Töitä parhaiden muusikoiden kanssa oman huonon soittotaidon sijaan - Tämän Tapio Korjus päätti 50 vuotta sitten ja ryhtyi yrittäjäksi musiikkialalle

The Rolling Stonesia fanittava Tapio Korjus, 71, on työskennellyt viisi vuosikymmentä musiikkialan yrittäjänä. Lukuisia kommelluksia on jo koettu, mutta eläkkeelle hän ei aio jäädä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Värikkäät kädet toimittivat opasteiden virkaa Tampereella vuonna 2019, kun Tapio Korjus oli tuottamassa maailman­musiikki­tapahtuma WOMEXia.

The Rolling Stonesia fanittava Tapio Korjus, 71, on työskennellyt viisi vuosikymmentä musiikkialan yrittäjänä. Lukuisia kommelluksia on jo koettu, mutta eläkkeelle hän ei aio jäädä.
Teksti: Milla Olkkonen-Lind 

Mustilla seinillä roikkuu telex-kirjeenvaihtoja, käsin piirrettyjä julisteita ja laskuja. Yhdessä lukee rikotun kaluston korvaukset, 1 580 markkaa. Lasku on päivätty toukokuulle 1977, jolloin Tapio Korjus toi Rockadillo-yrityksensä välityksellä Ramonesin esiintymään Helsingin Kulttuuritalolle.

Lattialla puolestaan lepäävät Tascam 8-raitanauhuri ja Revox-kaksiraitanauhuri.

”Tascamilla on äänitetty muun muassa Pekka Pohjolan tv-elokuvaa Jokamies varten säveltämän ja sittemmin samannimisellä albumilla julkaistun musiikin pohjaraidat. Revoxille miksattiin useita julkaisuja”, Tapio Korjus tarkentaa.

Tampereen Vapriikissa 10. syyskuuta auennut Postimuseon näyttely Rockadillo – 50 vuotta kaikkiin suuntiin on koonnut läpileikkauksen Korjuksen vuosikymmenten uraan musiikkialalla. Ramonesin lisäksi hän järjesti Suomeen esimerkiksi­ Patti Smithin, The Clashin ja The Smithsin.

Tapio Korjus perusti vuonna 1971 ensimmäisen keikkoja järjestävän yrityksensä Suomi-Popin, jonka nimesi myöhemmin Rockadilloksi. Vuosien mittaan toiminta kasvoi uusilla yrityksillä­, kun hän alkoi toimia managerina sekä tuottaa ja julkaista levyjä. Kotimaisista suuruuksista hän on työskennellyt muun muassa Wigwamin, Trio Töykeiden sekä Dave Lindholmin kanssa.

”Toimintani on ollut vähän nappikauppa-tyylistä hommaa, jossa ei ole ollut mitään viisivuotissuunnitelmia tai budjettia.”

Yritystä pyörittäessään Korjus on nauttinut siitä, että on voinut seurata vapaasti omia intohimojaan musiikin suhteen.

Musiikki vei pojan

Kun perhe muutti 1950-luvulla toimittaja-isän työn perässä Hämeenlinnaan, kiinnostus musiikkiin heräsi. Jo 12-vuotiaana Tapio Korjus luki englantilaisia musiikkilehtiä, viikkorahoillaan hän osti käytettyjä jukeboxien singlejä.

”Hämeenlinnassa oli Vexi Salmi ja Irwin Goodman, joka oli juuri saanut oppikoulusta potkut. Hän oli tullut tupakka suussa opettajaa vastaan kadulla.”

Ylen nyt jo edesmenneen toimittajan Hannu Väisäsen kanssa löytyi yhteinen harrastus. Kaksikko alkoi kuunnella ulkomaisia radiokanavia, kuten Radio Luxembourgia ja laittomia merirosvoradioita.

Suomessa popmusiikkia soitti lähinnä Ylen radio-ohjelma Kahdeksan kärjessä. Ohjelmaa kuunnellessa omasta nauhurista tuli erityisen tärkeä.

”Olin lukenut New Musical Expressistä, että The Beatlesilta on tullut uusi single All My Loving. Odotin sitten sormi valmiina nauhoitusnapilla, koska kappale alkaa.”

Ohjelman lopussa odotus palkittiin: kappale soi ensimmäistä kertaa Suomessa, ja Korjuksen onnistui napata se talteen.

