Muusikko Anna Puu: ”Olen karsinut väärät ihmiset ympäriltäni”
Anna Puu on laulajan uransa alusta lähtien tehnyt asiat omalla tavallaan.
”Jos tykkään kulkea kukkakedolla, se ei tarkoita sitä, etten joskus haluaisi näyttää keskisormea”, sanoo Anna Puu.
Viime kesänä Anna Puu oli matkalla perheen kesämökille Kivijärven rannalle, kun Viitasaaren kohdalla tienlaitaa pitkin asteli kolme teini-ikäistä tyttöä. Heillä kaikilla oli olallaan akustiset kitarat.
”Teki mieli pysähtyä ja sanoa, että voi vitsi, te teette mut onnelliseksi!”
Muisto hymyilyttää Annaa, joka on levittänyt vilttinsä Helsingin Uimastadionin pihanurmelle. Mustien lasien takaa häntä tuskin tunnistaa, mikä sopii laulajattarelle paremmin kuin hyvin.
Tänä syksynä ja tulevana talvena Anna Puu nähdään televisiossa harva se viikko. Hän on mukana viidennessä Vain elämää -kokoonpanossa, ja sen lisäksi hänet pyydettiin Voice of Finlandin uudeksi tähtivalmentajaksi Tarja Turusen tilalle.
Molemmat ovat ohjelmia, jotka keräävät suomalaisittain korkeita katsojalukuja. Voi olla, ettei mustien lasien taakse piiloutuminen pian enää auta.
Ei julkisuus sinänsä ole ongelma, eikä esiintyvä artisti voi niin oikeastaan ajatellakaan. Mutta joskus Anna Puuta häiritsee se, miten yksiulotteinen kuva ihmisestä voi julkisuudessa syntyä.
”Jos tykkään kulkea kukkakedolla, se ei tarkoita sitä, etten joskus haluaisi näyttää keskisormea.”
Hector hykerrytti
Vain elämää -ohjelmaa tähdittävät viidennellä kaudella Anna Puun lisäksi Hector, Chisu, Mikko Kuustonen, Suvi Teräsniska, Lauri Tähkä ja Mikael Gabriel.
Vuoden 2008 Idolsista laulajan uralle ponkaissut Anna oli ajatellut, ettei enää halua osallistua samanlaiseen tv-rääkkiin. Kun Vain elämää kutsui, hänen ei kuitenkaan tarvinnut miettiä kahta kertaa.
”Ohjelma on näyttänyt siltä, että siellä on mukava olla, ja kollegatkin ovat niin sanoneet. Vain elämää ja Voice of Finland ovat molemmat formaatteja, joissa pääsen tekemään sitä, mitä muutenkin teen työkseni. Haluan tehdä vain sellaisia asioita, jotka inspiroivat.”
Tietysti osuminen Hectorin kanssa samalle kaudelle hykerrytti erityisesti jo etukäteen. Sanoittajana Hector on Annan mielestä nerokas, suurimmat hitit ovat täynnä mieltä kutkuttavia oivalluksia.
”Se oli vähän sama kuin siellä olisi ollut J. Karjalainen. Ne on olleet mulle aina olemassa.”
Aina, siis ihan pienestä pitäen. Annan lapsuudenkodissa kuunneltiin paljon musiikkia, ja äitiä lukuun ottamatta kaikki lauloivat ja soittivat jotakin soitinta. Annan soitin oli aluksi piano, mutta teini-iässä se vaihtui kitaraan.
Ehkäpä siksikin ne tienlaitaa kitaroineen kävelleet teinitytöt niin ilahduttivat. Anna on itsekin ollut kerran sellainen tyttö.
Hyppyjä tuntemattomaan
Outokummussa syntynyt Anna Puustjärvi pääsi kasvuvuosinaan pariin otteeseen asumaan ulkomaille isän geologin työn ansiosta. Hän pitää itse tärkeänä perheen Chilessä viettämiä vuosia, jolloin hän 13–15-vuotias.
”Se muokkasi mua paljon. Sen ikäisenä on niin altis vaikutteille, imee itseensä kaikkea ympäriltä ja alkaa muodostaa mielipiteitä. Kiinnostuin grungerokkihommista, ja halusin alkaa soittaa kitaraa. Kiinnostuin musiikista ylipäänsä eri tavalla kuin ennen.”
Perheen palattua kotiin Outokumpuun Anna toivoi isovanhemmiltaan rippilahjaksi sähkökitaraa. Sillä hän säesti itseään 15-vuotiaana koulun musiikki-illassa ja lauloi Cranberriesin Zombie-kappaleen.
Ei Annasta silti laulajaa pitänyt tulla, vaikka musiikkiharrastus jatkui opiskeluaikanakin kavereitten kanssa yhteisessä coverbändissä.
Opiskeluaika kului Turussa, missä Anna opiskeli kauppatieteitä. Lukion jälkeen hänellä ei ollut varmaa suuntaa, ja kauppatieteet tuntuivat alalta, joka antaisi monia mahdollisuuksia vaikkapa ulkomailla työskentelyyn.
