pitää tehdä, kun on täyttänyt 50. Tajusin, että romaani on kirjoitettava nyt tai ei koskaan.”

Romaanin päähenkilö on Virva, ammatiltaan valokuvaaja, jolla on useita irtosuhteita. Tarinassa on paljon naisia – äitejä, ystävättäriä, tätejä, sisaria – joiden elämästä miehet ovat tavalla tai toisella häipyneet. Onko miehen ja naisen välinen suhde aina kompleksinen?

”Olen itse elänyt vuosikymmeniä heteroliitossa, joten uskon kyllä miehen ja naisen väliseen suhteeseenkin. Nyt halusin kuitenkin kertoa enemmän ystävyyden tärkeydestä.

Huonoina hetkinä sitä ajattelee, ettei voi olla täysin epäonnistunut, kun ympärillä on niin ihania ystäviä. Romaanin tarinassa pisintä ja kestävintä on Virvan ja hänen kahden ystävänsä ystävyys, se kantaa läpi elämän.

En ole liiaksi kasvanut sellaisten tarinoitten keskellä, jossa naisten välinen ystävyys nähdään tärkeänä. Ehkä enemmän elokuvan puolella on se ongelma, että naisten välinen ystävyyttä ei ole nähty keskeisenä aiheena.”

”Kirjoittaminen on ihanaa. Kirjoittajan identiteettini on vahva, ja luen paljon enemmän kuin katson elokuvia”, Saara Cantell kertoo.

”Kirjoittaminen on ihanaa. Kirjoittajan identiteettini on vahva, ja luen paljon enemmän kuin katson elokuvia”, Saara Cantell kertoo. Vessi Hämäläinen

Virva ja hänen sisarensa Salla huomaavat toistavansa sukunsa naisten käytösmalleja ja jatkavansa eteenpäin suvun naisten tarinaa. Mikä on tällaisen perinnön merkitys?

”Minua kiehtoo todella paljon se, miten me näitä malleja perimme ja toisaalta missä määrin malleja pystyy rikkomaan. Niitähän ei ole pakko toistaa, mutta kuinka paljon me toistamme huomaamattamme?

Olen miettinyt myös sitä, mikä merkitys on juurilla, sillä mistä tulee, millaisten ihmisten ja tarinoitten keskellä elää. Itseäni kiinnostavat ihmisten tarinat, se mitä on tapahtunut edellisessä sukupolvessa. Nämä sukusaagat ovat yksi tapa tajuta se, että ennenkin on selvitty. Jossain vaiheessa Virva kokee, että hän on siirtynyt siksi, joka jakaa näitä suvun tarinoita nuoremmille sukupolville.”

Romaanissa muistot ovat tärkeitä, ja Virva tekee tärkeän havainnon: koska ihminen unohtaa asioita, voiko hän luottaa siihen tarinaan, jonka on itsestään rakentanut. Voiko?

”Se, miten meidän muistimme toimii, on hyvin mielenkiintoista, samoin se, miten valheellinen muisti on. Voi olla myös ihan vääriä muistoja.

Me kerromme elämämme tarinoiksi, mutta joskus tarinat tarvitsevat päivitystä. Saattaa nimittäin käydä niin, että jossain vaiheessa elämää tarvitsemme samasta tapahtumasta tai tilanteesta eri tulkinnan, voimme olla joko sankari tai uhri.

Jos on tehnyt itsestään liian tiukan tarinan, on vaarana, että ei kohtaa tapahtumien tai ihmisten toisia puolia. Tosin voi olla myös aika rankka kokemus tajuja, ettei jokin asia mennytkään, niin kuin on aina ajatellut.”

Voisiko tästä romaanista syntyä elokuva?

”Elokuvassa on aika vaikea kertoa tarina, joissa on pitkä kaari. Sen vuoksi elokuva pitäisi rajata tarkasti, ottaa romaanista yksi, aika kapea osa, esimerkiksi Virvan ja Kristianin rakkaustarina.

Toistaiseksi asia ei kuitenkaan ole ajankohtainen. Minulla on työn alla toinen romaani, jota pääsen kirjoittamaan toivottavasti ensi syksynä.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 3/20.

Lue myös: Näin Dome Karukoski käänsi taustansa köyhän perheen koulukiusattuna urheilijanuorukaisena voitokseen elokuvaohjaajana: ”Sain hirveästi voimavaroja ja itsevarmuutta”

Lue myös: Mikä oli Maria Åkerblomin salaisuus? Zaida Bergroth perehtyi hurmossaarnaajan maailmaan

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X