Kenkää iskelmälle

Musiikista alkoi pikkuhiljaa kehittyä ammatti. Joensuulaisena lukiolaisena Tapio Korjus kirjoitti levyarvosteluja Karjalaiseen ja soitti pian DJ-keikkojakin. Levyarvostelujen teosta tuli erityisen mielekästä, kun musiikkiyhtiö EMI:llä työskennellyt, myöhemmin sanoittajana tunnetuksi tullut Chrisse Johansson alkoi lähettää arvosteltavat levyt Korjukselle ilmaiseksi.

Tampereelle opiskelemaan muutettuaan Korjus sai pestin Ylioppilastalon tanssien järjestäjänä, heitti tanssibändit pois ja alkoi kutsua rockbändejä soittamaan. Kenkää sai esimerkiksi Paula Koivuniemen yhtye.

”Sillon rockin ja iskelmän välinen raja oli valtavan jyrkkä. Nythän raja on täysin hälventynyt: Paulankin bändi soitti jo 2008 Provinssirockissa hullaantuneelle yleisölle.­”

50 vuoden aikana moni muukin asia on musiikkialalla muuttunut. Ensimmäinen suuri murros oli CD:n tulo 1980-luvun lopulla. Äänitebisnes kasvoi, ja levy-yhtiöillä­ oli kädet täynnä töitä kolmen formaatin valmistuksessa.

2000-luvulla keikkabisnes puolestaan ylitti levyalan liikevaihdon.

”Kunhan tästä koronasta selvitään, niin ihmisillä on valtava nälkä mennä taas keikoille. Livekokemusta ei korvaa mikään, striimikeikat ovat vain tekohengitystä.”

Viimeisen kymmenen vuoden aikana kotimaisen musiikin kuuntelu on korostunut sekä äänitteillä että konserteissa. Ilmiö on maailmanlaajuinen.

Lue myös: Sanoittaja Chrisse Johansson luotsasi Kari Tapion menestykseen: ”Kun kuulin Klabbin laulavan ensimmäisen kerran, tiesin hänen olevan jotain ainutkertaista”

Hittien varjossa

Kolmas muutos on tietysti digitalisaatio. Kuuntelijat pääsevät käsiksi kaikkeen maailman musiikkiin, mutta useimpien artistien kukkaroihin päätyy vähemmän tuloja.

Ensin ongelmia tuotti piratismi, joka katosi suoratoistopalveluiden myötä. Nyt Korjuksen mielestä suurin haaste on, että valtaosa striimien tuotoista kertyy pienelle joukolle isoja hittejä. Pienemmille artisteille ja heidän tuottajilleen jää vain rippeitä.

Lisäksi algoritmit ovat korvanneet kuratoinnin, josta ennen vastasivat levykauppojen myyjät, musiikkilehdet ja radio. Kun algoritmit suosittelevat Spotifyssa eniten kuunneltuja artisteja, piiloon jää paljon esimerkiksi paikallista uutta musiikkia.

”Miten säilyttää löytämisen ilo musiikin kuluttajilla? Ettei se perustu vain isoimpien hittien tuputtamiseen ja siihen, kuka on ostanut mainostilaa.”

Toki yksittäisiä kappaleita kuunneltiin kerta toisensa perään jo ennen digiaikaakin. 1970-luvun DJ-keikoillaan Korjus kulutti kirjaimellisesti puhki esimerkiksi Steppenwolfin Born to Be Wild -vinyylin ja Patti Smithin Because the Nightin.

Nuorempana Tapio Korjus kävi itsekin pianotunneilla ja rämpytteli kitaraa. Soitto loppui 1971, kun hän näki Wigwamin Jukka Gustavsonin sormien vilistävän sähköurkujen koskettimilla.

Korjus päätti, että työskentelee mieluummin parhaiden muusikoiden kanssa kuin soittaa itse huonosti.

Suomi kiertuekartoille

Nykyään Suomi on jo lunastanut paikkansa­ ulkomaisten artistien kiertuekartoilla. Tapio Korjuksen aloittaessa bändejä piti houkutella hanakammin, sillä meille ei päässyt helposti keikkabussilla isojen laitteistojen kanssa. Vaihtoehtona oli joko lentää tai hukata kokonainen päivä laivalla matkustamiseen.

Korjus muistelee lämpimästi itse Suomeen tuomiensa artistien keikkoja, joissa esiintyjät olivat parhaimmillaan – ja yleisön näkökulmasta suosionsa huipulla.