Kun tutkinto oli valmis, Anna muutti Helsinkiin ja pohti edelleen, mihin ryhtyisi. Vaikka aiemmin ei ollut tullut mieleenkään lähteä Idolsiin, neljännen kauden mainos sytytti pään yläpuolelle lampun.
”Olen aina tykännyt mahdollisuudesta hypätä tuntemattomaan.”
Ei ruusuisia kuvitelmia
Anna Puun neljäs albumi on nimeltään Antaudun. Sen kaikki sanoitukset ovat laulajan omaa käsialaa. ”Siinä työssä haluan kehittyä”, Anna Puu sanoo. © Ari Heinonen/Otavamedia
Oma Idols-taival on Anna Puulle jo artistina kaukainen asia, mutta Voice of Finlandin tuomaristossa hän pääsee hyödyntämään kokemuksiaan. Hän on ohjelman valmentajista ensimmäinen, joka on ollut samassa tilanteessa kuin kilpailijat.
Idolsiin osallistuessaan Anna oli 26-vuotias, toki nuori mutta ei aivan kokematon. Hän lähti kilpailuun avoimin mielin lataamatta siihen liikaa odotuksia, ja valitsi itselleen yllättäviäkin kappaleita esitettäväksi.
”Minulla ei ollut mitään harhakuvitelmia, ruusuisia mielikuvia menestyksestä. Yritän ylipäänsä vain tehdä asiat omalla tavallani, ja se sitten kantaa jos kantaa.”
Samanlaista asennetta Anna haluaa valaa omiin suojatteihinsa Voice of Finlandissa ja löytää heille mahdollisimman sopivat laulut laulettaviksi. Esiintymisjännitykseen hän pystyy antamaan vertaistukea, mutta toisaalta hän muistuttaa, että kilpailussa tarvitaan myös omaa itseluottamusta.
”Tällaiset kilpailut ovat väärä paikka ihmisille, joille jää aina päällimmäiseksi mieleen negatiivinen palaute ja jotka kaipaavat koko ajan toisten hyväksyntää. Motiivien pitää olla jossakin muualla.”
Anna sanoo tehneensä Idolsissa ikään kuin käyntikortin omasta laulajanlaadustaan ja persoonastaan. Se kantoi heti kilpailun jälkeen huipputekijöiden kanssa tuotettuun esikoisalbumiin, josta tuli aivan laulajan itsensä oloinen. Levy levyltä Anna Puu on kasvattanut omaa osuuttaan lauluntekijänä, ja viime vuonna ilmestyneellä Rakkaudella, Anna Puu -albumilla jo kaikki sanoitukset ovat hänen omia tekstejään.
”Siinä työssä haluan kehittyä. Tekstit on Suomessa se pullonkaula, hyviä sävellyksiä syntyy kyllä vaikka kuinka paljon. Tein Antaudun-levylle sanoituksia yhdessä Samae Koskisen kanssa, hän opetti mua ja auttoi löytämään tekstin muodon. Sen jälkeen mulla on ollut oma tapa kirjoittaa.”
Ei leukaa rintaan
Helsingissä asuva Anna Puu keskittyy tällä hetkellä kahteen asiaan: työhön ja pian kuusi vuotta täyttävään tyttäreensä. Kolme vuotta sitten kariutuneesta avioliitosta syntynyt tytär asuu vuoroviikoin isällään, ja Annan aika jakautuu sen mukaan työntekoon ja päätoimiseen äitiyteen.
Viime aikoina Anna on yrittänyt opettaa tytärtään olemaan liikaa murehtimatta, ottamaan elämän sellaisena kuin se tulee.
”Onhan mullakin niitä kausia, jolloin tuntuu, etten ole hyvä missään ja pitää velloa itsesäälissä. Mutta en yleensä kuuluu leuka rintaan -ihmisiin. Opin jo lapsena kotoa, ettei itseään pidä pyydellä anteeksi.”
Näkyvyys televisiossa tarkoittaa sitä, että joutuu jälleen alttiiksi kaikenlaisille mielipiteille ja kenen tahansa kommentoinnille. Sen mukaan ei kuitenkaan voi elää, ja Anna aikoo tehdä asiat edelleen omalla tavallaan – tuli sanomista tai ei.
”En ole mikään seinäkukkanen, joka ei haise millekään”, hän naurahtaa.
Pari vuotta sitten Anna Puu vaihtoi levy-yhtiötä, kun viisivuotinen sopimus Sonyn kanssa päättyi. Siihen ei liittynyt laulajan mukaan dramatiikkaa; hän halusi kokeilla pienempää mutta isosti ajattelevaa yhtiötä, jossa päätöksenteko omista asioista ei karkaisi liian kauas.
Taiteilijalle tärkeää on luottamus niihin ihmisiin, joiden kanssa tekee töitä. Hyvä ihmistuntemus on opettanut karsimaan väärät ihmiset kauemmas.
”On aika vähän niitä tilanteita, joissa mua olisi suoranaisesti kusetettu. Mulla alkaa nopeasti piippaamaan varoitusääni päässä. Nyt ympärilläni ei ole yhtään ihmistä, keneen en luottaisi.”
Lue myös: Anna Puun ihmissuhdetunnustus: ”Olen aina ollut ihastunut johonkuhun”