Muusikko Susan Aho: ”Kiusatuksi joutuminen teki minusta hyvin oikeudenmukaisen”
Muusikko Susan Aho tunnustaa tekevänsä töitä terveytensä kustannuksella, koska ei:n sanominen on hänelle todella vaikeaa.
TUNNUSTAN, että olin koulukiusattu. Olin ujo ja luokalla, jossa oli enemmän poikia kuin tyttöjä. Olin siitä hyvässä asemassa, ettei kiusaaminen jatkunut kovin pitkään. On olemassa ihmisiä, jotka joutuvat vielä aikuisinakin kärsimään kiusaamisesta.
Tuo aika on kasvattanut minusta hyvin oikeudentuntoisen. Asettaudun herkästi barrikadeille, ja pidän huolta, ettei varpailleni astuta liikaa.
Suutun myös, kun näen epäoikeudenmukaisuutta muualla. Eläinten kaltoin kohtelu raivostuttaa. Ihmiset käyttävät valtaansa väärin. Ihmisen ja luonnon täytyy elää rinta rinnan. Ei niin, että toinen käyttää toista hyväkseen.
TUNNUSTAN, että vanhat ystäväni ovat yhä positiivisesti yllättyneitä siitä, että minusta tuli esiintyjä. Lapsena olin aina omissa maailmoissani.
Aloitin Värttinässä epävarmana parikymppisenä. Isot lavat ja haastattelut olivat kova koulu, jotka kasvattivat itseluottamusta.
ENNUSTAN, että lähden taas ensi tammikuussa reissuun. Nyt olen kahdeksana vuotena peräkkäin ollut Thaimaassa. Olen vaellellut ympäriinsä reppureissaten. Pitkät matkat ovat pakokeino. Siellä lataan akkujani.
TUNNUSTAN, että olen laiminlyönyt terveyttäni töiden vuoksi. Sairastuin pari vuotta sitten aikuisiän astmaan, sillä tein koko ajan töitä kipeänä.
Jouduin sairaalaan keuhko-osastolle kahdeksi viikoksi. Silloin piti päättää, teenkö muutokseen, vai olenko täällä keuhko-osastolla useammin. Päätin opetella sanomaan ”ei”.
Keväällä minulla oli neljä konserttia samalla viikolla, ja jatkuvan yskän vuoksi jaksoin hoitaa ne kortisonipillerin voimalla. Mietin, miten olen taas tässä. ”Ei:n” sanominen on minulle todella vaikeaa.
TUNNUSTAN, että Kuunkuiskaajien Revitty rakkaus -levylle oli hankalaa löytää levy-yhtiötä. Se johtui siitä, että meitä oli hankalaa lokeroida. Emme ole täysin kansanmusiikkia emmekä poppia. Olemme riski.
Uusi levy poikkeaa esikoisestamme siinä, että teimme sen alusta alkaen itse.
Näimme työstä niin taiteilijan kuin levy-yhtiön puolta. Ilman joukkorahoitusta levyn tekeminen ei olisi onnistunut.
TUNNUSTAN, että Värttinällä ja Kuunkuiskaajilla on faneja yllättävissäkin paikoissa Afrikan ja Aasian maita myötä.
Tapasimme Kuunkuiskaajien kanssa vähän aikaa sitten panamalaisen sokean tyttö, joka lauloi meidän Euroviisuvuotenamme Työlki ellää -kappaleemme Youtubeen. Siitä tuli jonkinlainen nettihitti.
Hän oli käymässä Suomessa, ja kävimme kahvilla. Hän kertoi, että musiikkimme on pelastanut hänet hänen elämänsä vaikeana aikana.
Uskon, että musiikissamme kuuluva suomalaisen naisen itsenäisyys ja voimakkuus vetoaa myös ulkomaalaisiin kuulijoihin. Viestimme on, että naisenakin voi olla itsenäinen, menestyvä ja pärjäävä.
Kaikkiallahan naisten asiat eivät ole yhtä hyvin kuin Suomessa. Naisten päivänä meillä oli kerran Värttinän kanssa haastattelu ja keikka Puolassa. Meiltä kysyttiin, voimmeko me mennä baariin ilman miestä. Se tuntui kummalliselta.
TUNNUSTAN, että Euroviisuissa Oslossa paikan päällä yllätti se, miten iso juttu joissain maissa euroviisuedustajaksi pääseminen on. Suomessa se on osittain vähän vitsi, vaikka osittain tosi hieno juttu.
ENNUSTAN, että ensi kesänä aion pitää paljon vapaata ja tehdä uusia lauluja. Ja samalla vien eteenpäin yhtä projektiani, jota olen kypsytellyt jo jonkin aikaa.
TUNNUSTAN, että olen tällä hetkellä ihan hirveän rakastunut. Elän tällä hetkellä onnellisinta ja seesteisintä aikaa elämässäni. Minulla on uusi koti ja suht uusi suhde.
Hyvässä suhteessa jaetaan arkea ja ajatuksia. Nuorempana hain parisuhteessani jännitystä ja erikoisuutta. Nyt ymmärrän, että arjen sujuminen on tärkeintä, sillä elämä on arkea 99-prosenttisesti.