Yksi tällainen oli Youssou N´Dourin vierailu Helsingin Vanhalla kesäkuussa 1994. Senegalilaisartisti oli laulanut yhdessä Neneh­ Cherryn kanssa kappaleen 7 Seconds, josta tuli keikan sopimisen jälkeen valtava hitti kaikkialla. Ajoitus ei olisi voinut olla parempi, ja sinä iltana Vanhalla oli todella kuuma tunnelma.

Parhaiten muistissa ovat silti tapaukset, joita ovat siivittäneet erikoiset kommel­lukset.

Yllätysten ilta

Vuonna 1983 Tapio Korjus järjesti nigerialaisen Fela Kutin Kulttuuritalolle. Hän oli lähes 50 hengen seuruetta vastassa Helsinki-Vantaan lentokentällä, mutta porukkaa ei ­näkynytkään. Ei auttanut kuin etsiä ken­tältä puhelin ja selvittää, mitä on tapahtunut.

Seurue oli myöhästynyt lentokoneesta ja tulossa myöhemmällä lennolla – jonka oli määrä olla perillä konsertin jo alettua. ­Korjus pyysi Dave Lindholmia viihdyttämään yleisöä kunnes illan tähti saapuu.

Luvassa oli vielä yksi yllätys: taustabändi soitti keskenään kolmen vartin setin ennen kuin Fela Kuti asteli lavalle. Jotkut kauempaa junalla matkustaneet ihmiset joutuivat lähtemään kesken keikan ja vaativat jälkikäteen lippurahojaan takaisin.

”Kaikki meni pieleen, mutta jälkikäteen ajateltuna olihan se hienoa, että saatiin Fela kerran Suomeen.”

Tapauksen jälkeen Korjus päätti hankkia auton takaluukkuun laitettavan Mobiran NMT-puhelimen.

Työssä myös takaiskuja

Raskainta Tapio Korjuksen työssä on ollut, kun jokin pitkäaikainen artistisuhde on syystä tai toisesta päättynyt.

”Silloin helposti ensin syyttelee itseään siitä, että ei pystynyt tuomaan jonkun uraan riittävää lisäarvoa.”

Kuluttavin ja kalleimmaksi tullut yksittäinen takaisku oli yhden yrityksen konkurssi verottajan muuttuneeseen ulkomaisten esiintyjien lähdeverokäytäntöön.

”Monta kuukautta valvoin ja ajattelin, että tällaista häpeää ei kestä kukaan.”

Kun yritys kaatui, kukaan ei sanonutkaan mitään. Muut Korjuksen yritykset jatkoivat toimintaansa.

Viime vuosina Korjus on yrittänyt hiljentää työtahtiaan. Keikkojen järjestäminen romahti luonnollisesti koronan myötä, mutta Rockadillolla on muutakin toimintaa.

Kotona Tapio Korjukselle huomauteltiin jo aiemmin, että töitä on varsin paljon.

”Kun täytin 50, lupasin, että en mene enää lauantaisin ja sunnuntaisin toimistolle kuin akuutissa ongelmatilanteessa. Sitä ennen kyllä kävin.”

Kaikkien aikojen suosikit

Vapriikin galleriaan ripustetut esineet muistuttavat, minkä vuoksi Korjus on viihtynyt ammatissaan viidenkymmenen vuoden ajan.

”Musiikkiala on pitkälti ihmisten välistä työtä ja kommunikaatiota. Kun asiakas tilaa bändin keikalle, niin se on ihan eri kuin että kuluttaja menee kauppaan ja valitsee hyllystä maitotölkin. Suhde on läheinen artisteihin, mutta myös keikkapaikkojen ihmisiin ja kollegoihin.”

Juuri ympäri maailmaa asuvien kollegoiden vuoksi Korjuksen on vaikea kuvitella jäävänsä ikinä eläkkeelle. Tulevaisuudessa hän aikoo keskittyä yhä enemmän musiikin aineettomia oikeuksia hallinnoivan yrityksensä pyörittämiseen.

Ja nauttimaan monenlaisesta musiikista niin keikoilla kuin kotonaankin, mistä ­löytyy laaja vinyylikokoelma. Korjuksen omat kaikkien aikojen suosikit ovat The Rolling Stones ja Bob Dylanin Like A Rolling Stone.

Lue myös: Salaperäisen Studio Killers -yhtyeen taustahahmo paljastaa, miksi jo unohdettu Jenny-kappale ampaisikin megahitiksi maailmalla

X